Kakskytä vuotta! Ei sikana, mutta monena!

Hyvät naiset ja herrat! Kesän 2017 Mielensäpahoittaja ja Pisarateatterin tuorein vahvistus. Kannonnokasta, pystymetsästä, mietteitään virkkova sysisuomalainen. Ei sentään, ilolla ja kunnialla esittelyyn 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kari Kitunen!

– Työpaikan pikkujoulusta se alkoi. Vuosi oli yhdeksänkymmentä ja kuusi. Kaupunki oli Savonlinna, Kitunen aloittaa.

Seuraa hetken tuumaustauko, muisteltavaa riittää, miten teatterikärpänen sai puraistua näinkin pysyvästi?

– Minua pyydettiin kaupungin pikkujouluun tekemään pantomiimiesitys. Sain noin viikon verran ennen tapahtumaa harjoiteltavaksi Hectorin Juodaan viinaa-biisin. Se piti esittää. Koska esiintymiskokemusta ei entuudestaan ollut, lähdin suoritukseen vähän ”rohkaistuneessa” mielentilassa. Sitten paljastui, että kyse olikin kilpailusta. Tuomarina oli paikallisen harrastajateatteriryhmän Teatterimyllyn taitava näyttelijä ja minä voitin! Siitä alkoi suostuttelu tulla näyttelemään ja houkutuksille alttiina lupauduin. Ensimmäinen rooli oli kesällä 1997 Siunatun hulluuden Nestori, Kitunen kertoilee teatteriharrastuksensa alkuajoista.

Ura lähti nopeasti huikeaan nousuun, sillä jo saman vuoden syksyllä hän oli mukana Savonlinnan Kaupunginteatterin Akselissa ja Elinassa.

– Rooleja oli kolme, vanha rovasti, toimittaja ja Eetu Salin. Roolit olivat pieniä, mutta Salinin roolista pidin erityisesti. Siinä pääsi pitämään hurmoshenkisen agitaatiopuheen. Suuri kiitos alkuun pääsemisestä menee silloiselle Savonlinnan Kaupunginteatterin johtaja Kimmo Lavasteelle. Hänen ohjauksessa näyttelin pääosan Savonlinnan ajasta, Kitunen summaa.

Nyt Immilän myllyllä Mielensäpahoittajan miniässä tulee täyteen kunnioitettavat 20 vuotta harrastajateatteria.

– Ei se niin hirveästi ole. Harmittaa, ettei ”herääminen” tapahtunut nuorempana, mutta ei koskaan tullut pieneen mieleenikään, että näyttelisin.

Kyllä, ei Kitusen kanssa mieli pääse pahaksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Kitunen on näytellyt seitsemässä teatterissa ja 23 eri näytelmässä. Savonlinnassa työn alla oli usein kaksikin näytelmää vuoden aikana. Esityskertoja oli paljon, joten Kitunen on kavunnut näyttämölle reilusti yli 300 kertaa.

Harrastus on tuonut mukanaan myös vastuuta yhdistystehtävissä: Savonlinnassa parin vuoden ajan Teatteri Myllyn puheenjohtajana ja täällä Lahdessa kahtena vuotena Lahden Lauantainäyttämön varapuheenjohtaja.

– Vaikka tämä harrastus sitoo paljon, en ole koskaan katunut, että lähdin mukaan. Työelämä ja näytteleminen tukivat toisiaan. Työssäni kunnanjohtajana jouduin paljon olemaan esillä ja esiintymään.

No Kari, teatterintekijöiden suuri mystinen kysymys, mikä näyttelemisessä on kiehtovaa?

