Unelmaroolissaan Onnellinen mies, mutta tulevana kesänä sitä jokseenkin erikoisella tavalla. Timo Väisänen on toiminut Pisarassa niin rahastonhoitajana kuin ohjaajanakin. Nyt kolmatta vuotta puheenjohtajana häärivä vaari saa täyttää Ison Pahan mahan.. siis saapikkaat. Kuinka tässä näin kävi?

– Niinpä, pidin 10 vuoden tauon ja tulin pari kesää sitten takaisin, ajatuksella, että saan vain näytellä. Tänä vuonna olin valmis pitäytymään vain puheenjohtajan pallilla, mutta päärooli tuli. Sitä on sitten työstetty tosissaan huhtikuusta lähtien.

– Iso Paha on ollut työläs tehtävä, välillä kokonaisuuden pyörittäminen sai tunteet kuumenemaan ja sanan säilän lentämään.

Kuten sanottu roolia ei vain tehdä. Viime kevät on vaatinut lähes kaikki arki-illat ja viikonloppujakin, jotta vuorosanat siirtyisivät käsikirjoituksesta mieliin ja sieltä hahmona lavalle.

– Omasta itsestään ja kokemuksistaan sitä yrittää ammentaa sisältöä. Nyt kuitenkin harjoitustauolla rooli kypsyy mielessä ja suhtaudun turvallisin mielin esityskauteen.

Aikanaan runojakin lausunut Väisänen on 60-luvulta lähtien nauttinut esillä olosta. Alkuun oli kahden hengen näytelmäryhmä Nastolan Nuoret Kotkat. Sitten 80-luvulla nuori perheen isä halusi vain löytää jonkun harrastuksen. Tai siihen tuli tarve. Puheenjohtajamme toteaakin usein meissä harrastajissa elävän pienen pääsiäiskukkasen.

– Näytteleminen on jotenkin luonteva valinta harrastukseksi. Työni puolesta olen paljon esillä, mutta teatterissa se on ihan erilaista. Toisaalta tykkään vetäytyä mökin rauhaan nauttien lukemisesta ja hiljaisuudesta, sellaista vastapainottelua arjelle.

Arjessa mies on siis isä, vaari, palvelujohtaja, mökkeilevä harrastajateatterin puheenjohtaja, joka kaiken lisäksi toimii myös osana Pisaran markkinointiryhmää. Ei siis ihme, jos vapaa-ajan kaipuu pääsee iskemään.

– Isäni Tauno olisi suonut minusta metsästäjän tai kalastajan, mutta innokas kulttuurintekijä tuli! Terveisiä vaan sinne pilven reunalle.

Tuskinpa Väisäs-Narsissi jaksaisi kovin kauaa vapa kädessä istuskella, kun olisi tarve ihmisten ilmoille, esille. Monen roolin mies, se onnellinen mies, ei ihan Jaatinen, mutta Timo Väisänen.

Teksti: Janica Pynnönen, Pisarateatteri

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho