Kundi Keihäsen takana

Seiväsmatkojen ensi-iltaan on kuukauden päivät ja työryhmä vapautettiin keskikesän viettoon ennen viimeistä harjoitusmaratonia. Sen myötä löytyi sopiva hetki kaivaa mies Keihäsen chinchilla turkin uumenista ja esitellä teille Marko Hiekkanen!

Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä perheenisä Orimattilan Pennalasta on ajautunut lajin imuun, voi sanoa, että ihan tosissaan. Viime vuonna Launtainäyttämöllä debytoinut Hiekkanen, saikin kerrasta sellaisen teatterikärpäspureman, jota ei osannut odottaa.

– Neljän- ja viidenkympin välissä on tullut mietittyä mitä elämällä voisi olla vielä annettavaa ja miten voisin haastaa itseäni.  Lasten kanssa hassuttelut kotioloissa on ollut arkipäivää, mutta jokin on estänyt vapautumisen työroolista muiden edessä, Hiekkanen avaa lähtemistään näyttelemisen tielle.

Taustalla esiintymiseen vaikuttaa miehen nykyinen ammatti myynnin- ja markkinoinnin johto- ja koulutustehtävissä, joiden parissa esiintyminen ihmisille on tullut tutuksi. Mutta koulukuvuosien kevätjuhlakuvaelmat eivät vielä tuoneet nuoren ja ujon Hiekkasen tietä näyttämölle.

– Muistan kun ensimmäisen luokan kevätjuhlissa ainut tehtäväni oli soittaa lintupilliä erään esityksen aikana. Opettaja tunnisti ujouteni ja ajatteli, että tuosta hän ainakin selviää, kun saa vielä olla katseilta suojassa näyttämön takaosassa. Mutta ei, H-hetkellä henkeni salpautui enkä saanut pillistä ääntä lainkaan!

Muisto on vieläkin nolona hetkenä mielessä, mutta siitä huolimatta jokin teatterissa kiehtoi niin paljon, että sai Markon etsimään paikallisista harrastajateattereista ensiksi Launtainäyttämön ja siten uppotui mukaan, kuin tuohon hulppeaan roolivaatteeseensa konsanaan.

– Nälkä kasvoi syödessä, kun vaihe vaiheelta huomasin kuinka haastavasta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta on kyse. Totesin hetken olevan sopiva kehittymiseen ja tuntemattomaan hyppäämiseen, Hiekkanen kertaa.

Markosta on tullut nopesti myös työryhmän silmissä virtuoosi, joka osaa vuorosanat ensimmäisenä ulkoa ja imee itseensä tulevaa roolityötään ohjaaja Petri Liskin osaavassa huomassa.

– Pelkäsin ehkä eniten kuinka muistan repliikit. Nyt tästä kuvittelemastani heikkoudesta on muodostunut vahvuus, kun muistini on yllättänyt minut iloisesti, Hiekkanen virnistää. 

Yhtä hymyä, aina! Kuvat: Patrik Hvitsjö

Tekeminen on tuonut ymmärrystä roolin ja kokonaisuuden rakentumiselle palasista, jotka sisältää kaikki nyanssit puheesta liikkeeseen, sijoittumiseen lavalla ja kulkemisesta kulisseihin.

– Parhaimmillaan roolihahmon löytämisestä saa valtavia kiksejä ja haastavimmillaan sitä on vaikea tavoittaa. Itse teen töitä repliikkien- ja roolihahmon löytymiseksi paljon myös harjoitusten välissä, usein jopa lähes joka päivä.

Myös Hiekkasen musikaalisuus on huomattu, ja tästä mies on pelkästään iloinen. Vaikkei se kukkopilli niin nuorena soinutkaan, on Taarastin lavalla nähtävissä kuukauden kuluttua komeaääninen Keihänen.

Vapaa-ajallaan muutoin ahkerana kuntosalikävijänä hyvä fyysinen kestävyys ja lihaskunto ovat mahdollistaneet laajaa ja monipuolista tekemistä teatterin lavalla. Lisäksi koneiden ja laitteiden parissa puuhailu on Hiekkasen mieleen, vaikka kokee, että kyllä harrastajateatterista on myös nyt tullut se juttu.