– Siihen on helppo vastata, itsensä likoon laittaminen ja upea porukkahenki. Näytelmissä kokoonpanot vaihtelevat, mutta en muista, että koskaan olisi ollut ikävää. Päinvastoin kaikki harrastajat, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat olleet iloisia, taitavia, huumorintajuisia ja kaikin puolin mukavia tyyppejä. Hyvää on ollut sekin, että useimmat ohjaajistani ovat olleet ammattilaisia. Nyt haastava Mielensäpahoittajan rooli työstyy taitavan Väinö Weckströmin johdolla, Kitunen kertoo.

Näyttelemisen ohella on syntynyt myös tekstiä, sillä Kitusen kynästä on syntynyt näytelmiä joita on esitetty muun muassa Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

– Ensimmäinen raakile muotoutui Matti Wanneen opastuksessa, kun Puumalassa näyttelimme hänen kirjoittamaansa näytelmää Poikamiehen pesäpuu. Yrityksen ja erehdyksen tuloksena syntyi ensimmäinen näytelmäni Helskutin hyvä mies. Taas uusi tuttavuus johti eteenpäin. Matti pyysi minua Tuulokseen näyttelemään minulle jo entuudestaan tutussa Poikamiehen pesäpuussa. Tuuloksessa on usean vuoden ajan ohjannut Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski. Petrin kanssa kuljimme Lahti-Tuulos väliä ja tulin maininneeksi hänelle näytelmästäni. Hän luki sen ja niin sitten kesällä 2013 näytelmä kantaesitettiin Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä, Kitunen kokoaa.

Tuolle maalaiskomedialle valmistui syksyllä 2013 itsenäinen jatko-osa, Pirun kiinalainen juttu. Se sai kantaesityksen Tuuloksessa kesällä 2014. Kolmas maalaiskomedia on nimeltään Noitatohtori ja sen kantaesitti kesällä 2015 Kerimäen Pitäjänteatteri. Lisäksi Kitunen on kirjoittanut Liskin kanssa farssin Naisvaara.

– Nyt on meneillään tyttäreni Kikka Heikkisen kanssa lastennäytelmä Elli ja Nelli, Kitunen paljastaa.

Mielensäpahoittaja on siis tälle miehelle vain rooli. Vain siksi, että vakavaa tai tosikkoa ei Kitusesta saa millään ilveellä. Roolin takana on utelias ja aikaansaava harrastajanäyttelijä, jonka silmät tuikkivat.

– Kliseisesti voi teatteriharrastuksesta todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se vain harmittaa, että en ajautunut näihin kuvioihin aikaisemmin. ”Pystymetsän miehenä” olisi jonkin sortin kursseista ollut paljon apua, varsinkin kirjoittamiseen, mutta näillä mennään.

Ja kyllä, niin mennäänkin! 26.7. alkaen Immilän myllyllä! 

Paloja purtavaksi

Maistiaisia, muisteloita, muutosta ja makuasioita. Kevät tuo mukanaan taas monenmoista ja Pisarateatterikin on viritellyt taajuutensa ajantasalle: niin on vuosikokoustanut hallitus kuin pakerrettu kesän esitystä valmiiksi kohti ensi-iltaa

Alkupaloiksi yhdistysuutisia: Pisarateatteri Ry.n puheenjohtajana toimii tätä nykyä Janica Pynnönen. Edeltäjänsä Timo Väisänen siirtyi tästä vastuutehtävästä omasta toiveestaan, mutta jatkaa edelleen hallituksen jäsenenä sekä toimii tulevan kauden tuotannollisissa tehtävissä. Yhdistystoiminnan elvyttämistä on ainakin hallituksen haaveissa tulevalle kaudelle. Mikäli moinen on sinun mieleesi, seuraa päivityksiä tai laita ehdotuksesi pisarateatteri@gmail.com mitä haluaisit/toivoisit jäsenyydeltä harrastajateatterissa.

