Outi Sirvolla on takanaan kaksi kesää pisaralaisena ja rooli aiempina vuosina oli kutakuinkin sama poliisi ja nimismies. Tänä vuonna tilanne on melkolailla muuttunut. Liian paksun perhosen rehti ja rehevä Kaisu, taitaa kyllä poliisin otteet, mutta muutoin tämä roolityö ammennetaan jostain ihan muualta. Mistä?

– Roolin rakentuminen alkoi kun ohjaaja antoi käsikirjoituksen luettavaksi ja kysyi jo parin päivän päästä mietteitä sen sisällöstä. Itse ei heti tajunnutkaan miten oma mieli alkaa sisäistämään ja analysoimaan lukemaansa tekstiä. Tätä rooliani työstetään edelleen, ehkäpä sitten viimeisessä esityksessä se olisi koossa, kertoo Outi Kaisun alkuvaiheista.

– Kun vuorosanat oli opittu (kiitos ammattilaisen ohjauksen) alkoi vasta näyttelemisen jalon taidon oppiminen. Pääsi testaamaan kohtauksia ja etsimään uusia ulottuvuuksia. Nyt harjoittelun ja esityksien välisellä lomatauolla on luettava alkuperäinen kirja parikin kertaa läpi. Vasta nyt pystyy kirjan tekstiä havainnoimaan ja ottaa omaan näyttelemiseen mukaan kohtauksien tunnelmat, Outi lisää roolinsa monivaiheisesta rakentamisesta.

Monologimaisia repliikkejä, vaihtuvia vastanäyttelijöitä ja harjoituksia jokaisena viikonpäivänä

Päärooli ei todentotta ole harrastajalle pelkästään pala kakkua, monologimaisia repliikkejä, vastanäyttelijöinä vaihtuvat Ernit ja harjoituksissa toista kuukautta lähes jokaisena viikonpäivänä. Kuinka kaiken ehtii ja jaksaa harrastuksen muuttumatta työksi?

– Kaisun roolin opettelu on ollut varsin mielenkiintoista kahden niin erilaisen Ernin kanssa. Antoisan siitä tekee se, että kummatkin Ernit oivaltavat asioita, jotka ovat loppujen lopuksi kaikkien kolmen avuksi.

– Vaikka harjoitusaikataulu on ollut erittäin sitova, niin onhan vuodessa 12 kuukautta. Aikaa löytyy vesijumpalle, tiffany-lasitöille, kudonnalle, lukemiselle, tietokoneella ololle ja ehdottomasti mökkeilylle kalastuksen ja puutöiden parissa. Aivan ihanaa aikaa, kun lapset ovat aikuistuneet ja voit nauttia omasta ajasta itsenäisesti sekä puolison kanssa, Outi toteaa optimistin otteellaan.

Leipätyönään kurinalaista aivotyöskentelyä tekevä Outi, toteaa teatterin olevan oiva vastapaino arjelle.

– Saa heittäytyä oman minän kanssa kohti haasteita vapaasti, luovasti, ilman ennakkoluuloja. Voit etsiä itsestäsi aivan uusia ulottuvuuksia ja oivalluksia. Ja kun teatteri on harrastus, sitä ei tarvitse miettiä leipätyönä: sen voit vaihtaa toisenlaiseen harrastukseen syystä tai toisesta.

Ne lukuisat toisenlaiset harrastukset odottavat sitten siellä syksymmällä, sitä ennen Outi liihottaa Taarastin lavalla valmiina, kuoriutuneena Kaisuna. Enää reilut kaksi viikkoa ensi-iltaan!