SANTRA – SPEARAIRIN PÄÄLENTOEMÄNTÄ 

dav

Pirkko Lönnqvist aloitti lentoemännän työt Kalevi Keihäsen Keihäsmatkoilla heti sen perustamisesta alkaen vuonna 1965. Kun Keihänen yhdessä Urpo Lahtisen kanssa perusti oman lentoyhtiön Spearair Oy:n ja osti Yhdysvalloista kaksi käytettyä DC8-konetta 1972 tuli Pirkko Lönnqvististä yhtiön päälentoemäntä. Jotta kanssakäyminen matkustajien kanssa lennon aikana olisi mutkattomampaa, keksi Lönnqvist, että lentoemännät ottavat käyttöön työnimet. Nimiä haettiin vanhoista suomalaisista nimistä. Lönnqvistin nimikyltissä luki Santra.

Ennen omaa lentoyhtiötä keihäsmatkalaisia lennätettiin etelään eri scandinaavisten lentoyhtiöiden koneilla ja sitten myös Finnairin koneilla.

Spearairin ensimmäinen oma kone ristittiin Härmän Jätkäksi. Pirkko Lönnqvist oli mukana, kun kone haettiin Miamista Suomeen.  Syksyn 1972 lehtihaastattelussa Lönnqvist ja kollegansa Seija Yrjölä toteavat Jätkän osoittautuneen mukavaksi koneeksi. Myöskään tulevat seiväsmatkalaiset eivät pelottaneet. ”Päin vastoin, tässä todella saa palvella yleisöä ja sitä vartenhan me olemme”, sanoi silloin Lönnqvist. 

Pian Härmän Jätkä sai seurakseen Härmän Mimmin. Tätä konetta hakemassa oli useita suomalaisia missejä. Hymy-lehti teki hakumatkasta näyttävän jutun. Tällä lennolla Pirkko Lönnqvist ei ollut mukana.

Heinäkuussa 1972 haettiin Spearairin lentoemännille lehti-ilmoituksella työasun suunnittelijaa. Ilmoituksessa perättiin, että Spearairin lentoemännille pitää vauhdilla saataman SEXIKÄS asu eli ylhäältä alas. Suunnittelukilpailun voitti Maj Kuhlefelt.  Seiväsmatkat-näytelmässämme lentoemännällä on päässään aito Pirkko Lönnqvistiltä saatu Spearairin lentoemäntien asuun kuulunut sydvestihattu. Muu näytelmän lentoemännän virka-asu on tehty tarkkaan alkuperäisen asun mukaisesti.

YLLÄTTÄVÄ KONKURSSI 

Keihäsmatkojen ja Spearairin toiminta päättyi konkurssiin toukokuussa 1974. Silloin etelään jäi lähes pari tuhatta turistia, jotka sitten Finnairin koneet hakivat Suomeen valtion kustannuksella. Pirkko Lönnqvist ei onnekseen ollut viimeisellä lennolla.

”Hirveältä tuntui, kun työt yhtä äkkiä loppuivat.” Työttömäksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan ura jatkui Kar-Airilla ja sitten Finnairilla vuonna 2005 eläkkeelle jäämiseen asti.

Kalevi Keihästä hän pitää reiluna ja mukavana työnantajana, kaikki toimi. Lennoilla Keihänen ei yleensä ollut mukana, paitsi tietysti kutsuvieraslennoilla.

Erään erikoisen lennon Lönnqvist muistaa. Keihänen oli saanut tarjouskilpailun kautta tehtäväksi viedä Englannista kotimaahansa palautettavia bangladeshiläisiä.

”Mieleen jäi heidän erikoiset ruokailutavat, söivät sormin ja lennon aikana polvistuivat rukoilemaan oletettuun Mekan suuntaan. Kerran haimme Keniasta ranskalaisia turisteja, kun heidät sinne kuljettanut yhtiö meni konkurssiin”.