Mielensäpahoittajan miniän ensi-iltaa silmällä pitäen olemme myös jo aikamoisessa iskussa. Kuvia räpsittiin eilen ja tässä ohessa siitä suupala makusteltavaksi. Piakkoin päivittyvät Ohjelmisto sekä yhteystiedot jälleen ajantasalle, mutta koska esityskalenterista olemme jo saaneet tiedusteluja paljastettakoon se kirsikaksi kakun päälle tässä:

Ensi-ilta keskiviikkona 26.7.2017 klo 19:00

Pe 28.7. klo 19

Su 30.7. klo 15

Ke 2.8. klo 19

Pe 4.8. klo 19

Su 6.8. klo 15

Ke 9.8. klo 19

Pe 11.8. klo 19

Su 13.8. klo 15

Ke 16.8. ko 19

Pe 18.8. klo 19

Su 20.8. klo 15

Kaikki esitykset Immilän Myllyllä, liput 17 €/ 15€. Lippuvarauksista kuulemme pian tarkemmin!

 

 

 

 

 

”Kyllä ei ole ihmisen hyvä vaan olla”

Eikä kyllä ole vaan oltukaan, mitä tulee pisaralaiseen tekemisen meininkiin. Jo ennen joulun viettoon vapautumistamme teimme ensi kesää koskevat siirtomme ja nyt on viimein aika jakaa ne kanssanne.

Tulevana kesänä 2017 saamme jälleen ohjaksista pitelemään Väinö Weckströmin. Miehen, jonka aivonystyröiden ajatushelmistä saimme nauttia niin Naisten saunassa kuin Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelossakin.  Lukuharjoituksissa jo istuneena ei vuoden tauon myötä mikään ole ainakaan radikaalisti muuttunut. Sen sijaan ideat sinkoilevat jo kuumina kesää ajatellen. (Lue myös Seutunelosten kirjoitus 11.1.2017 Väinö Weckströmillä riittää vientiä)

Pisarateatteri jatkaa esityksiä Immilän myllyllä myös tulevana kesänä. Näytelmävalinta on saanut porukan jo hykertelemään innostuksesta ja toivottavasti myös teidätkin. Ja se on Tuomas Kyrön Miniä (dramatisointi Satu Rasilan ja Merja Larivaara, 2013), jota on esitetty laajalti teattereissa kautta maan. Myös Mielensäpahoittaja elokuva pitää sisällään pitkälti Miniän näkökulmaa.

Nimikkorooliin suostui mieltään pahoittamaan Hollolan näyttämöltä tuttu Kari Kitunen. Miniäksi ryhtyy niin ikään vuoden tauon jälkeen paluun tekevä Janica Pynnönen. Muissa rooleissa nähdään aina energinen Patrik Hvitsjö sekä monipuolinen Karoliina Bergman.

Harjoituskausi aloitetaan 22.1.2017 Tuolloin lyömme myös lukkoon esitysaikataulun, joten pysy mukana seuraamassa miten produktio etenee. Ja senhän tiedämme vanhastaan, ettei mikään kulu niin nopeasti kuin aika. Se on kesä kohta!

Nousevat näyttelijälahjakkuudet Sara ja Pinja

Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen
Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen

Merkittäviin sivurooleihin teatteri sai tänä vuonna uudet lupaavat näyttelijät Sara Snellmannin ja Pinja Nurmisen, Pisarateatterin Ansa Ikosen ja Helena Karan.

Mitäs näyttelijättäret ovat naisiaan?

– Minä olen Sara Snellman, juuri 20 vuotta täyttänyt viime vuoden ylioppilas, taitava tanssija sekä ukulelen soittoa harjoitteleva iloinen neitokainen.

– Minä olen puolestani Pinja Nurminen, 19 vuotias ja samoin viime vuoden ylioppilas ja kauan teatteria harrastanut entinen Timoteiteatterilainen ja elämän taitekohdassa itseään etsivä ihminen.

Mikäs sai lupaavat ja elämänjanoiset näyttelijät mukaan Pisarateatteriin?