– Yhteisöllisyys on ollut molemmissa ryhmissä hyvä, uusia tuttuja ja kavereita on tullut paljon. Olen varma, että minua voi olla vaikea pitää poissa lavalta jatkossakaan, sikäli hyvän harrastuksen olen löytänyt ja saan vielä kehittyä valtavasti tämän parissa lisää.

Taidekeskus Taarastin lavalla nähdään siis 16.7. alkaen yksi unelmien täyttymys, nimittäin Marko Hiekkanen isossa roolissa kesäteatterissa huippuammattilaisen ohjauksessa. Joko sinä olet varannut paikkasi auringossa?

Liput haltuun:

pisarateatteri@gmail.com / 044 9841301

VisitLahti.fi

 

Kakskytä vuotta! Ei sikana, mutta monena!

Hyvät naiset ja herrat! Kesän 2017 Mielensäpahoittaja ja Pisarateatterin tuorein vahvistus. Kannonnokasta, pystymetsästä, mietteitään virkkova sysisuomalainen. Ei sentään, ilolla ja kunnialla esittelyyn 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kari Kitunen!

– Työpaikan pikkujoulusta se alkoi. Vuosi oli yhdeksänkymmentä ja kuusi. Kaupunki oli Savonlinna, Kitunen aloittaa.

Seuraa hetken tuumaustauko, muisteltavaa riittää, miten teatterikärpänen sai puraistua näinkin pysyvästi?

– Minua pyydettiin kaupungin pikkujouluun tekemään pantomiimiesitys. Sain noin viikon verran ennen tapahtumaa harjoiteltavaksi Hectorin Juodaan viinaa-biisin. Se piti esittää. Koska esiintymiskokemusta ei entuudestaan ollut, lähdin suoritukseen vähän ”rohkaistuneessa” mielentilassa. Sitten paljastui, että kyse olikin kilpailusta. Tuomarina oli paikallisen harrastajateatteriryhmän Teatterimyllyn taitava näyttelijä ja minä voitin! Siitä alkoi suostuttelu tulla näyttelemään ja houkutuksille alttiina lupauduin. Ensimmäinen rooli oli kesällä 1997 Siunatun hulluuden Nestori, Kitunen kertoilee teatteriharrastuksensa alkuajoista.

Ura lähti nopeasti huikeaan nousuun, sillä jo saman vuoden syksyllä hän oli mukana Savonlinnan Kaupunginteatterin Akselissa ja Elinassa.

– Rooleja oli kolme, vanha rovasti, toimittaja ja Eetu Salin. Roolit olivat pieniä, mutta Salinin roolista pidin erityisesti. Siinä pääsi pitämään hurmoshenkisen agitaatiopuheen. Suuri kiitos alkuun pääsemisestä menee silloiselle Savonlinnan Kaupunginteatterin johtaja Kimmo Lavasteelle. Hänen ohjauksessa näyttelin pääosan Savonlinnan ajasta, Kitunen summaa.

Nyt Immilän myllyllä Mielensäpahoittajan miniässä tulee täyteen kunnioitettavat 20 vuotta harrastajateatteria.

– Ei se niin hirveästi ole. Harmittaa, ettei ”herääminen” tapahtunut nuorempana, mutta ei koskaan tullut pieneen mieleenikään, että näyttelisin.

Kyllä, ei Kitusen kanssa mieli pääse pahaksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Kitunen on näytellyt seitsemässä teatterissa ja 23 eri näytelmässä. Savonlinnassa työn alla oli usein kaksikin näytelmää vuoden aikana. Esityskertoja oli paljon, joten Kitunen on kavunnut näyttämölle reilusti yli 300 kertaa.

Harrastus on tuonut mukanaan myös vastuuta yhdistystehtävissä: Savonlinnassa parin vuoden ajan Teatteri Myllyn puheenjohtajana ja täällä Lahdessa kahtena vuotena Lahden Lauantainäyttämön varapuheenjohtaja.