Työtään Keihäsmatkoilla ja Spearairissa Lönnqvist pitää ihan normaalina lentoemännän työnä. ”Ei lennoilla yleensä mitään erityistä tapahtunut, vaikka Kihniön Kipakkaa paljon myytiinkin. Perillä kohteessa oli tietysti erilaista, mutta me palasimme aina yleensä heti takaisin Suomeen uutta lastia hakemaan. Se oli enemmän sitä, että portailla sanottiin kiitos ja näkemiin. Kohteiden oppailla olisi varmasti paljon kerrottavaa seiväsmatkalaisista.”

Kari Kitunen

LAINEEN PARISKUNTA AVIOON KEIHÄSMATKAN LENNOLLA

YKSI KEIHÄSEN TEMPAUKSISTA

IMG-20190627-WA0001

Hollolassa asuva Laineen pariskunta Jarmo ja Mirja vihittiin juhannuksena 1971 Kalevi Keihäsen yhden tempauksen ansiosta Finnairin Jean Sibelius-lentokoneessa Keihäsmatkalla Malagaan.

Laineet olivat yksi 15 parista, jotka valittiin noin tuhannesta hakijasta  Keihäsen ja Hymy-lehden järjestämälle matkalle. Kaikki parit vihittiin pikatahtia ilmassa lentokoneen kierrellessä vihkimisen ajan Suomen ilmatilassa, koska muuten liitot eivät olisi olleet laillisia.

”Vihkiraamatussa lukee, että vihitty ilmassa”, kertoo Jarmo Laine.

Kun Hymy-lehti julkaisi hakuilmoituksen tästä erikoisesta vihkimismahdollisuudesta, innostui Jarmo Laine asiasta, sillä hänellä oli vaikeuksia päästä edes esittämään asiaansa Mirjan isälle. Mirja oli tuolloin 17-vuotias ja alaikäinen avioliittoon.

Jarmo päätti kokeilla Jammun eli toimittaja Erkki Kanervan Yrjö-pakinoissaan käyttämää murretta.

Hymy-lehden numerossa 6/1971 julkaistiin osia hakukirjeistä. Jarmo kirjoitti mm: ”Ei siinä mittään, menin häntä appiukollen puhuu häistä. Ei häntä ehtinyt risoihin kiinni, kun naapurit ehti hättiin…perskeles ku alkaa puhumaan naimisesta, alkaa appiukko puhista, liekö puhkutauti, tielä häntä.”

Jarmo kertoo, että aina, kun hän meni Mirjan kotiin sisälle, appiukko astui ovesta ulos. Lopulta asia ratkottiin perisuomalaisesti saunan ja konjakin voimalla. Myös presidentiltä tuli poikkeuslupa Mirjalle. Vielä oli yksi este lennolla vihkimiselle. Morsian ei saanut olla raskaana. Se piti todistaa lääkärintodistuksella. Mirja kertoo lääkärin naurahtaneen, että on hän monta raskaustodistusta kirjoittanut, mutta ei vielä koskaan ole joutunut todistamaan, että nainen ei ole raskaana.

Ilmassa vihkiminen oli yksi Keihäsen bisneksen edistämistoimista ja Hymyn osalta myynnin lisäämistä. Piispakin katsoi asian markkinatouhuksi ja antoi huomautuksen parit vihkineelle Lamminpään kirkkoherra Matti Tuomistolle.

Vihityt parit viettivät viikon Torremolinoksessa, missä kaikki oli heille ilmaista. ”Sampanjaa ja kaviaaria joka päivä”, muistelevat Laineet.

”Meno oli rentoa ja mukavaa, mutta kaikki osasivat käyttäytyä. Ylilyöntejä ei tapahtunut”.

Kaikkiaan tuolla lennolla vihittiin 17 paria, mutta kaksi näistä oli Hymyn organisaatiosta. Hymyn hakuprosessin läpäisseet 15 paria ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa. Kokoontumisia on ollut viiden vuoden välein juhannuksena. Myös parit vihkinyt Matti Tuomisto on ollut niissä mukana. Samoin häälennolla ja Torremolinoksessa matkalaisia viihdyttänyt Tapani Perttu osallistui tapaamisiin niin pitkään kuin terveys salli. Näistä 15 parista yksikään ei ole eronnut. Kahdesta parista toinen osapuoli on jäänyt leskeksi.