Sara Snellman
Sara Snellman

– Syyllinen on Patrik, toteaa Sara ponnekkaasti! Pisarateatteriin tarvittiin sivurooliin näyttelijää, Pate pyysi minua, sain heti roolikirjan Timolta ja tässä olen!

– Sara pyysi minut mukaan, vastaa puolestaan Pinja. Pisarateatteriin etsittiin viimeiseen puuttuvaan sivuosaan pirteää näyttelijää ja minä sovin siihen oivallisesti!

Miltäs tämän vuoden produktio näyttää nuorilla ja tuoreilla aisteilla koettuna?

Pinja Nurminen
Pinja Nurminen

– Hauskaahan tämän tekeminen on ollut, toteaa Sara. Vaikka produktio on vaatinut paljon aikaa, niin pitäähän elämässä olla säpinää!

– Produktion intensiivisyys ja haastavuus on yllättänyt osittain, toteaa Pinja. Toisaalta minä olen nauttinut tekstin viihdyttävyydestä ja kesäteatteriin sopivasta hupailulinjasta.

Arvoisa yleisö saammeko esitellä Tahdotko naimisiin näytelmän pastori Paalun ja toimittaja Sarapään!

Vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala

Laamanen ja Ruhala - Tahdotko naimisiin

Tahdotko naimisiin näytelmän päärooleissa eli Immilän kyläyhdistyksen talkoomiehinä esiintyvät Mauno Nissinen ja Patrik Hvitsjö – Pisarateatterin Aku Korhonen ja Tauno Palo.

Mitäs talkoomiehet ovat miehiään?

– Olen Mauno Henrik Nissinen, 63 vuotias eläkeläinen, jolle ”dementia” tuottaa lisähaastetta roolisanojen opetteluun. Niin ja olen minä lavasteetkin tehnyt jo pitkään.

– Minä taas olen Patrik Hvitsjö, 20-vuotias sosiomiopiskelija ja muusikko Lahdesta. Hoitelen näyttelemisen ohella myös Pisarateatterin markkinointia.

Mikäs sai miekkoset mukaan harrastajateatteriin?

– Silkka vahinko, niinkuin moni muukin asia elämässäni, toteaa Mane. Pisarateatterin laivamatkalle Saksaan 1980-luvulla jäi yksi paikka vapaaksi. Sille paikalle tuli Mane ja on ollut tiiviisti mukana toiminnassa jo kunnioitettavat 31 vuotta. Mane on uurastanut näyttelemistyön ohella myös puheenjohtajana ja ohjaaja.

– Minut houkutteli mukaan viime kesänä ystäväni Johannes Latva, toteaa Pate. Tulin katsomaan harjoituksia ja sain heti roolikirjan käteen ohjaaja Väinö Weckströmiltä ja sillä tiellä olen. Näytteleminen alkoi kiinnostaa jo yläasteella ilmaisutaidossa, Kannaksen lukiossa suoritinkin jo kaikki teatterityön kurssit ja olin mukana näytelmissä ja tuotin monologeja.

Miltäs tämän vuoden produktio ja porukka näyttäytyy pääroolien vetäjien näkökulmasta?

– Mane huokailee vuorosanojen oppimisen vaikeutta. Lyhyet repliikit itsellä ja vastanäyttelijöillä tuottavat muistamisen haastetta. Pitkät monologit Mane sitten lasketteleekin sujuvasti 31-vuoden antamalla varmuudella!

– Pate pitää näytelmän kevyestä ja kesäteatteriin sopivasta tekstistä. Näytelmästä välittyvät myös mukavalla tavalla pienen kyläyhteisön sosiaalisen elämän lainalaisuudet ja sukupuoliroolit. Pate tykkää myös työstää näytelmää pienemmällä porukalla, jolloin ilmaisuun saa helpommin syvyyttä.

Hyvä yleisö, saammeko esitellä Immilän kyläyhdistyksen puuhamiehet ja vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala!

