Oi näitä iloisia aikoja!

Nimittäin teatterin tekemisen! Mielensäpahoittajan miniä on annettu teidän käsiinne ja ensi-ilta viikko on ylitetty yli odotusten. Teitä on käynyt jo miltei 400 katsojaa mieltään ilahduttamassa Immilän myllyllä.

Nyt tehdään kaikin puolin Pisarateatterin yli 30-vuotisen uran historiaa. Varauksia ja positiivista palautetta kaikuu korviimme niin, että poskia jo miltei kuumottaa. On tämä vain hienoa! Ja hienointa on sekin, että mielettömään myllymiljööseen on saapunut väkeä kaukaa yli maakuntarajojen! Kiitos jo teille kaikille katsomaan ehtineille ja odotamme teitä tulevia jo malttamattomina!

 

Katsojapalautetta on siis saatu etenkin alun näyttämökuvasta, joka tässä oikealla.

Kyllä, seinien lisäksi tässä kaikki käytössä oleva lavastus.

Tarpeistoa sen sijaan löytyy ja niiden kuvaan tuomisesta huolehtivat näyttelijät.

Äänimaisema, efektit ja musiikki luovat myös mahdollisuuden pelkistettyyn näyttämökuvaan. Ilmari Myllysen vangitsemat äänimaisemat kaikuvat Jyrki Jussilan toimesta näyttämölle ja tuovat tunnelmaa. Kuten tässä, onneksi saamme kuulla.

 

 

Katsojapalautetta tähän mennessä kuultuna:

*Kannatti ehdottomasti tulla katsomaan kauempaakin.

*Vain kaksi tuolia ja näytelmä imaisi mukanaansa herkeämättä.

*Onnistuneet roolitukset, sovitus ja ohjaus, kiitos!

*Parasta kesäteatteria! Lisää tällaista!

*Olette loistavia!

Palaute hämmentää ja hykerryttää! Tule tekemään oma päätelmäsi ja nauttimaan teatterista! Seuraava mahdollisuus heti huomenna klo 19.00

Ja muutoin tuttuun tapaan keskiviikkojen lisäksi perjantaisin klo 19.00 ja sunnuntaisin klo 15.00 Aina 20.8. asti! Tavataan teatterissa!

 

(Kuvat. Sami Metsäranta)

Kakskytä vuotta! Ei sikana, mutta monena!

Hyvät naiset ja herrat! Kesän 2017 Mielensäpahoittaja ja Pisarateatterin tuorein vahvistus. Kannonnokasta, pystymetsästä, mietteitään virkkova sysisuomalainen. Ei sentään, ilolla ja kunnialla esittelyyn 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kari Kitunen!

– Työpaikan pikkujoulusta se alkoi. Vuosi oli yhdeksänkymmentä ja kuusi. Kaupunki oli Savonlinna, Kitunen aloittaa.

Seuraa hetken tuumaustauko, muisteltavaa riittää, miten teatterikärpänen sai puraistua näinkin pysyvästi?

– Minua pyydettiin kaupungin pikkujouluun tekemään pantomiimiesitys. Sain noin viikon verran ennen tapahtumaa harjoiteltavaksi Hectorin Juodaan viinaa-biisin. Se piti esittää. Koska esiintymiskokemusta ei entuudestaan ollut, lähdin suoritukseen vähän ”rohkaistuneessa” mielentilassa. Sitten paljastui, että kyse olikin kilpailusta. Tuomarina oli paikallisen harrastajateatteriryhmän Teatterimyllyn taitava näyttelijä ja minä voitin! Siitä alkoi suostuttelu tulla näyttelemään ja houkutuksille alttiina lupauduin. Ensimmäinen rooli oli kesällä 1997 Siunatun hulluuden Nestori, Kitunen kertoilee teatteriharrastuksensa alkuajoista.

Ura lähti nopeasti huikeaan nousuun, sillä jo saman vuoden syksyllä hän oli mukana Savonlinnan Kaupunginteatterin Akselissa ja Elinassa.

– Rooleja oli kolme, vanha rovasti, toimittaja ja Eetu Salin. Roolit olivat pieniä, mutta Salinin roolista pidin erityisesti. Siinä pääsi pitämään hurmoshenkisen agitaatiopuheen. Suuri kiitos alkuun pääsemisestä menee silloiselle Savonlinnan Kaupunginteatterin johtaja Kimmo Lavasteelle. Hänen ohjauksessa näyttelin pääosan Savonlinnan ajasta, Kitunen summaa.