”Tapaamisten välillä kysellään kuulumisia sähköpostilla, mutta jouluna lähetetään aina oikea joulukortti postin kautta”, sanoo Jarmo.

SUKUNIMI LAINE EI AUTTANUT PÄÄSEMÄÄN TEATTERIKOULUUN

Keskustelutuokiossa Laineiden kanssa Jarmolta tulee juttua vuolaasti. Hän kertoo aina halunneensa näytellä.

”Hain teatterikouluun, mutta en päässyt vaikka väitin olevani Edvin Laineen sukua”, naurahtaa Jarmo.

Harrastajateatteritoimintaan hän ei kuitenkaan lähtenyt. ”Sain ilmaista itseäni erilaisissa tilaisuuksissa ja työpaikkani Muuramen huonekalutehtaan tapahtumissa. Kaikki Vesku Loirin roolitkin on tullut tehtyä”.

”Nasse-sedän punainen  nenä on vieläkin tallessa”, sanoo Mirja.

Laineet odottavat mielenkiinnolla Pisarateatterin Seiväsmatkat-näytelmän ensi-iltaa, mihin he itseoikeutettuina vieraina ovat kutsun saaneet.

Kari Kitunen

 

 

Kuvailua auringossa

Viime  viikonloppuna Pisaran näyttelijät poseerasivat kameran edessä promokuvauksissa. Kuvausvaloja ei tarvittu omasta takaa, sillä aurinko tarjosi näyttelijöille parastaan!                                                                    P1000032

Näyttelijöillä oli takanaan pitkä päivä. He olivat saman päivän aikana käyneet vetämässä pienen esityksen Nastolan torilla, ja illalla vielä harjoitukset. Tästä huolimatta porukkaa jaksoi hymyilyttää ja naurattaa iltapäivän kuvauksissakin. Tämä jengi ei helposta väsähdä!

Nyt on saatu loistavat kuvat julisteisiin ja käsiohjelmiin. Pysykäähän tarkkailuetäisyydellä, lisää kuvia julkistetaan tuota pikaa!

P1000234
Ohjaaja Weckström esittelee uuden taitonsa.
32532368_10213884309776402_2398751578552008704_n
Pisaran tämän kesän näyttelijät ja kaksi muuta hyypiötä.

Kevät toi, kevät toi..

…Pisarateatterin! Ja ensimmäiset viritykset kohti koko orkesterin voimin täysillä soivaa kesää, on aika kaivaa esille asenne, uskallus ja rohkeus lähteä tavoittelemaan täydellistä partituuria pirskahtelevasti pisaroiden!

Aloitamme kokoontumisella ma 12.2. klo 18 osoitteessa Taapelikatu 8 A. Paikalla on tulevan kesän ohjaaja Väinö Weckström, tarkoituksenaan ryhtyä kartoittamaan mitä kaikkea meidän kanssa voisi saada tällä kertaa aikaan.

Nyt siis tätä lukiessasi kuulostele, onko sinua puraissut teatterikärpänen, haaveiletko tunteesta astua esiin kulisseista adrenaliinin virratessa, valmiina unohtamaan kaiken harjoitellun ja lopulta onnistumaan. Vai oletko aina miettinyt kuinka haluaisit kokeilla kirjoittamista, puvustamista, lavastamista, omaat ehkä hyvän nuottikorvan, mutta saat muut kuulostamaan vielä paremmalta.

Mikäli haaveissasi on myös harrastus, joka ei juurikaan maksa mitään, vaiva maksaa palkan, tule tutustumaan meihin! Teatterin tekeminen vaatii ennen muuta sitoutumista, mutta lopussa kirjaimellisesti aina kiitos seisoo, joskus yleisökin. Tarvitsemme juuri sinua, jotta pienistä pisaroista kasvaisi yhä suuria tarinoita.

Malttamatomin ja odotuksen täyteisin terveisin,

Janica Pynnönen, puheenjohtaja

Kesän esitykset saavat jatkoa!

Yleisön pyynnöstä Pisarateatterin huippusuosittu Mielensäpahoittajan Miniä saa jatkoa kahden lisäesityksen verran Lahden Pikkuteatterilla! Saimme kesällä ennätysmäärän katsojia, mutta silti monet ovat harmitelleet, etteivät kesällä ehtineet katsomaan esitystä. Me vastaamme kutsuun ja nyt esitys on mahdollista nähdä vielä vihoviimeisen kerran!

