”Kyllä ei ole ihmisen hyvä vaan olla”

Eikä kyllä ole vaan oltukaan, mitä tulee pisaralaiseen tekemisen meininkiin. Jo ennen joulun viettoon vapautumistamme teimme ensi kesää koskevat siirtomme ja nyt on viimein aika jakaa ne kanssanne.

Tulevana kesänä 2017 saamme jälleen ohjaksista pitelemään Väinö Weckströmin. Miehen, jonka aivonystyröiden ajatushelmistä saimme nauttia niin Naisten saunassa kuin Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelossakin.  Lukuharjoituksissa jo istuneena ei vuoden tauon myötä mikään ole ainakaan radikaalisti muuttunut. Sen sijaan ideat sinkoilevat jo kuumina kesää ajatellen. (Lue myös Seutunelosten kirjoitus 11.1.2017 Väinö Weckströmillä riittää vientiä)

Pisarateatteri jatkaa esityksiä Immilän myllyllä myös tulevana kesänä. Näytelmävalinta on saanut porukan jo hykertelemään innostuksesta ja toivottavasti myös teidätkin. Ja se on Tuomas Kyrön Miniä (dramatisointi Satu Rasilan ja Merja Larivaara, 2013), jota on esitetty laajalti teattereissa kautta maan. Myös Mielensäpahoittaja elokuva pitää sisällään pitkälti Miniän näkökulmaa.

Nimikkorooliin suostui mieltään pahoittamaan Hollolan näyttämöltä tuttu Kari Kitunen. Miniäksi ryhtyy niin ikään vuoden tauon jälkeen paluun tekevä Janica Pynnönen. Muissa rooleissa nähdään aina energinen Patrik Hvitsjö sekä monipuolinen Karoliina Bergman.

Harjoituskausi aloitetaan 22.1.2017 Tuolloin lyömme myös lukkoon esitysaikataulun, joten pysy mukana seuraamassa miten produktio etenee. Ja senhän tiedämme vanhastaan, ettei mikään kulu niin nopeasti kuin aika. Se on kesä kohta!

Vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala

Laamanen ja Ruhala - Tahdotko naimisiin

Tahdotko naimisiin näytelmän päärooleissa eli Immilän kyläyhdistyksen talkoomiehinä esiintyvät Mauno Nissinen ja Patrik Hvitsjö – Pisarateatterin Aku Korhonen ja Tauno Palo.

Mitäs talkoomiehet ovat miehiään?

– Olen Mauno Henrik Nissinen, 63 vuotias eläkeläinen, jolle ”dementia” tuottaa lisähaastetta roolisanojen opetteluun. Niin ja olen minä lavasteetkin tehnyt jo pitkään.

– Minä taas olen Patrik Hvitsjö, 20-vuotias sosiomiopiskelija ja muusikko Lahdesta. Hoitelen näyttelemisen ohella myös Pisarateatterin markkinointia.

Mikäs sai miekkoset mukaan harrastajateatteriin?

– Silkka vahinko, niinkuin moni muukin asia elämässäni, toteaa Mane. Pisarateatterin laivamatkalle Saksaan 1980-luvulla jäi yksi paikka vapaaksi. Sille paikalle tuli Mane ja on ollut tiiviisti mukana toiminnassa jo kunnioitettavat 31 vuotta. Mane on uurastanut näyttelemistyön ohella myös puheenjohtajana ja ohjaaja.

– Minut houkutteli mukaan viime kesänä ystäväni Johannes Latva, toteaa Pate. Tulin katsomaan harjoituksia ja sain heti roolikirjan käteen ohjaaja Väinö Weckströmiltä ja sillä tiellä olen. Näytteleminen alkoi kiinnostaa jo yläasteella ilmaisutaidossa, Kannaksen lukiossa suoritinkin jo kaikki teatterityön kurssit ja olin mukana näytelmissä ja tuotin monologeja.

Miltäs tämän vuoden produktio ja porukka näyttäytyy pääroolien vetäjien näkökulmasta?

– Mane huokailee vuorosanojen oppimisen vaikeutta. Lyhyet repliikit itsellä ja vastanäyttelijöillä tuottavat muistamisen haastetta. Pitkät monologit Mane sitten lasketteleekin sujuvasti 31-vuoden antamalla varmuudella!

– Pate pitää näytelmän kevyestä ja kesäteatteriin sopivasta tekstistä. Näytelmästä välittyvät myös mukavalla tavalla pienen kyläyhteisön sosiaalisen elämän lainalaisuudet ja sukupuoliroolit. Pate tykkää myös työstää näytelmää pienemmällä porukalla, jolloin ilmaisuun saa helpommin syvyyttä.

