Pisarateatterin tulevaisuuden visiot

"Kippis", sanoi puheenjohtaja Timo ja visioi lisää

Nastolan Pisarateatteri on 1980-luvulta lähtien toiminut innokkaiden teatterinharrastajien yhdistys. Se on tuottanut kymmenittäin kesäteatteriesityksiä, elokuvan, kirkkonäytelmiä ja muita esityksiä nastolalaisten ja muidenkin kuntien asukkaiden nautinnoksi. Teatterin katettu esityslava ja katsomo Taidekeskus Taarastissa on eräs Suomen kauneimmista kesäteattereista.

Pisarateatteri on kaudellaan 2012 lähtenyt kehittämään osaamistaan palkkaamalla ensimmäistä kertaa historiassaan ammattiohjaaja Mikko Lammen Helsingistä. Teatterin ammatillista ja suunnitelmallista markkinointia kehitetään valittujen kulttuurin kohderyhmien palvelemiseksi. Näyttämöilmaisun koulutuksilla hankitaan joukkoon uusia potentiaalisia näyttelijöitä ja kesäteatteritoimintaan liittyviä muita ahkeria harrastajia.

Näytelmien valintakriteereinä kesäteattereissa ovat usein olleet kevyet ja yleisöä viihdyttävät periaatteet. Tulevaisuudessa Pisarateatterin ohjelmistoon tullaan huolella valitsemaan näyttelijöiden laaja-alaisuutta ja osaamista kehittäviä näytelmiä. Pisarateatterista rakennetaan osa nastolalaista kulttuuriperintöä. Se tapahtuu lisääntyvässä yhteistyössä Nastolan kunnan ja maakunnan muiden kulttuurituotannosta kiinnostuneiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Puheenjohtaja Timo Väisänen

PS. Mikko Lammi ja Pisaralaiset aloittavat Liian paksu perhoseksi -näytelmän harjoittelemisen 16.4.2012, jota ennen Mikko vielä vie kunnialla päätökseen Helsingin pääsiäisdraaman Via Crucis: Poikkeustila Helsingissä – Poikkeustila ihmisissä

Harrastajat ammattilaisen otteessa

Mikko Lammi ja Mikon "kansallispuku" eli peltipaita

Viime vuosi oli Pisarateatterille uudistumisen aikaa. Pitkäaikainen Taarastin näyttämö sai upean katoksen ja maakunnan parhaisiin puitteisiin haluttiin tarjota entistä parempaa kesäteatteria. Näytöskauden aikana pohdittiin mitä lähes kolmikymppinen harrastajateatterimme tarvitsisi palkitakseen uskolliset teatterinystävänsä ja monivuotiset harrastajansa.

Vastaus löytyi “oman kylän pojasta” Mikko Lammista, joka on tällä hetkellä Helsingissä vaikuttava ammattiohjaaja. Yhteyttä otettiin ja haasteeseen tartuttiin molemmin puolin suurella innokkuudella. Tavoitteena olisi saada uutta verta niin loppukumarrusrivistöön, katsomoon kuin taustatiimiinkin, tekemään harrastajateatteria suurella sydämellä.

Useimmiten yhdistyksinä toimivat harrastajateatterit elävät katsojistaan, joille tahdotaan tarjota elämyksiä vuodesta toiseen. Voittoa toiminnalla ei tavoitella, vaan lipputuloilla katetaan kulut kuten kirjailijapalkkiot tai tarjotaan esimerkiksi koulutusmahdollisuuksia yhdistyksen jäsenille. Minna Mänttäri toteaa opinnäytetyössään kuitenkin, että yhä useammin harrastajat sijoittavat varoja myös ulkopuoliseen apuun: tuottamiseen, ohjaajaan tai näyttelijään. Liekö syynä pitkät perinteet, mutta toiminta on enenevässä määrin vähintäänkin puoliammatillista ympäri Suomea.

Nähtäväksi jää, kuinka Pisaralaiset taipuvat ammattiohjaajan otteessa ensi kesänä. Kuka löytää kadonneen palon näyttelemiseen, kuka keinoja parempaan ulosantiin ja ennen kaikkea, kuka löytää kiinnostuksensa tekemään teatteria pisaran muotoisella kipinällä?