Kakskytä vuotta! Ei sikana, mutta monena!

Hyvät naiset ja herrat! Kesän 2017 Mielensäpahoittaja ja Pisarateatterin tuorein vahvistus. Kannonnokasta, pystymetsästä, mietteitään virkkova sysisuomalainen. Ei sentään, ilolla ja kunnialla esittelyyn 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kari Kitunen!

– Työpaikan pikkujoulusta se alkoi. Vuosi oli yhdeksänkymmentä ja kuusi. Kaupunki oli Savonlinna, Kitunen aloittaa.

Seuraa hetken tuumaustauko, muisteltavaa riittää, miten teatterikärpänen sai puraistua näinkin pysyvästi?

– Minua pyydettiin kaupungin pikkujouluun tekemään pantomiimiesitys. Sain noin viikon verran ennen tapahtumaa harjoiteltavaksi Hectorin Juodaan viinaa-biisin. Se piti esittää. Koska esiintymiskokemusta ei entuudestaan ollut, lähdin suoritukseen vähän ”rohkaistuneessa” mielentilassa. Sitten paljastui, että kyse olikin kilpailusta. Tuomarina oli paikallisen harrastajateatteriryhmän Teatterimyllyn taitava näyttelijä ja minä voitin! Siitä alkoi suostuttelu tulla näyttelemään ja houkutuksille alttiina lupauduin. Ensimmäinen rooli oli kesällä 1997 Siunatun hulluuden Nestori, Kitunen kertoilee teatteriharrastuksensa alkuajoista.

Ura lähti nopeasti huikeaan nousuun, sillä jo saman vuoden syksyllä hän oli mukana Savonlinnan Kaupunginteatterin Akselissa ja Elinassa.

– Rooleja oli kolme, vanha rovasti, toimittaja ja Eetu Salin. Roolit olivat pieniä, mutta Salinin roolista pidin erityisesti. Siinä pääsi pitämään hurmoshenkisen agitaatiopuheen. Suuri kiitos alkuun pääsemisestä menee silloiselle Savonlinnan Kaupunginteatterin johtaja Kimmo Lavasteelle. Hänen ohjauksessa näyttelin pääosan Savonlinnan ajasta, Kitunen summaa.

Nyt Immilän myllyllä Mielensäpahoittajan miniässä tulee täyteen kunnioitettavat 20 vuotta harrastajateatteria.

– Ei se niin hirveästi ole. Harmittaa, ettei ”herääminen” tapahtunut nuorempana, mutta ei koskaan tullut pieneen mieleenikään, että näyttelisin.

Kyllä, ei Kitusen kanssa mieli pääse pahaksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Kitunen on näytellyt seitsemässä teatterissa ja 23 eri näytelmässä. Savonlinnassa työn alla oli usein kaksikin näytelmää vuoden aikana. Esityskertoja oli paljon, joten Kitunen on kavunnut näyttämölle reilusti yli 300 kertaa.

Harrastus on tuonut mukanaan myös vastuuta yhdistystehtävissä: Savonlinnassa parin vuoden ajan Teatteri Myllyn puheenjohtajana ja täällä Lahdessa kahtena vuotena Lahden Lauantainäyttämön varapuheenjohtaja.

– Vaikka tämä harrastus sitoo paljon, en ole koskaan katunut, että lähdin mukaan. Työelämä ja näytteleminen tukivat toisiaan. Työssäni kunnanjohtajana jouduin paljon olemaan esillä ja esiintymään.

No Kari, teatterintekijöiden suuri mystinen kysymys, mikä näyttelemisessä on kiehtovaa?

– Siihen on helppo vastata, itsensä likoon laittaminen ja upea porukkahenki. Näytelmissä kokoonpanot vaihtelevat, mutta en muista, että koskaan olisi ollut ikävää. Päinvastoin kaikki harrastajat, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat olleet iloisia, taitavia, huumorintajuisia ja kaikin puolin mukavia tyyppejä. Hyvää on ollut sekin, että useimmat ohjaajistani ovat olleet ammattilaisia. Nyt haastava Mielensäpahoittajan rooli työstyy taitavan Väinö Weckströmin johdolla, Kitunen kertoo.