Hyvä yleisö, saammeko esitellä Immilän kyläyhdistyksen puuhamiehet ja vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala!

Kelkelkel..keltaiset sivut!

Tässä poimittuna teille kuin kesäkukkakimppuna loput Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelon hahmosista. Olettehan jo ostaneet Off-pullonne, kaivaneet villasukkanne varastosta ja täten valmistautuneet kesäteatterikatsomoon?

 

Mauno Onnelalla on rendilasit
Mauno Onnelalla on rendilasit

Pisarateatterin istuva puheenjohtaja, Timo Väisänen heittäytyy Maunu Onnelan kellonsoittajan käsivarsien vietäväksi. Tuo Nastolan kirkon oma Quasimodo, kaikkien ensirakastajien esi-isä, lienee tarinan hellyttävin hahmo.

 

 

IMG_0871
Timoo, sä et ole mikään keskushyökkääjä

Muutaman vuoden tauon jälkeen paluun tekee Kimmo Sirvo. Kesän koomikko, mies jolle kuiskaajalla on aina töitä ja jolle ohjaajan on mahdoton asettaa rajoja. Kimmo heiluu niin myytinmurtajana kuin painokonetyöntekijä Bruno Kakkona sekä maatalon isäntä Timo Kankkusena.

 

IMG_0606
Karoliina osaa jo ihan ite käydä potalla (jalkakylvyssä)!

Viime kesänä debytoineet Ursula Pylväinen ja Karoliina Bergman jakautuvat viehkoksi Neiti Ajaksi, Homo Sexuaaliksi (lue apina), teho-osaston Jösseksi sekä aurinkoa palvovaksi Bellaksi.

 

 

IMG_0741
Aina mun pitää!!

Sami Metsäranta pääsee pistämään koko kropalla itsensä likoon (ei sentään tangon kanssa, kuten vuosi sitten.) Vuokra-aviomies Jussi Päivänsäde sekä näytelmässä alttarille asteleva Jakob Bremer ovat kuin yö ja päivänsäde.

 

IMG_1401
Janica ja Susanna

Lisää uusia ihaNaisia edustaa Susanna Mutanen, joka antautuu luettelon sivuille lääkäri Leila Lintusena. Ohjaajan sanoin näytelmän ainoa normaali, josta Susanna on koko harjoituskauden yrittänyt etsiä sitä epänormaalia. Lintusena vuorottelee Janica Pynnönen.

 

IMG_0617
Jyrkillä on taas huppu silmillä, mutta mieli iloisena

Äänet esityksiin on jälleen valmistava Jyrki Jussila sekä maskeeraamaan saapuu Heli Mäkisalo. Oi, me aivan tikahdumme jännityksestä! Orkesteri on koottu, sävelet annettu, reilun viikon päästä ei enää kapellimestarilla ole asiaa! Korkeintaan ohjaajaajallamme Väinö Weckströmillä voi olla jotain mutinoita energiatasoista.

 

Warsinainen Weckström!

Väinö Weckström vastaanotti Pisarateatterin ohjaajan pestin viime syksynä. Sen jälkeen onkin menty monitoimimiehen armoilla niin, että hyvä jos kylpytakinvyöt kiinni pysyvät.

Vaikka Nastolassa keskitytäänkin Pisaran näytelmään, ei ole voinut olla huomaamatta kuinka monta rautaa yhdellä miehellä voi yhtä aikaa olla tulessa. Töitä on tehtävä harrastelun lisäksi jokaisen, tosin Väinölle tämä on työtä. Mutta onko hän nyt sitten ohjaaja vai näyttelijä?

– Molemmat. Teatterin tekeminen on kausiluontoista. Ohjaustyössä työn tekeminen loppuu ensi-iltaan, kun näytellessä se jatkuu viimeiseen esitykseen asti. Lapsen vuoksi ei voi sitoutua ihan mihin tahansa tai minne vain pitkäkestoisiin projekteihin. Teen siis kumpaa jompaa näillä puitteilla.

Väinön ohjatessa ei jää epäselvyyttä mitä mies haluaa. Harjoitusten aikana singahdetaan näyttämön ja katsomon väliä luontevasti, jos tilanne niin vaatii. Ohjaajalle saa ja on jopa suotavaa tarjoilla vaihtoehtoja, mutta apuakin löytyy, jos tekeminen unohtuu. Millainen ohjaaja olet omasta mielestäsi?