Nyt Immilän myllyllä Mielensäpahoittajan miniässä tulee täyteen kunnioitettavat 20 vuotta harrastajateatteria.

– Ei se niin hirveästi ole. Harmittaa, ettei ”herääminen” tapahtunut nuorempana, mutta ei koskaan tullut pieneen mieleenikään, että näyttelisin.

Kyllä, ei Kitusen kanssa mieli pääse pahaksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Kitunen on näytellyt seitsemässä teatterissa ja 23 eri näytelmässä. Savonlinnassa työn alla oli usein kaksikin näytelmää vuoden aikana. Esityskertoja oli paljon, joten Kitunen on kavunnut näyttämölle reilusti yli 300 kertaa.

Harrastus on tuonut mukanaan myös vastuuta yhdistystehtävissä: Savonlinnassa parin vuoden ajan Teatteri Myllyn puheenjohtajana ja täällä Lahdessa kahtena vuotena Lahden Lauantainäyttämön varapuheenjohtaja.

– Vaikka tämä harrastus sitoo paljon, en ole koskaan katunut, että lähdin mukaan. Työelämä ja näytteleminen tukivat toisiaan. Työssäni kunnanjohtajana jouduin paljon olemaan esillä ja esiintymään.

No Kari, teatterintekijöiden suuri mystinen kysymys, mikä näyttelemisessä on kiehtovaa?

– Siihen on helppo vastata, itsensä likoon laittaminen ja upea porukkahenki. Näytelmissä kokoonpanot vaihtelevat, mutta en muista, että koskaan olisi ollut ikävää. Päinvastoin kaikki harrastajat, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat olleet iloisia, taitavia, huumorintajuisia ja kaikin puolin mukavia tyyppejä. Hyvää on ollut sekin, että useimmat ohjaajistani ovat olleet ammattilaisia. Nyt haastava Mielensäpahoittajan rooli työstyy taitavan Väinö Weckströmin johdolla, Kitunen kertoo.

Näyttelemisen ohella on syntynyt myös tekstiä, sillä Kitusen kynästä on syntynyt näytelmiä joita on esitetty muun muassa Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

– Ensimmäinen raakile muotoutui Matti Wanneen opastuksessa, kun Puumalassa näyttelimme hänen kirjoittamaansa näytelmää Poikamiehen pesäpuu. Yrityksen ja erehdyksen tuloksena syntyi ensimmäinen näytelmäni Helskutin hyvä mies. Taas uusi tuttavuus johti eteenpäin. Matti pyysi minua Tuulokseen näyttelemään minulle jo entuudestaan tutussa Poikamiehen pesäpuussa. Tuuloksessa on usean vuoden ajan ohjannut Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski. Petrin kanssa kuljimme Lahti-Tuulos väliä ja tulin maininneeksi hänelle näytelmästäni. Hän luki sen ja niin sitten kesällä 2013 näytelmä kantaesitettiin Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä, Kitunen kokoaa.

Tuolle maalaiskomedialle valmistui syksyllä 2013 itsenäinen jatko-osa, Pirun kiinalainen juttu. Se sai kantaesityksen Tuuloksessa kesällä 2014. Kolmas maalaiskomedia on nimeltään Noitatohtori ja sen kantaesitti kesällä 2015 Kerimäen Pitäjänteatteri. Lisäksi Kitunen on kirjoittanut Liskin kanssa farssin Naisvaara.

– Nyt on meneillään tyttäreni Kikka Heikkisen kanssa lastennäytelmä Elli ja Nelli, Kitunen paljastaa.

Mielensäpahoittaja on siis tälle miehelle vain rooli. Vain siksi, että vakavaa tai tosikkoa ei Kitusesta saa millään ilveellä. Roolin takana on utelias ja aikaansaava harrastajanäyttelijä, jonka silmät tuikkivat.

– Kliseisesti voi teatteriharrastuksesta todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se vain harmittaa, että en ajautunut näihin kuvioihin aikaisemmin. ”Pystymetsän miehenä” olisi jonkin sortin kursseista ollut paljon apua, varsinkin kirjoittamiseen, mutta näillä mennään.

Ja kyllä, niin mennäänkin! 26.7. alkaen Immilän myllyllä! 

Se soi jo!

Onhan meillä luettelokaupalla numeroita tulevan kesän Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelossa. Taarastin tanner tömisee harjoituksissa, kun ensin löydetään se ensimmäinen yhteys ja sitten tietenkin etsitään sitä oikeaa.