Näyttelemisen ohella on syntynyt myös tekstiä, sillä Kitusen kynästä on syntynyt näytelmiä joita on esitetty muun muassa Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

– Ensimmäinen raakile muotoutui Matti Wanneen opastuksessa, kun Puumalassa näyttelimme hänen kirjoittamaansa näytelmää Poikamiehen pesäpuu. Yrityksen ja erehdyksen tuloksena syntyi ensimmäinen näytelmäni Helskutin hyvä mies. Taas uusi tuttavuus johti eteenpäin. Matti pyysi minua Tuulokseen näyttelemään minulle jo entuudestaan tutussa Poikamiehen pesäpuussa. Tuuloksessa on usean vuoden ajan ohjannut Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski. Petrin kanssa kuljimme Lahti-Tuulos väliä ja tulin maininneeksi hänelle näytelmästäni. Hän luki sen ja niin sitten kesällä 2013 näytelmä kantaesitettiin Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä, Kitunen kokoaa.

Tuolle maalaiskomedialle valmistui syksyllä 2013 itsenäinen jatko-osa, Pirun kiinalainen juttu. Se sai kantaesityksen Tuuloksessa kesällä 2014. Kolmas maalaiskomedia on nimeltään Noitatohtori ja sen kantaesitti kesällä 2015 Kerimäen Pitäjänteatteri. Lisäksi Kitunen on kirjoittanut Liskin kanssa farssin Naisvaara.

– Nyt on meneillään tyttäreni Kikka Heikkisen kanssa lastennäytelmä Elli ja Nelli, Kitunen paljastaa.

Mielensäpahoittaja on siis tälle miehelle vain rooli. Vain siksi, että vakavaa tai tosikkoa ei Kitusesta saa millään ilveellä. Roolin takana on utelias ja aikaansaava harrastajanäyttelijä, jonka silmät tuikkivat.

– Kliseisesti voi teatteriharrastuksesta todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se vain harmittaa, että en ajautunut näihin kuvioihin aikaisemmin. ”Pystymetsän miehenä” olisi jonkin sortin kursseista ollut paljon apua, varsinkin kirjoittamiseen, mutta näillä mennään.

Ja kyllä, niin mennäänkin! 26.7. alkaen Immilän myllyllä! 

Nousevat näyttelijälahjakkuudet Sara ja Pinja

Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen
Patrick Hvitsjö, Mauno Nissinen, Karoliina Bergman, Pinja Nurminen, Nea-Sofia Koskela, Sara Snellman ja Taru Leskinen

Merkittäviin sivurooleihin teatteri sai tänä vuonna uudet lupaavat näyttelijät Sara Snellmannin ja Pinja Nurmisen, Pisarateatterin Ansa Ikosen ja Helena Karan.

Mitäs näyttelijättäret ovat naisiaan?

– Minä olen Sara Snellman, juuri 20 vuotta täyttänyt viime vuoden ylioppilas, taitava tanssija sekä ukulelen soittoa harjoitteleva iloinen neitokainen.

– Minä olen puolestani Pinja Nurminen, 19 vuotias ja samoin viime vuoden ylioppilas ja kauan teatteria harrastanut entinen Timoteiteatterilainen ja elämän taitekohdassa itseään etsivä ihminen.

Mikäs sai lupaavat ja elämänjanoiset näyttelijät mukaan Pisarateatteriin?

Sara Snellman
Sara Snellman

– Syyllinen on Patrik, toteaa Sara ponnekkaasti! Pisarateatteriin tarvittiin sivurooliin näyttelijää, Pate pyysi minua, sain heti roolikirjan Timolta ja tässä olen!

