Pikku-Hukka, Ruuperi, Ruikku. Rakkaalla lapsella on lähes yhtä monta nimeä kuin Sami “Samppa” Metsärannalla. Lahden lahja Nastolan näyttämötaiteelle valloittaa tulevana kesänä pienenä sudenpoikana. Mutta miksi sinulla on tämmöinen harrastus?
– Jos minut otettaisiin mukaan punk-bändiin, niin jättäisin heti nämä teatterihommat. Totuus on se, ettei niin älyvapaata yhtyettä olekaan, että musiikillinen lahjakkuuteni otettaisiin tosissaan, Sami kertoo.
Iso Paha Susi on kuitenkin melko musiikkipitoinen näytelmä ja olen saanut vihiä, että loppulauluakin olet joutunut jopa herkällä otteella harjoittelemaan. Miten rooli ja sen herkkyys rakentuu?
– Ihan alkuun opetellaan vuorosanat ja sitten yritetään löytää eri konstein se rohkeus, jolla yleisön eteen astutaan. Luin aiheesta taannoin laulaja Kim Gordonin haastattelun. Hänen mukaansa rokkikeikoissa on kyse siitä, että ihmiset pääsevät maksusta näkemään, kuinka joku seisoo lavalla ja uskoo itseensä. Tästä tilanteesta katsoja saa imettyä itseensä varmuutta ja voimaa, ja kaikki ovat tyytyväisiä, Sami pohtii.
Vuorosanoja onkin tänä vuonna ollut opeteltavana melkoinen määrä, ei taida montaa kohtausta olla, joissa pikku sutta ei näy tai kuulu. Miten teatteria jaksaa harrastaa?
– Ajankäytöllisesti harrastajateatterilla ei ole mitään tekemistä harrastelun kanssa. Sitä tekee lähes täysipäiväisesti kahta duunia ja vielä nauttii siitä. Omalla kierolla tavallaan ihan hillitöntä elämänjanoa, josta vain pystyynkuolleet voivat kieltäytyä, kertoo mies jonka vapaa-aikaa täyttää myös aikido, purjehtiminen sekä ei-niin-harrastuspohjalta Lahden kunnallispolitiikka.
– Eniten teatterin tekemisessä tykkään siitä, että tämä on todellista tee-se-itse-meininkiä. Siitä mitä yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi ollaan perkuleen tyytyväisiä sanoivat kriitikot siitä mitä hyvänsä, Sami nivoo yhteen.
Pilkkeen silmäkulmassa omaava velmu onkin teatterin puolesta monessa mukana. Markkinointi ja etenkin verkkomarkkinointi on Samin vastuualueina. Niiden viimeaikaiset tulokset ovat olleetkin apukäsistä huolimatta paljolti hänen osaamisensa aikaansaannosta.
Ihan pian päästään näkemään onko Ruikkuun rakentunut punk-henkeä vain auki jääneiden kengännauhojen muodossa ja osaako se murista. Sillä aikaa voit osallistua vapaalippujen arvontaan tai varata majoituspaketin Pajulahdesta!
Teksti: Janica Pynnönen, Pisarateatteri
Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho
NASTOLAN PISARATEATTERI 