– Vaikka tämä harrastus sitoo paljon, en ole koskaan katunut, että lähdin mukaan. Työelämä ja näytteleminen tukivat toisiaan. Työssäni kunnanjohtajana jouduin paljon olemaan esillä ja esiintymään.

No Kari, teatterintekijöiden suuri mystinen kysymys, mikä näyttelemisessä on kiehtovaa?

– Siihen on helppo vastata, itsensä likoon laittaminen ja upea porukkahenki. Näytelmissä kokoonpanot vaihtelevat, mutta en muista, että koskaan olisi ollut ikävää. Päinvastoin kaikki harrastajat, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat olleet iloisia, taitavia, huumorintajuisia ja kaikin puolin mukavia tyyppejä. Hyvää on ollut sekin, että useimmat ohjaajistani ovat olleet ammattilaisia. Nyt haastava Mielensäpahoittajan rooli työstyy taitavan Väinö Weckströmin johdolla, Kitunen kertoo.

Näyttelemisen ohella on syntynyt myös tekstiä, sillä Kitusen kynästä on syntynyt näytelmiä joita on esitetty muun muassa Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

– Ensimmäinen raakile muotoutui Matti Wanneen opastuksessa, kun Puumalassa näyttelimme hänen kirjoittamaansa näytelmää Poikamiehen pesäpuu. Yrityksen ja erehdyksen tuloksena syntyi ensimmäinen näytelmäni Helskutin hyvä mies. Taas uusi tuttavuus johti eteenpäin. Matti pyysi minua Tuulokseen näyttelemään minulle jo entuudestaan tutussa Poikamiehen pesäpuussa. Tuuloksessa on usean vuoden ajan ohjannut Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski. Petrin kanssa kuljimme Lahti-Tuulos väliä ja tulin maininneeksi hänelle näytelmästäni. Hän luki sen ja niin sitten kesällä 2013 näytelmä kantaesitettiin Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä, Kitunen kokoaa.

Tuolle maalaiskomedialle valmistui syksyllä 2013 itsenäinen jatko-osa, Pirun kiinalainen juttu. Se sai kantaesityksen Tuuloksessa kesällä 2014. Kolmas maalaiskomedia on nimeltään Noitatohtori ja sen kantaesitti kesällä 2015 Kerimäen Pitäjänteatteri. Lisäksi Kitunen on kirjoittanut Liskin kanssa farssin Naisvaara.

– Nyt on meneillään tyttäreni Kikka Heikkisen kanssa lastennäytelmä Elli ja Nelli, Kitunen paljastaa.

Mielensäpahoittaja on siis tälle miehelle vain rooli. Vain siksi, että vakavaa tai tosikkoa ei Kitusesta saa millään ilveellä. Roolin takana on utelias ja aikaansaava harrastajanäyttelijä, jonka silmät tuikkivat.

– Kliseisesti voi teatteriharrastuksesta todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se vain harmittaa, että en ajautunut näihin kuvioihin aikaisemmin. ”Pystymetsän miehenä” olisi jonkin sortin kursseista ollut paljon apua, varsinkin kirjoittamiseen, mutta näillä mennään.

Ja kyllä, niin mennäänkin! 26.7. alkaen Immilän myllyllä! 

Nousevat näyttelijälahjakkuudet Sara ja Pinja

Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen
Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen

Merkittäviin sivurooleihin teatteri sai tänä vuonna uudet lupaavat näyttelijät Sara Snellmannin ja Pinja Nurmisen, Pisarateatterin Ansa Ikosen ja Helena Karan.

Mitäs näyttelijättäret ovat naisiaan?

– Minä olen Sara Snellman, juuri 20 vuotta täyttänyt viime vuoden ylioppilas, taitava tanssija sekä ukulelen soittoa harjoitteleva iloinen neitokainen.

– Minä olen puolestani Pinja Nurminen, 19 vuotias ja samoin viime vuoden ylioppilas ja kauan teatteria harrastanut entinen Timoteiteatterilainen ja elämän taitekohdassa itseään etsivä ihminen.