– Sara pyysi minut mukaan, vastaa puolestaan Pinja. Pisarateatteriin etsittiin viimeiseen puuttuvaan sivuosaan pirteää näyttelijää ja minä sovin siihen oivallisesti!

Miltäs tämän vuoden produktio näyttää nuorilla ja tuoreilla aisteilla koettuna?

Pinja Nurminen
Pinja Nurminen

– Hauskaahan tämän tekeminen on ollut, toteaa Sara. Vaikka produktio on vaatinut paljon aikaa, niin pitäähän elämässä olla säpinää!

– Produktion intensiivisyys ja haastavuus on yllättänyt osittain, toteaa Pinja. Toisaalta minä olen nauttinut tekstin viihdyttävyydestä ja kesäteatteriin sopivasta hupailulinjasta.

Arvoisa yleisö saammeko esitellä Tahdotko naimisiin näytelmän pastori Paalun ja toimittaja Sarapään!

Vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala

Laamanen ja Ruhala - Tahdotko naimisiin

Tahdotko naimisiin näytelmän päärooleissa eli Immilän kyläyhdistyksen talkoomiehinä esiintyvät Mauno Nissinen ja Patrik Hvitsjö – Pisarateatterin Aku Korhonen ja Tauno Palo.

Mitäs talkoomiehet ovat miehiään?

– Olen Mauno Henrik Nissinen, 63 vuotias eläkeläinen, jolle ”dementia” tuottaa lisähaastetta roolisanojen opetteluun. Niin ja olen minä lavasteetkin tehnyt jo pitkään.

– Minä taas olen Patrik Hvitsjö, 20-vuotias sosiomiopiskelija ja muusikko Lahdesta. Hoitelen näyttelemisen ohella myös Pisarateatterin markkinointia.

Mikäs sai miekkoset mukaan harrastajateatteriin?

– Silkka vahinko, niinkuin moni muukin asia elämässäni, toteaa Mane. Pisarateatterin laivamatkalle Saksaan 1980-luvulla jäi yksi paikka vapaaksi. Sille paikalle tuli Mane ja on ollut tiiviisti mukana toiminnassa jo kunnioitettavat 31 vuotta. Mane on uurastanut näyttelemistyön ohella myös puheenjohtajana ja ohjaaja.

– Minut houkutteli mukaan viime kesänä ystäväni Johannes Latva, toteaa Pate. Tulin katsomaan harjoituksia ja sain heti roolikirjan käteen ohjaaja Väinö Weckströmiltä ja sillä tiellä olen. Näytteleminen alkoi kiinnostaa jo yläasteella ilmaisutaidossa, Kannaksen lukiossa suoritinkin jo kaikki teatterityön kurssit ja olin mukana näytelmissä ja tuotin monologeja.

Miltäs tämän vuoden produktio ja porukka näyttäytyy pääroolien vetäjien näkökulmasta?

– Mane huokailee vuorosanojen oppimisen vaikeutta. Lyhyet repliikit itsellä ja vastanäyttelijöillä tuottavat muistamisen haastetta. Pitkät monologit Mane sitten lasketteleekin sujuvasti 31-vuoden antamalla varmuudella!

– Pate pitää näytelmän kevyestä ja kesäteatteriin sopivasta tekstistä. Näytelmästä välittyvät myös mukavalla tavalla pienen kyläyhteisön sosiaalisen elämän lainalaisuudet ja sukupuoliroolit. Pate tykkää myös työstää näytelmää pienemmällä porukalla, jolloin ilmaisuun saa helpommin syvyyttä.

Hyvä yleisö, saammeko esitellä Immilän kyläyhdistyksen puuhamiehet ja vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala!

“Kyllä tästä näytelmä tulee”

Timo ohjaajana 2016

 

Harjoituskausi on pitkällä ja produktio alkaa jo hahmottua. Kyselimme Pisaran puheenjohtajalta ja ohjaajalta Timo Väisäseltä, minkälaiset ovat fiilikset urakan tässä vaiheessa.