Harjoituskausi on siis jo lähes päätöksessään ja ensi-iltaa odotamme jälleen riemulla.  Tänäkin vuonna olemme saaneet joukkoomme jälleen riemastuttavan paljon uutta verta. Hahmoja on ollut tehtävänä 26 ja kun jokainen pääsee luomaan omansa on heitä lyhyellä matikalla laskettuna 52. 

IMG_0585
Johannes Latva

Johannes Latva, tuo Kannaksen lukion tuore ylioppinut, kantaa 20- vuotisen elämänmittansa verran lavalle tulevana kesänä niin gynekologi Teräksen, poliisi Pollarin, Myytinmurtajan, yhden apinan ja tietysti Herr Ur:n.

 

IMG_0584
Patrik Hvitsjö

Samat sävelet soittaa 19-vuotias Patrik Hit..HVtsi..Hvitsjö, varsin elastinen kaveri. Kiipeää vaikka puuhun. Pyytämättä.

 

 

IMG_0610
Nea-Sofia Koskela

Viime kesänä sulostuttanut Elina Immonen houkutteli mukaansa Nea-Sofia Koskelan. Molemmat neitoset kokoavat yhteenlaskettuna 38 ikävuoden kokemuksellaan äitihahmoja Impi-mummosta, Santraan ja odottavaan Iidaan. Ensimmäisestä kohtauksesta lähtien he ovat kuin syntyneitä lavalle!

 

IMG_0597
Pia Tammisto

Pia Tammisto on (vain) hieman kypsempää sukupolvea ja tuonutkin Pisaralle kokemusta ja antanut taitonsa auliisti myös markkinoinnin käyttöön. Hänen elämän-kokemuksensa näkyy lavalla niin pastori Vilja Ristinä, Rebekkana och bättre folke Jutta Bremerinä. Pian kanssa konkaroi ihana Outi Sirvo.

Kas, tähän kaivattaisiin voice over kertomaan, että jäipä jännittävään kohtaan. Äänensä nimittäin on antanut käyttöönsä kaikkien punapäiden punapää Hannele Väisänen. Lisää tekijöistä ja pian nähtävistä hahmosista tuonnempana. Koittakaa kestää, enää yksi kokonainen kuukausi ja pari hassua päivää. Ensi-ilta 4.7.2015 klo 17!

Ps. Varaa lippuja etukäteen ryhmällesi sähköpostilla osoitteesta pisarateatteri@gmail.com tai lähempänä esityskautta numerosta 041 701 0012 Ilmoitamme numeron käyttöajoista erikseen.

Puheenjohtajan leiviskä täynnä talentteja

Timo Väisänen tiesi jo syksyllä, että tulevana kautena hän keskittyy hieman erilaisiin vuorosanoihin. Viime kesän Iso Paha Susi antoi roolina niin paljon haastetta, että oli aika istua pelkästään puheenjohtajan penkkiin. Joko olet tullut toisiin aatoksiin?

– En missään nimessä, olen nauttinut täysin siemauksin vain seuratessani harjoituksia ja tietysti päästessäni aina silloin tällöin näytelmää lukemaankin. Muutoin olen keskittynyt markkinoinnin rakentumiseen ja niihin puheenjohtajan hommiin, hymyilee Väisänen.

Koska harjoittelemme parasta aikaa vielä hetken Väisäsen suomissa harjoittelutiloissa, hänen kotitalonsa kellarissa, on väistämätöntäkin, että miestä nähdään. Harjoitusten ajaksi hän sen sijaan ei kyllä kampea yläkertaan vaan jää usein harjoittelutilaan hymisemään itsekseen ja muidenkin kuullen. Miksi näin?

– On niin mieletöntä seurata porukan hitsautumista yhteen, josta kiitos kuuluu ohjaajallemme, kehityskaarta jonka pisaran vanhat näyttelijät ovat saavuttaneet ja uusien tulokkaiden antia, ei sieltä malta olla pois.

Mikko Lammi antoi meille kahtena kautenaan sellaisen määrän kehittymistä ilmaisuun, että sitä vain ihastelee miten tutut naamat tekevät roolejaan aivan uusissa sfääreissä. Nyt innokkaan Väinö Weckströmin käsissä näkyviin tulleet uudet puolet saavat kehityskaaren vain säihkymään enemmän, kuvailee Väisänen.