Mikäs sai lupaavat ja elämänjanoiset näyttelijät mukaan Pisarateatteriin?

Sara Snellman
Sara Snellman

– Syyllinen on Patrik, toteaa Sara ponnekkaasti! Pisarateatteriin tarvittiin sivurooliin näyttelijää, Pate pyysi minua, sain heti roolikirjan Timolta ja tässä olen!

– Sara pyysi minut mukaan, vastaa puolestaan Pinja. Pisarateatteriin etsittiin viimeiseen puuttuvaan sivuosaan pirteää näyttelijää ja minä sovin siihen oivallisesti!

Miltäs tämän vuoden produktio näyttää nuorilla ja tuoreilla aisteilla koettuna?

Pinja Nurminen
Pinja Nurminen

– Hauskaahan tämän tekeminen on ollut, toteaa Sara. Vaikka produktio on vaatinut paljon aikaa, niin pitäähän elämässä olla säpinää!

– Produktion intensiivisyys ja haastavuus on yllättänyt osittain, toteaa Pinja. Toisaalta minä olen nauttinut tekstin viihdyttävyydestä ja kesäteatteriin sopivasta hupailulinjasta.

Arvoisa yleisö saammeko esitellä Tahdotko naimisiin näytelmän pastori Paalun ja toimittaja Sarapään!

Vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala

Laamanen ja Ruhala - Tahdotko naimisiin

Tahdotko naimisiin näytelmän päärooleissa eli Immilän kyläyhdistyksen talkoomiehinä esiintyvät Mauno Nissinen ja Patrik Hvitsjö – Pisarateatterin Aku Korhonen ja Tauno Palo.

Mitäs talkoomiehet ovat miehiään?

– Olen Mauno Henrik Nissinen, 63 vuotias eläkeläinen, jolle ”dementia” tuottaa lisähaastetta roolisanojen opetteluun. Niin ja olen minä lavasteetkin tehnyt jo pitkään.

– Minä taas olen Patrik Hvitsjö, 20-vuotias sosiomiopiskelija ja muusikko Lahdesta. Hoitelen näyttelemisen ohella myös Pisarateatterin markkinointia.

Mikäs sai miekkoset mukaan harrastajateatteriin?

– Silkka vahinko, niinkuin moni muukin asia elämässäni, toteaa Mane. Pisarateatterin laivamatkalle Saksaan 1980-luvulla jäi yksi paikka vapaaksi. Sille paikalle tuli Mane ja on ollut tiiviisti mukana toiminnassa jo kunnioitettavat 31 vuotta. Mane on uurastanut näyttelemistyön ohella myös puheenjohtajana ja ohjaaja.

– Minut houkutteli mukaan viime kesänä ystäväni Johannes Latva, toteaa Pate. Tulin katsomaan harjoituksia ja sain heti roolikirjan käteen ohjaaja Väinö Weckströmiltä ja sillä tiellä olen. Näytteleminen alkoi kiinnostaa jo yläasteella ilmaisutaidossa, Kannaksen lukiossa suoritinkin jo kaikki teatterityön kurssit ja olin mukana näytelmissä ja tuotin monologeja.

Miltäs tämän vuoden produktio ja porukka näyttäytyy pääroolien vetäjien näkökulmasta?

– Mane huokailee vuorosanojen oppimisen vaikeutta. Lyhyet repliikit itsellä ja vastanäyttelijöillä tuottavat muistamisen haastetta. Pitkät monologit Mane sitten lasketteleekin sujuvasti 31-vuoden antamalla varmuudella!

– Pate pitää näytelmän kevyestä ja kesäteatteriin sopivasta tekstistä. Näytelmästä välittyvät myös mukavalla tavalla pienen kyläyhteisön sosiaalisen elämän lainalaisuudet ja sukupuoliroolit. Pate tykkää myös työstää näytelmää pienemmällä porukalla, jolloin ilmaisuun saa helpommin syvyyttä.