”Kyllä tästä näytelmä tulee”, Timppa toteaa hymyillen, samalla lisäten, että ”töitä on vielä kuitenkin paljon”. Timo on pitkän uransa aikana tehnyt monenlaista Pisarateatterissa. Tänä vuonna hän toimii teatterin puheenjohtajana, sekä on myös mukana markkinoimassa näytelmää. Miten kiireinen mies sitten päätyi myös ohjaajan hommiin?

”Viime kesänä aloin sitä miettimään, koska edellinen kesä ei ollut taloudellisesti menestys. Piti miettiä uutta ratkaisua sille, miten saisimme tämän kesän tuottamaan ilman palkattua ammattiohjaajaa. Puntaroin muutaman viikon, että minä kun olen ohjannut ennenkin, jospa mentäisiin tämä vuosi tällä tavalla”.

Timolla on takanaan monta kymmentä näytelmää, joissa hän on näytellyt, ja muutamia ohjauksia, jonka ansiosta hän kertoo tuntevansa jo suurin piirtein, millainen prosessi näytelmän synnyttäminen on.

”Onhan se jo, kun äijällä on ikää lähemmäs 60, ja sosiaali- ja terveysalalla ollut johtotehtävissä koko ikänsä. Sieltäkin sitten ammentaa kokemuksia siitä miten ihmiset käyttäytyvät, ja miten heidän kuuluisi käyttäytyä näytellessään. Tämä on tällainen sekametelisoppa kaikesta elämänkokemuksesta mitä on”.

Pisarateatterilla on muutamana aiempana vuonna ollut ammattiohjaaja. Näkeekö Timo vaihdoksen harrastajaohjaajaan haasteena vai mahdollisuutena?

”Olen varautunut siihen palautteeseen, ettei tämä näytä ammattiohjaajan tekemältä. Ja niinhän se on! Mutta on se ihme jos tällä materiaalilla ja porukalla, ei saisi hyvää näytelmää aikaiseksi”.

Tänä vuonna Pisarateatteri esittää Ilkka Malmin ja Rami Saarijärven näytelmää Tahdotko Naimisiin. Timo kertoo lukeneensa syksyllä kymmeniä näytelmiä, pitäen mielessä sen, että tänä vuonna näytelmää tekemässä on suhteellisen pieni porukka.

Hän kertoo haaveilleensa kansallisista näytelmistä, kuten Tukkijoesta, mutta näyttelijäkaartin pienuuden vuoksi, se ei ollut mahdollista. Yhtäkkiä Tahdotko Naimisiin teksti löytyi, ja Timo kertoo olleensa yllättynyt siitä, että teksti oli hauska ja kevyt näytelmä kesäteatteriin.

”Näytelmässä on uusi tuore sanoma miehen ja naisen elämästä ja ennakkoluuloista, ja kaikesta siitä miten ihmiset nykyään suhtautuvat yhteisöllisyyteen, ja yhdessä tekemiseen. Luulenpa, että moni katsoja saa kiinnekohtia siitä, millainen tämä kiireinen yhteiskuntamme on, sekä siitä, millaisia ennakkoluuloja miehillä on.”

Tämän vuoden näyttelijöihin ohjaaja kertoo olevansa hyvin tyytyväinen.

”Pidän enemmän siitä, että porukka on pieni, ettei tarvitse ohjata kymmeniä ihmisiä. Tänä vuonna mukana on osaajia, kunhan tämä kaikki osaaminen saadaan valjastettua. Olen ylpeä, sekä nuorista, että vanhemmista näyttelijöistämme”.

Lanka palaa!

Alkuun varoitus: kuvat tahi teksti eivät sovi heikkohermoisille. Kerrottakoon seuraavaksi Naisten saunan Miehestä, äijästä, pikkupojasta, joka pikku-Inkerin päiväunesta ja kodinkoneesta. Kyllä, esittelyvuorossa Dynamite, Dynis, jota saa luvan kanssa paukutella Sami Metsäranta ja Mauno Nissinen.