Nyt ei kannata aikailla, vaan varata liput ja tulla kanssamme jakamaan tämä kiitosta saanut esitys! Esitykset Lahden Pikkuteatterilla, lauantaina 30.9 klo 19 ja sunnuntaina 1.10 klo 16. Kaikki liput 15 euroa. Tervetuloa nauttimaan iloisista ajoista!

Lippujen ennakkovaraukset ja tiedustelut:

p.  041 8083716

 

It`s the final countdown

H- hetki lähestyy ja harjoitukset käyvät tiiviimmillään. Pisarateatterin kesän 2017 näytelmä saa pian ensi- iltansa, mutta ennen tätä ilon ja riemun päivää kaksi näyttelijäämme kertovat missä mennään ja millaisia ajatuksia heidän mielessään pyörii, nyt kun ensi- iltaan on vain muutamia viikkoja.

Viimeinen kuukausi pyörähti juuri käyntiin ennen Mielensäpahoittajan Miniän ensi-iltaa. Näyttelijä Nea- Sofia Koskela valotti tuntojaan ja mietteitään harjoituskauden viimeisistä vaiheista.

-Olemme yhdessä tehneet töitä näytelmän eteen tammikuusta lähtien ja kohta saamme esittää sen teille valmiina tuotoksena. Odotamme jo innolla esitysten alkua. Olemme käyneet läpi varsinaista tunteiden vuoristorataa harjoitusten aikana. Harjoitukset käyvät vähiin ja vielä on hiukkasen matkaa siihen täydelliseen pisteeseen, jonka me kaikki voimme jo nähdä horisontissa. Sen pisteen jonka haluamme teille esittää , sekä näyttää mistä meidät on tehty!

-Itseni puolesta haluan kiittää koko poppoota! Mahtavat kuusi kuukautta ovat takana. Nyt vain kaikki peukut pystyyn, että viime kesän lailla meitä sallisi näytöksissä upeat kesäiset säät.

 

 

Mielensäpahoittaja kaupanteon ikeessä

 

KESÄ JA TEATTERI

Ajatuksiaan kesäteatterista ja sen suosiosta yleisön, sekä harrastajanäyttelijöiden keskuudessa meille jakaa myös näyttelijäkonkari Kari Kitunen. Kari, mikä suomalaisia viehättää kesäteatterissa? 

Suomen kesä ja talvi ovat äärimmäisiä vuodenaikoja. Kesän ajaksi moni talviajan aktiviteeteistä pysähtyy, jää kesälomalle. Yksi, joka toimii ympäri vuoden, on teatteri. Siirrytään vain sisältä ulos.

Suomi on kesäteattereiden luvattu maa. Tilastojen mukaan maassamme toimii noin 400 kesäteatteria. Kun kuntia on nykyään 311, niin kesäteatteritiheys on merkittävä. Tämä pätee myös Lahden seutuun. Tarjontaa löytyy.

Suurin osan kesäteattereista toimii harrastajapohjalta. Monella harrastajateatterilla on kuitenkin ammattilainen ohjaajana. Esitysten taso vaihtelee, mutta myös useita tasokkaita harrastajaryhmiä löytyy. Vaikka kesäteatteriesitykset ovat pääosin komedioita, niin vakavampaakin tarjontaa on.

Ammattinäyttelijöillä roolitetut kesäteatterit toimivat enimmäkseen kaupungeissa. Ne myös keräävät yleensä suurimmat yleisömäärät. Kesäteatterin suuresta suosiosta kertoo sekin, että maaseudulla on kesäteattereita, jotka sijaitsevat syrjäisillä paikoilla, mutta silti vetävät kesän aikana tuhansia katsojia.