“Kyllä tästä näytelmä tulee”

Timo ohjaajana 2016

 

Harjoituskausi on pitkällä ja produktio alkaa jo hahmottua. Kyselimme Pisaran puheenjohtajalta ja ohjaajalta Timo Väisäseltä, minkälaiset ovat fiilikset urakan tässä vaiheessa.

”Kyllä tästä näytelmä tulee”, Timppa toteaa hymyillen, samalla lisäten, että ”töitä on vielä kuitenkin paljon”. Timo on pitkän uransa aikana tehnyt monenlaista Pisarateatterissa. Tänä vuonna hän toimii teatterin puheenjohtajana, sekä on myös mukana markkinoimassa näytelmää. Miten kiireinen mies sitten päätyi myös ohjaajan hommiin?

”Viime kesänä aloin sitä miettimään, koska edellinen kesä ei ollut taloudellisesti menestys. Piti miettiä uutta ratkaisua sille, miten saisimme tämän kesän tuottamaan ilman palkattua ammattiohjaajaa. Puntaroin muutaman viikon, että minä kun olen ohjannut ennenkin, jospa mentäisiin tämä vuosi tällä tavalla”.

Timolla on takanaan monta kymmentä näytelmää, joissa hän on näytellyt, ja muutamia ohjauksia, jonka ansiosta hän kertoo tuntevansa jo suurin piirtein, millainen prosessi näytelmän synnyttäminen on.

”Onhan se jo, kun äijällä on ikää lähemmäs 60, ja sosiaali- ja terveysalalla ollut johtotehtävissä koko ikänsä. Sieltäkin sitten ammentaa kokemuksia siitä miten ihmiset käyttäytyvät, ja miten heidän kuuluisi käyttäytyä näytellessään. Tämä on tällainen sekametelisoppa kaikesta elämänkokemuksesta mitä on”.

Pisarateatterilla on muutamana aiempana vuonna ollut ammattiohjaaja. Näkeekö Timo vaihdoksen harrastajaohjaajaan haasteena vai mahdollisuutena?

”Olen varautunut siihen palautteeseen, ettei tämä näytä ammattiohjaajan tekemältä. Ja niinhän se on! Mutta on se ihme jos tällä materiaalilla ja porukalla, ei saisi hyvää näytelmää aikaiseksi”.

Tänä vuonna Pisarateatteri esittää Ilkka Malmin ja Rami Saarijärven näytelmää Tahdotko Naimisiin. Timo kertoo lukeneensa syksyllä kymmeniä näytelmiä, pitäen mielessä sen, että tänä vuonna näytelmää tekemässä on suhteellisen pieni porukka.

Hän kertoo haaveilleensa kansallisista näytelmistä, kuten Tukkijoesta, mutta näyttelijäkaartin pienuuden vuoksi, se ei ollut mahdollista. Yhtäkkiä Tahdotko Naimisiin teksti löytyi, ja Timo kertoo olleensa yllättynyt siitä, että teksti oli hauska ja kevyt näytelmä kesäteatteriin.

”Näytelmässä on uusi tuore sanoma miehen ja naisen elämästä ja ennakkoluuloista, ja kaikesta siitä miten ihmiset nykyään suhtautuvat yhteisöllisyyteen, ja yhdessä tekemiseen. Luulenpa, että moni katsoja saa kiinnekohtia siitä, millainen tämä kiireinen yhteiskuntamme on, sekä siitä, millaisia ennakkoluuloja miehillä on.”

Tämän vuoden näyttelijöihin ohjaaja kertoo olevansa hyvin tyytyväinen.

”Pidän enemmän siitä, että porukka on pieni, ettei tarvitse ohjata kymmeniä ihmisiä. Tänä vuonna mukana on osaajia, kunhan tämä kaikki osaaminen saadaan valjastettua. Olen ylpeä, sekä nuorista, että vanhemmista näyttelijöistämme”.