Naisvoittoisessa harrastajateatterissa näytelmän valinta aiheuttaa monesti päänvaivaa siksi, että kaikkia rooleja ei riitä jaettaviksi. Naisten sauna oli välttämätön jo miehityksen vuoksi, eikä kilpailua mies-pääosaan päässyt syntymään. Dynamite tulkitaan kahden hyvinkin erilaisen kehon kautta, yhteisellä sanomalla.

–  Tämä miesstrippari on nähtävyys. Pyykkilauta on vaihtunut pesurumpuun ja silti Dynis uskoo itseensä ja tekee työnsä tosissaan, tokaisee Mauno 61-vuotiaan kumealla rintaäänellä.

–  Itse olen 42-vuotias miehen alku Lahesta, jolle Dynis on pelisalien Beethoven, viihdyttäjä, siis ammattimies kaikinpuolin, kuvailee Sami.

Kaksikymmentä vuotta tekee eron kehonkieleen. Mauno on ollut muutoin onnekkaissa hellesäissä paikoitellen nitropurkin tarpeessa, sillä vaikka Dynis puhuu paljon, on roolisuoritus oletettavasti myös fyysinen.

"Tässä on kuormakirja", Mauno "Dynis" muistuttaa
”Tässä on kuormakirja”

– Jossain vaiheessa ajattelin ihan todella, etten mä vanha äijä pysty tähän. Ilmat ovat olleet upeat ja lämpö hellinyt, mutta kyllä 30 asteen lämmössä juoksentelu pistää kielen solmuun ja muistin pätkimään, kun puhuu yhtäsoittoa, vaikka riisuukin siinä samalla, lataa Mauno.

– Olen panostanut vuorosanojen opetteluun tänä vuonna varmasti aiempaa enemmän. Dynamiten monologit, varsinkaan selostamalla, eivät menisi ellen olisi tankannut niitä tuhannen kertaa, Sami toteaa.

Lavalle ei siis astele vain ”nuhjuinen miesstrippari”, joka vähän vilauttaa ja höpisee hölmöjä. Molemmat miehet ovat astuneet Dynamiten lateksipöksyihin ymmärtäen, että kyseessä on muutakin kuin pelleksi heittäytyminen. Se syvyys, joka hahmossa on, löytyy viimeistään kuunneltuaan mitä monologeissa sanotaan.

– Käsikirjoitus ei ole helppo, se on vaatinut, mutta myös antanut paljon, joka kerralla myös jotain uutta. Dyniksen hahmoon sulautuminen ei myöskään ollut itsestään selvää, tarvittiin muutakin kuin verkkarit ja vanhat t-paidat. Lopulta mä kasvatin tän parran, jätin käymättä parturissa ja pyrin olemaan olemukseltani muutoin hyvin epäseksikäs, muistelee Sami nauraen.

– Mä taas oon ihan omana itsenäni tässä. Tukan sentään oon ajanut, Mauno sanoo pilke silmäkulmassa.

Ne on kyllä korjattu.
Ne on kyllä korjattu.

 

Haikeudella on todettava, että tämän hurmurin päivät alkavat olemaan luetut. Mauno saa pitäytyä nitropurkin lähellä vielä tänään sekä ensi torstaina. Samin viimeinen ja ainoa kerta kunnon rytinälle on jäljellä tiistaina.

– Tulkaa ainakin katsomaan tätä partaa. Sitä ei sitten enää koskaan nähdä, huokaa Sami muka tuskastuneena

Tähän voisi lisätä, että on siinä ja siinä nähdäänkö Samin viimeisessä vedossa enää vartavasten modifioituja esiintymisboksereita, ne nimittäin repesivät muutama ilta sitten.  Mauno puolestaan lupautuu pyrkiä samaan helteestä huolimatta. Tänään nähdään klo 17!