Kesäteatteria tehdään hyvin moninaisissa olosuhteissa. Yhä enemmän on teattereita, joissa on katettu katsomo ja joissakin katos näyttämönkin yllä. Paljon on vielä niitäkin teattereita, joissa istutaan ankeilla puulavereilla täysin sään armoilla. Tämä kertoo siitä, että kesäteatteriin tullaan viihtymään ja nauttimaan eikä olosuhteilla ole niin nokon nuukaa. Suunta on kuitenkin selvä, olosuhteita pyritään parantamaan, sillä ihmisten vaatimustaso kasvaa.Ilman merkittävää harrastajien määrää meillä ei olisi yli 400 kesäteatteria. Teatteriharrastus on sitovaa ja aikaa vievää. Esitys ei valmistu ilman perusteellista harjoittelua, joka yleensä alkaa jo tammi-helmikuussa. Ja näytelmän valmistaminen esityskuntoon vaatii paljon muutakin kuin näyttelijät ja ohjaajan. On lavastettava, puvustettava, tekniikka, markkinointi yms. Yleensä harrastajavoimin nämäkin asiat tehdään. Sitten vielä esityskausi päälle, joten yli puolivuotta yksi prosessi kestää.

Kun kyselee ihmisiltä, mikä saa heidät vuodesta toiseen harrastamaan teatteria, niin yleinen vastaus on, että halu kokeilla rajojaan ja hyvä porukkahenki. Oman kokemukseni pohjalta olen samaa mieltä. Tämä harrastus antaa paljon, aina oppii jotain uuttaa, saa uusia ystäviä eikä tekeminen ole otsarypyssä puurtamista. Jokaisessa kokoonpanossa, missä olen ollut mukana, on huumori kukkinut. Tämä on niin antoisaa, että esityskauden jälkeen tulee haikea olo. Eikä haikeus poistu ennen kuin uusi projekti alkaa.

Myös monilla kesäteatterikatsojilla kyse on tavallaan traditiosta. Monet ryhmät retkeilevät paljon kesällä ja hyvin usein retkikohde on kesäteatteri. Voi sanoa, että kesä ja kesäteatteri kuuluvat yhteen.

-Kari Kitunen

 

Ensi-ilta keskiviikkona 26.7.2017 klo 19.00, Immilän myllyllä!

Nousevat näyttelijälahjakkuudet Sara ja Pinja

Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen
Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen

Merkittäviin sivurooleihin teatteri sai tänä vuonna uudet lupaavat näyttelijät Sara Snellmannin ja Pinja Nurmisen, Pisarateatterin Ansa Ikosen ja Helena Karan.

Mitäs näyttelijättäret ovat naisiaan?

– Minä olen Sara Snellman, juuri 20 vuotta täyttänyt viime vuoden ylioppilas, taitava tanssija sekä ukulelen soittoa harjoitteleva iloinen neitokainen.

– Minä olen puolestani Pinja Nurminen, 19 vuotias ja samoin viime vuoden ylioppilas ja kauan teatteria harrastanut entinen Timoteiteatterilainen ja elämän taitekohdassa itseään etsivä ihminen.

Mikäs sai lupaavat ja elämänjanoiset näyttelijät mukaan Pisarateatteriin?

Sara Snellman
Sara Snellman

– Syyllinen on Patrik, toteaa Sara ponnekkaasti! Pisarateatteriin tarvittiin sivurooliin näyttelijää, Pate pyysi minua, sain heti roolikirjan Timolta ja tässä olen!

– Sara pyysi minut mukaan, vastaa puolestaan Pinja. Pisarateatteriin etsittiin viimeiseen puuttuvaan sivuosaan pirteää näyttelijää ja minä sovin siihen oivallisesti!

Miltäs tämän vuoden produktio näyttää nuorilla ja tuoreilla aisteilla koettuna?

Pinja Nurminen
Pinja Nurminen

– Hauskaahan tämän tekeminen on ollut, toteaa Sara. Vaikka produktio on vaatinut paljon aikaa, niin pitäähän elämässä olla säpinää!

– Produktion intensiivisyys ja haastavuus on yllättänyt osittain, toteaa Pinja. Toisaalta minä olen nauttinut tekstin viihdyttävyydestä ja kesäteatteriin sopivasta hupailulinjasta.

Arvoisa yleisö saammeko esitellä Tahdotko naimisiin näytelmän pastori Paalun ja toimittaja Sarapään!