Kuva Taru Leskinen

– Alkuun lempeä. (toim.huom. tähän hymyilyä). Vaativampi sitten etenemisen myötä. Pyrin huomioimaan ja asettumaan näyttelijän asemaan, mihin suuntaan siitä on luontevaa lähteä etenemään.

Tämän me olemme jo saaneet huomata. Lavalla saa olla täysin omana itsenään. Ja myös ryhmädynamiikka on huomioitu. Ei ole itsestään selvää tarrata tuiki tuntemattomaan, kymmenen vuotta nuorempaan missään tunnetilassa, jollei ohjaaja huolehdi sen onnistumisesta. Ohjaaminen on keskustelua ja kokeilua.

– Huutaminen on mielestäni turhaa. Siten vain lukitsee näyttelijän. Ohjaajana olen semmoinen Clint Eastwood-tyyppi.

Ohjauksesta esitykseen. Tulevan kesän näytelmä on siis Naisten sauna. Miksi?

– Jo pelkästään Kylävaaran teksti on syy. Ja tietysti tyypit, vaikka mennään karikatyyreihin, jokainen voi samaistua ja löytää jotain itsestään. Ja onhan se kiinnostava ajatus, mitä siellä naisten saunailloissa oikein tapahtuu, eroaako ne miesten vastaavista loppujen lopuksi mitenkään.

Miksi minä edes kysyin. Näinhän se on. Tekin jo palasen Nastolan toripäivässä (s.3) nähneenä tiedätte sen. Selvää myös on, että näytelmä on hauska, karikatyyrimäisen kamala, naurussa riittää pitelemistä harjoituksissa. Jotka tosin ovat enää loppusilausta vailla. Mitä sitten tekee Väinö?

– Tavoitteeni on tehdä laaja-alaista teatteria, klassikoista hömppään. Näyttelijänä haluaisin päästä haastamaan itseäni kunnolla, kuten esimerkiksi Who’s that life anyway Harrisonin roolissa. Mainittava kuitenkin, että esimerkiksi viime vuoden Badding Pesäkallion kesäteatterissa oli yksi tällainen rooli.

Niitä ennen pääsemme nauttimaan “Väinön näköisestä Naisten saunasta” 19.7. 2014 alkaen, Taarastissa tavataan!

Puheenjohtajan leiviskä täynnä talentteja

Timo Väisänen tiesi jo syksyllä, että tulevana kautena hän keskittyy hieman erilaisiin vuorosanoihin. Viime kesän Iso Paha Susi antoi roolina niin paljon haastetta, että oli aika istua pelkästään puheenjohtajan penkkiin. Joko olet tullut toisiin aatoksiin?

– En missään nimessä, olen nauttinut täysin siemauksin vain seuratessani harjoituksia ja tietysti päästessäni aina silloin tällöin näytelmää lukemaankin. Muutoin olen keskittynyt markkinoinnin rakentumiseen ja niihin puheenjohtajan hommiin, hymyilee Väisänen.

Koska harjoittelemme parasta aikaa vielä hetken Väisäsen suomissa harjoittelutiloissa, hänen kotitalonsa kellarissa, on väistämätöntäkin, että miestä nähdään. Harjoitusten ajaksi hän sen sijaan ei kyllä kampea yläkertaan vaan jää usein harjoittelutilaan hymisemään itsekseen ja muidenkin kuullen. Miksi näin?

– On niin mieletöntä seurata porukan hitsautumista yhteen, josta kiitos kuuluu ohjaajallemme, kehityskaarta jonka pisaran vanhat näyttelijät ovat saavuttaneet ja uusien tulokkaiden antia, ei sieltä malta olla pois.

Mikko Lammi antoi meille kahtena kautenaan sellaisen määrän kehittymistä ilmaisuun, että sitä vain ihastelee miten tutut naamat tekevät roolejaan aivan uusissa sfääreissä. Nyt innokkaan Väinö Weckströmin käsissä näkyviin tulleet uudet puolet saavat kehityskaaren vain säihkymään enemmän, kuvailee Väisänen.

Selvää siis on, että kehitytty ollaan muutamassa vuodessa aikamoinen taival ja onhan Nastolan Pisarateatterista kuulunut viime vuosina vain hyvää. Puhuessaan Timo korostaa ammattiohjaajan käsiin pääsemisen merkitystä harrastajanäyttelijöille. Se on kenties tuonut mukanaan uusiutumisen voimavaran.