Coition koetinkivet

Naisten saunassa jo käyneet arvaavat keistä on kyse. Kyllä tuon illanistujaisen lahjomattomimmat ja tiukimmat ääripäät ovat Marja ja Anna-Riitta. Roolien takaa siis Hannele ”Hansu” Väisänen ja Janica Pynnönen. Molemmat ovat pisaralaisia jo toisella vuosikymmenellä, Hansulla pian jo kolmas edessä.

– Aloitin vuonna 1986, tein kaikkea mahdollista sihteeristä ohjaukseen, kunnes jäin tauolle vuonna 1999. Palasin ensisijaisesti puvustamaan vuonna 2009, mutta niin se roolivihko vain jäi käteen myös vuorosanojen opettelua varten, kertoo Hansu pisaralaisuudestaan.

– Minä synnyin vuonna 1986, joten on epistä, etten ole voinut aloittaa jo silloin. Mukaan tulin 2003 ja kesät ovat vierineet lavalla, mutta muutaman vuoden ajan enemmän myös näitä markkinointi ja kirjoitushommia tehdessä, valottaa Janica. (Kirj.huom. itsestään 3.persoonassa puhuminen on vaikeaa, mutta harrastajanäyttelijälle mahdollista. Kirjoitan siis tätä juttua itsestäni parasta aikaa. Älkää antako sen häiritä.)

Rooleja on näytelmässä viisi ja jo aiemmin kirjoitetut jutut antavat osviittaa millainen karikatyyri-sakki heistä koostuu. Näiden kahden hahmon kohdalla päästään sitten ääripäihin: Hansun esittämä Marja, varatoimitusjohtaja, piinkova bisnesnainen ja Anna-Riitta, toimittaja, jolla sanansäilä on myös kynän lisäksi hallussa kielenkannassa.

– Marjan ainoa unelma on päästä johtajaksi, näyttää kaikille kuinka nainen voi olla johtaja olematta mies. Toisaalta elämänkoulu on jo opettanut sen, että yhtälö on mahdoton. Tämän vuoksi Marja on mitä odotetaan olevan, kuvailee Hansu.

– ”Kaiken nähnyt ja kaunainen” koostaa Anna-Riitta näytelmässä persoonansa. Pinnan alla on toki muutakin. Muiden silmissä Anna-Riitta on äijä ja sitä hän haluaakin olla: elämä on opettanut myös surullisen kovalla kädellä, Janica toteaa.

Anna-Riitta ja Marja, samalla puolella.

Naisten saunassa lentää löylyn lisäksi myös huumori, mustakin, mutta myös vain naisten keskinäisen ymmärryksen vaativa herjanheitto. On selvää, että sitä eivät kaikki ymmärrä. Ei kai niin ole tarkoitettukaan.

– Teksti on haastava, moniulotteinen. Mielestäni siitä saa sen mitä tulee katsomaan ja millä asenteella. On mahdotonta tarjota sellaista, joka  kelpaisi kaikille. Naisten sauna on kuitenkin viihdyttävä ja opettava kokemus, jos sen sellaisena ottaa, tiivistää Janica.

– Yleisön eläminen mukana kertoo kuitenkin sen, että tekstin sisällön ovat useimmat tavoittaneet. Naiskuva voi olla ruma, katkera, mutta ei se ole koko tarkoitus, eikä pidä ottaa liian tosissaan, tämähän on näytelmää, kesäteatteria, Hansu tarkentaa.

Lehdistä (ESS ja Seutuneloset s.10) ja Pisarateatterin facebook-sivuilta on jo voinut lukea ilahduttavan paljon katsojien mielipiteitä. Kyllähän ne eroaa toisistaan ja löytää puolesta ja vastaan puhujia, mutta eikö se juuri ole elämää. Naisten sauna tarjoaa palan elämää, joka pitää kokea. Tule ja totea itse, oletko puolesta vai vast..siis vihtaan!