Hyvä yleisö, saammeko esitellä Immilän kyläyhdistyksen puuhamiehet ja vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala!

“Kyllä tästä näytelmä tulee”

Timo ohjaajana 2016

 

Harjoituskausi on pitkällä ja produktio alkaa jo hahmottua. Kyselimme Pisaran puheenjohtajalta ja ohjaajalta Timo Väisäseltä, minkälaiset ovat fiilikset urakan tässä vaiheessa.

”Kyllä tästä näytelmä tulee”, Timppa toteaa hymyillen, samalla lisäten, että ”töitä on vielä kuitenkin paljon”. Timo on pitkän uransa aikana tehnyt monenlaista Pisarateatterissa. Tänä vuonna hän toimii teatterin puheenjohtajana, sekä on myös mukana markkinoimassa näytelmää. Miten kiireinen mies sitten päätyi myös ohjaajan hommiin?

”Viime kesänä aloin sitä miettimään, koska edellinen kesä ei ollut taloudellisesti menestys. Piti miettiä uutta ratkaisua sille, miten saisimme tämän kesän tuottamaan ilman palkattua ammattiohjaajaa. Puntaroin muutaman viikon, että minä kun olen ohjannut ennenkin, jospa mentäisiin tämä vuosi tällä tavalla”.

Timolla on takanaan monta kymmentä näytelmää, joissa hän on näytellyt, ja muutamia ohjauksia, jonka ansiosta hän kertoo tuntevansa jo suurin piirtein, millainen prosessi näytelmän synnyttäminen on.

”Onhan se jo, kun äijällä on ikää lähemmäs 60, ja sosiaali- ja terveysalalla ollut johtotehtävissä koko ikänsä. Sieltäkin sitten ammentaa kokemuksia siitä miten ihmiset käyttäytyvät, ja miten heidän kuuluisi käyttäytyä näytellessään. Tämä on tällainen sekametelisoppa kaikesta elämänkokemuksesta mitä on”.

Pisarateatterilla on muutamana aiempana vuonna ollut ammattiohjaaja. Näkeekö Timo vaihdoksen harrastajaohjaajaan haasteena vai mahdollisuutena?

”Olen varautunut siihen palautteeseen, ettei tämä näytä ammattiohjaajan tekemältä. Ja niinhän se on! Mutta on se ihme jos tällä materiaalilla ja porukalla, ei saisi hyvää näytelmää aikaiseksi”.

Tänä vuonna Pisarateatteri esittää Ilkka Malmin ja Rami Saarijärven näytelmää Tahdotko Naimisiin. Timo kertoo lukeneensa syksyllä kymmeniä näytelmiä, pitäen mielessä sen, että tänä vuonna näytelmää tekemässä on suhteellisen pieni porukka.

Hän kertoo haaveilleensa kansallisista näytelmistä, kuten Tukkijoesta, mutta näyttelijäkaartin pienuuden vuoksi, se ei ollut mahdollista. Yhtäkkiä Tahdotko Naimisiin teksti löytyi, ja Timo kertoo olleensa yllättynyt siitä, että teksti oli hauska ja kevyt näytelmä kesäteatteriin.

”Näytelmässä on uusi tuore sanoma miehen ja naisen elämästä ja ennakkoluuloista, ja kaikesta siitä miten ihmiset nykyään suhtautuvat yhteisöllisyyteen, ja yhdessä tekemiseen. Luulenpa, että moni katsoja saa kiinnekohtia siitä, millainen tämä kiireinen yhteiskuntamme on, sekä siitä, millaisia ennakkoluuloja miehillä on.”

Tämän vuoden näyttelijöihin ohjaaja kertoo olevansa hyvin tyytyväinen.

”Pidän enemmän siitä, että porukka on pieni, ettei tarvitse ohjata kymmeniä ihmisiä. Tänä vuonna mukana on osaajia, kunhan tämä kaikki osaaminen saadaan valjastettua. Olen ylpeä, sekä nuorista, että vanhemmista näyttelijöistämme”.