Kundi Keihäsen takana

Seiväsmatkojen ensi-iltaan on kuukauden päivät ja työryhmä vapautettiin keskikesän viettoon ennen viimeistä harjoitusmaratonia. Sen myötä löytyi sopiva hetki kaivaa mies Keihäsen chinchilla turkin uumenista ja esitellä teille Marko Hiekkanen!

Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä perheenisä Orimattilan Pennalasta on ajautunut lajin imuun, voi sanoa, että ihan tosissaan. Viime vuonna Launtainäyttämöllä debytoinut Hiekkanen, saikin kerrasta sellaisen teatterikärpäspureman, jota ei osannut odottaa.

– Neljän- ja viidenkympin välissä on tullut mietittyä mitä elämällä voisi olla vielä annettavaa ja miten voisin haastaa itseäni.  Lasten kanssa hassuttelut kotioloissa on ollut arkipäivää, mutta jokin on estänyt vapautumisen työroolista muiden edessä, Hiekkanen avaa lähtemistään näyttelemisen tielle.

Taustalla esiintymiseen vaikuttaa miehen nykyinen ammatti myynnin- ja markkinoinnin johto- ja koulutustehtävissä, joiden parissa esiintyminen ihmisille on tullut tutuksi. Mutta koulukuvuosien kevätjuhlakuvaelmat eivät vielä tuoneet nuoren ja ujon Hiekkasen tietä näyttämölle.

– Muistan kun ensimmäisen luokan kevätjuhlissa ainut tehtäväni oli soittaa lintupilliä erään esityksen aikana. Opettaja tunnisti ujouteni ja ajatteli, että tuosta hän ainakin selviää, kun saa vielä olla katseilta suojassa näyttämön takaosassa. Mutta ei, H-hetkellä henkeni salpautui enkä saanut pillistä ääntä lainkaan!

Muisto on vieläkin nolona hetkenä mielessä, mutta siitä huolimatta jokin teatterissa kiehtoi niin paljon, että sai Markon etsimään paikallisista harrastajateattereista ensiksi Launtainäyttämön ja siten uppotui mukaan, kuin tuohon hulppeaan roolivaatteeseensa konsanaan.

– Nälkä kasvoi syödessä, kun vaihe vaiheelta huomasin kuinka haastavasta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta on kyse. Totesin hetken olevan sopiva kehittymiseen ja tuntemattomaan hyppäämiseen, Hiekkanen kertaa.

Markosta on tullut nopesti myös työryhmän silmissä virtuoosi, joka osaa vuorosanat ensimmäisenä ulkoa ja imee itseensä tulevaa roolityötään ohjaaja Petri Liskin osaavassa huomassa.

– Pelkäsin ehkä eniten kuinka muistan repliikit. Nyt tästä kuvittelemastani heikkoudesta on muodostunut vahvuus, kun muistini on yllättänyt minut iloisesti, Hiekkanen virnistää. 

Yhtä hymyä, aina! Kuvat: Patrik Hvitsjö

Tekeminen on tuonut ymmärrystä roolin ja kokonaisuuden rakentumiselle palasista, jotka sisältää kaikki nyanssit puheesta liikkeeseen, sijoittumiseen lavalla ja kulkemisesta kulisseihin.

– Parhaimmillaan roolihahmon löytämisestä saa valtavia kiksejä ja haastavimmillaan sitä on vaikea tavoittaa. Itse teen töitä repliikkien- ja roolihahmon löytymiseksi paljon myös harjoitusten välissä, usein jopa lähes joka päivä.

Myös Hiekkasen musikaalisuus on huomattu, ja tästä mies on pelkästään iloinen. Vaikkei se kukkopilli niin nuorena soinutkaan, on Taarastin lavalla nähtävissä kuukauden kuluttua komeaääninen Keihänen.

Vapaa-ajallaan muutoin ahkerana kuntosalikävijänä hyvä fyysinen kestävyys ja lihaskunto ovat mahdollistaneet laajaa ja monipuolista tekemistä teatterin lavalla. Lisäksi koneiden ja laitteiden parissa puuhailu on Hiekkasen mieleen, vaikka kokee, että kyllä harrastajateatterista on myös nyt tullut se juttu.