Näytelmä kuumana tänään klo 17. Loput esitysajankohdat löydät täältä!

P.S. kuten artikkelikuvasta näkee, sateen uhka on aina mahdollinen, mutta joka ilta on näyttänyt tältä ennen esitystä!

 

Kaisaa kerrakseen!

 

Ensi-ilta on onnistuneesti takana. Siitä kertovat kymmenet henkilökohtaiset viestit, sosiaalisen median kommentit, uudet tykkäykset ja lippuvaraukset. Olemme otettuja, kiitollisia ja tyytyväisiä. Kiitos!

Nyt on aika esitellä Naisten saunan äkkiväärä, peruskallio ja kanto eli Kaisa, tässä tapauksessa heidät molemmat: Karoliina Bergman ja Outi Sirvo.

IMG_0247
”Ja se synnytys!” Kaisa (Karo) opastaa Tiinaa (Elina) elämän tosiasioissa.

Karoliina, tai sittemmin Karoksi katkaistu Kaisa, tuli Pisaran koulutustilaisuuteen viime syksynä ensimmäistä kertaa ja kas, tässä ollaan. Ensimmäinen enskari on takana ja sen mitä naisen tunnelmia esityksen jälkeen seurasin taisi ilta olla odotuksen väärti.

– Olin odottanut aikaa teatterin tekemiselle pitkään. Kouluaikoina olin innokas näyttelemään, vaikka ujo olinkin. Nuorimmaiseni (toim.huom. nyt 2-vuotiaan Pisaran) syntymä siirsi mukaan lähtemistä, kunnes se viime syksynä oli mahdollista, Karo kertoo.

Outi puolestaan on jo monen kesän konkareita. Ja vieläkin ikimuistettava roolistaan Kaisuna (Liian paksu perhoseksi) toissakesältä. Poliisista possuksi, Kaisusta Kaisaksi, niin ne kesät vie mennessään.

– Kyllähän tämä koukuttaa. Ehdottomasti paras harrastus irroittaa työ-minä ja olla vapaana taivaan lintuna. Saa etsiä itsestään yllättäviäkin puolia, joita on nautinto tuoda katsojien eteen, Outi kuvailee mukaan lähtemistään.

Se onkin jo sanomatta selvää, miten paljon onnen, ilon, ahdingon, itsensä voittamisen ja ylittämisen tunteita teatteriharrastus mukanaan tuokaan. Entäs sitten Kaisa, mitä hän tuo Taarastin lavalle?

IMG_0386
Kaisa (Outi) on päässyt, noh, puikkoihin.

– Suorat sanat, Karo nauraa.

– Komppaan. Herkästi syttyvä, jopa äkkipikainen. Kaisa on kuitenkin sellainen boheemi elelijä, jatkaa Outi.

– Haikeudella muistelee aikojaan konttoristina, nyt onnellisena kaksostyttöjen äitinä kaipaa kuitenkin sitä onnea tai edes hetken kutitusta, jostain muualtakin, Karo lisää.

Lauantaina Kaisan Karon kautta tavanneet tietävät jo mistä kaikkinensa puhumme. Onhan Kaisa melkoinen tulisielu, mutta “sitä jotain”, herkkääkin tunnetta tämänkin kuoren alta löytyy. Ja sitä, kuinka Outi kantaa tämän isänmaalliseksikin kuvaillun Kaisan lavalle, pääset seuraamaan jo huomenna! Loput roolitukset löydät edelleen täältä.

Äläkä unohda mahdollisuutta varata Taarastin rantasaunaa käyttöösi esityksen yhteyteen: Hannu Lahti 040 547 43 12 tai taarasti@phnet.fi. Voimme ensi-illan jälkeisien löylyjen perusteella markkinoida sitä mahtavaksi. Huomenna mennään taas!