…se kylpee, se juoruu, se nauraa. Naisen naurua. Nyt päästään heittämään pyyhkeet ylle ja kipuamaan lauteille. Sen jälkeen ja välissä viillennytään ja jaetaan elämänviisaudet, salaisuudet ja syvimmät tunnot. Otetaanpa löylyä lissää.

Tammikuusta alkaen olemme olleet Väinö Weckströmin luotsaamina lukemassa Ilkka Kylävaaran näytelmää Naisten sauna (1993). Tekstin kirjoitusvuosi vie viime vuosituhannen puolelle, mutta mitä sitten. Nyt vain naisen markka on 80 senttiä, miehellä se on edelleen 15-17 cm. Siinä tosin yhä ja edelleen se puuttuva osa, jota naisella ei ole: “Sä näet yläpuolellas johtajan pallin, muttet koskaan yllä sinne. Koska sulla ei ole palleja”.

Tästä kirvoitetaan koko illan näytelmäksi asti hulvaton komedia, jossa naisten keskinäinen solidaarisuus saa traagisiakin piirteitä. Ja eihän ilta olisi oikeudenmukainen ellei oveen koputtaisi kesken kaiken edes yksi mies. Millainen mies, jää nähtäväksi ja kaiken odotuksen arvoiseksi, jota muuten on enää viisi kuukautta!

Mutta tässä, olkaa hyvä, ensimmäinen makupala suoraan ylälauteen lämmöstä, kihisevän kiukaan ja sihisevän olutpullon suusta.