Selvää siis on, että kehitytty ollaan muutamassa vuodessa aikamoinen taival ja onhan Nastolan Pisarateatterista kuulunut viime vuosina vain hyvää. Puhuessaan Timo korostaa ammattiohjaajan käsiin pääsemisen merkitystä harrastajanäyttelijöille. Se on kenties tuonut mukanaan uusiutumisen voimavaran.

20140415_113828
Katse yhä kohti tulevaa

– Pitkään tätä teatteria tehdessäni, eri vinkkeleistä katsottuna, on suurin haasteemme ollut juuri uusiutuminen. Nyt olemme selvästi saavuttaneet jotain: meitä halutaan tulla ohjaamaan, teatteria halutaan harrastaa niin vanhat kuin aivan uudetkin. On saavutus, että meistä ollaan kiinnostuneita, olemme itse yhä kiinnostuneita ja haluamme ylittää aidan yhä korkeammalta.

Kunnianhimoa teatteri sai kahden vuoden aikana esittäessään tarinoiltaan hyvinkin vaativat ja erilaiset näytelmät. Laadusta ei tingitä nytkään, vaikka onhan Naisten sauna, sanalla sanoen, erilainen.

– On muistettava kuitenkin kenelle tätä tehdään ja miksi: haluamme palvella kesäteatteriyleisöä, antaa elämyksen, hetken, sellaisessa seurassa, että voi tuntea itsensä virkistyneeksi, iloiseksi ja siinä sivussa jotain ajatelleeksikin.

Ja näinhän se on. Naisten saunan teksti on koko ajan ajankohtaisempi, jonka tekin tulette huomaamaan sitten heinäkuussa. Teillä tarkoitamme tietysti naisia ja niitä miehiä, jotka palavat halusta nähdä mitä noissa saunailloissa oikein tapahtuu.

– Kohderyhmällemme on varmasti kova juttu tulla katsomaan tällaista näytelmää. Nykyään osataan jo kuitenkin nauraa enemmän itselleen ja tätä pätkää seuratessaan ei muuta voi. Roolit ovat herkulliset kuten niiden tekijät, näkökulmaa ja vinkkeliä löytyy jokaiselle. Ei ole syytä jättää tätä näkemättä.

Selvä. Laatuun on satsattu ihan kaikkia ajatellen. Ja vaikka puheenjohtajalla on haasteensa saada homma pyörimään noin niinkuin yhdistyksen näkökulmasta, on selvää, että Pisarateatteri elää ja voi hyvin.

Pisarateatterin tulevaisuuden visiot

"Kippis", sanoi puheenjohtaja Timo ja visioi lisää

Nastolan Pisarateatteri on 1980-luvulta lähtien toiminut innokkaiden teatterinharrastajien yhdistys. Se on tuottanut kymmenittäin kesäteatteriesityksiä, elokuvan, kirkkonäytelmiä ja muita esityksiä nastolalaisten ja muidenkin kuntien asukkaiden nautinnoksi. Teatterin katettu esityslava ja katsomo Taidekeskus Taarastissa on eräs Suomen kauneimmista kesäteattereista.

Pisarateatteri on kaudellaan 2012 lähtenyt kehittämään osaamistaan palkkaamalla ensimmäistä kertaa historiassaan ammattiohjaaja Mikko Lammen Helsingistä. Teatterin ammatillista ja suunnitelmallista markkinointia kehitetään valittujen kulttuurin kohderyhmien palvelemiseksi. Näyttämöilmaisun koulutuksilla hankitaan joukkoon uusia potentiaalisia näyttelijöitä ja kesäteatteritoimintaan liittyviä muita ahkeria harrastajia.

Näytelmien valintakriteereinä kesäteattereissa ovat usein olleet kevyet ja yleisöä viihdyttävät periaatteet. Tulevaisuudessa Pisarateatterin ohjelmistoon tullaan huolella valitsemaan näyttelijöiden laaja-alaisuutta ja osaamista kehittäviä näytelmiä. Pisarateatterista rakennetaan osa nastolalaista kulttuuriperintöä. Se tapahtuu lisääntyvässä yhteistyössä Nastolan kunnan ja maakunnan muiden kulttuurituotannosta kiinnostuneiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Puheenjohtaja Timo Väisänen

PS. Mikko Lammi ja Pisaralaiset aloittavat Liian paksu perhoseksi -näytelmän harjoittelemisen 16.4.2012, jota ennen Mikko vielä vie kunnialla päätökseen Helsingin pääsiäisdraaman Via Crucis: Poikkeustila Helsingissä – Poikkeustila ihmisissä