20140415_113828
Katse yhä kohti tulevaa

– Pitkään tätä teatteria tehdessäni, eri vinkkeleistä katsottuna, on suurin haasteemme ollut juuri uusiutuminen. Nyt olemme selvästi saavuttaneet jotain: meitä halutaan tulla ohjaamaan, teatteria halutaan harrastaa niin vanhat kuin aivan uudetkin. On saavutus, että meistä ollaan kiinnostuneita, olemme itse yhä kiinnostuneita ja haluamme ylittää aidan yhä korkeammalta.

Kunnianhimoa teatteri sai kahden vuoden aikana esittäessään tarinoiltaan hyvinkin vaativat ja erilaiset näytelmät. Laadusta ei tingitä nytkään, vaikka onhan Naisten sauna, sanalla sanoen, erilainen.

– On muistettava kuitenkin kenelle tätä tehdään ja miksi: haluamme palvella kesäteatteriyleisöä, antaa elämyksen, hetken, sellaisessa seurassa, että voi tuntea itsensä virkistyneeksi, iloiseksi ja siinä sivussa jotain ajatelleeksikin.

Ja näinhän se on. Naisten saunan teksti on koko ajan ajankohtaisempi, jonka tekin tulette huomaamaan sitten heinäkuussa. Teillä tarkoitamme tietysti naisia ja niitä miehiä, jotka palavat halusta nähdä mitä noissa saunailloissa oikein tapahtuu.

– Kohderyhmällemme on varmasti kova juttu tulla katsomaan tällaista näytelmää. Nykyään osataan jo kuitenkin nauraa enemmän itselleen ja tätä pätkää seuratessaan ei muuta voi. Roolit ovat herkulliset kuten niiden tekijät, näkökulmaa ja vinkkeliä löytyy jokaiselle. Ei ole syytä jättää tätä näkemättä.

Selvä. Laatuun on satsattu ihan kaikkia ajatellen. Ja vaikka puheenjohtajalla on haasteensa saada homma pyörimään noin niinkuin yhdistyksen näkökulmasta, on selvää, että Pisarateatteri elää ja voi hyvin.

Kun nainen saunoo…

…se kylpee, se juoruu, se nauraa. Naisen naurua. Nyt päästään heittämään pyyhkeet ylle ja kipuamaan lauteille. Sen jälkeen ja välissä viillennytään ja jaetaan elämänviisaudet, salaisuudet ja syvimmät tunnot. Otetaanpa löylyä lissää.

Tammikuusta alkaen olemme olleet Väinö Weckströmin luotsaamina lukemassa Ilkka Kylävaaran näytelmää Naisten sauna (1993). Tekstin kirjoitusvuosi vie viime vuosituhannen puolelle, mutta mitä sitten. Nyt vain naisen markka on 80 senttiä, miehellä se on edelleen 15-17 cm. Siinä tosin yhä ja edelleen se puuttuva osa, jota naisella ei ole: “Sä näet yläpuolellas johtajan pallin, muttet koskaan yllä sinne. Koska sulla ei ole palleja”.

Tästä kirvoitetaan koko illan näytelmäksi asti hulvaton komedia, jossa naisten keskinäinen solidaarisuus saa traagisiakin piirteitä. Ja eihän ilta olisi oikeudenmukainen ellei oveen koputtaisi kesken kaiken edes yksi mies. Millainen mies, jää nähtäväksi ja kaiken odotuksen arvoiseksi, jota muuten on enää viisi kuukautta!

Mutta tässä, olkaa hyvä, ensimmäinen makupala suoraan ylälauteen lämmöstä, kihisevän kiukaan ja sihisevän olutpullon suusta.

Naisten sauna (Kuva: Rami Rusinen)
Naisten sauna (Kuva: Rami Rusinen)

Me tulemme taas! Sinä myös?

Me tulemme taas! Oletko valmis?
Me tulemme taas! Oletko valmis?

Ruska valtaa alaa, mutta Pisaran hallitus ei lepää. Hiljattain vahvistimme sopimuksen seuraavan kesän ohjauksesta Väinö Weckströmin kanssa ja nyt olemme lahkeet tulessa suunnitelleet seuraavaa:

Koulutuspäivät järjestetään lauantaina 19.10 ja 26.10 klo 12-16 Hannu-salilla (Rautatienkatu 3 B sisäpiha). Näiden myötä selviää näyttelijävalinnat sekä päätämme näytelmän kesälle 2014.

Kiinnostuitko? Varaa liikkumiseen sopiva vaatetus, evästä sekä juomapullo mukaan ja tule viettämään päivää teatterin taialla leikkien. Tulevan kesän näytelmä kootaan koulutuspäiviin osallistuneista, ehkä juuri sinä haluat olla mukana?