– Yhteisöllisyys on ollut molemmissa ryhmissä hyvä, uusia tuttuja ja kavereita on tullut paljon. Olen varma, että minua voi olla vaikea pitää poissa lavalta jatkossakaan, sikäli hyvän harrastuksen olen löytänyt ja saan vielä kehittyä valtavasti tämän parissa lisää.

Taidekeskus Taarastin lavalla nähdään siis 16.7. alkaen yksi unelmien täyttymys, nimittäin Marko Hiekkanen isossa roolissa kesäteatterissa huippuammattilaisen ohjauksessa. Joko sinä olet varannut paikkasi auringossa?

Liput haltuun:

pisarateatteri@gmail.com / 044 9841301

VisitLahti.fi

 

Tunnetko sykkeen sydämeni

Entä värinän huulillani? On aika tasata syke ja katkaista stetoskoopit, sillä nyt se on totta! Pisarateatteri palaa Taidekeskus Taarastiin kesällä 2018 Olli Tolan näytelmällä Valelääkäri, ohjaajanaan Väinö Weckström. 

Elisa Lehto, Jyrki Nurminen ja Virpi Hiltunen

Lukuharjoitukset ovat kovassa vauhdissa kirjaimellisesti. Rytmiryhmä on ehtinyt jo sisäistämään identiteettinsä (kyllä, ne molemmat) ja hihityksiltä ei voi harjoituksissa välttyä.

Nauruhermoja kutkuttelevat eläytymisen elohopeat Hannele Väisänen, Kari Kitunen sekä Karoliina Bergman. Uusina kasvoina Amorin nuolille antautuvat Jyrki Nurminen, Virpi Hiltunen ja Elisa Lehto.

 

Ohjelmisto ja sijainti sivut ovat jo alustavasti päivitetty. Menemene jo valitsemaan sopivaa esityspäivää, kesä on pian täällä!

Kevät toi, kevät toi..

…Pisarateatterin! Ja ensimmäiset viritykset kohti koko orkesterin voimin täysillä soivaa kesää, on aika kaivaa esille asenne, uskallus ja rohkeus lähteä tavoittelemaan täydellistä partituuria pirskahtelevasti pisaroiden!

Aloitamme kokoontumisella ma 12.2. klo 18 osoitteessa Taapelikatu 8 A. Paikalla on tulevan kesän ohjaaja Väinö Weckström, tarkoituksenaan ryhtyä kartoittamaan mitä kaikkea meidän kanssa voisi saada tällä kertaa aikaan.

Nyt siis tätä lukiessasi kuulostele, onko sinua puraissut teatterikärpänen, haaveiletko tunteesta astua esiin kulisseista adrenaliinin virratessa, valmiina unohtamaan kaiken harjoitellun ja lopulta onnistumaan. Vai oletko aina miettinyt kuinka haluaisit kokeilla kirjoittamista, puvustamista, lavastamista, omaat ehkä hyvän nuottikorvan, mutta saat muut kuulostamaan vielä paremmalta.

Mikäli haaveissasi on myös harrastus, joka ei juurikaan maksa mitään, vaiva maksaa palkan, tule tutustumaan meihin! Teatterin tekeminen vaatii ennen muuta sitoutumista, mutta lopussa kirjaimellisesti aina kiitos seisoo, joskus yleisökin. Tarvitsemme juuri sinua, jotta pienistä pisaroista kasvaisi yhä suuria tarinoita.

Malttamatomin ja odotuksen täyteisin terveisin,

Janica Pynnönen, puheenjohtaja

Oi näitä iloisia aikoja!

Nimittäin teatterin tekemisen! Mielensäpahoittajan miniä on annettu teidän käsiinne ja ensi-ilta viikko on ylitetty yli odotusten. Teitä on käynyt jo miltei 400 katsojaa mieltään ilahduttamassa Immilän myllyllä.

Nyt tehdään kaikin puolin Pisarateatterin yli 30-vuotisen uran historiaa. Varauksia ja positiivista palautetta kaikuu korviimme niin, että poskia jo miltei kuumottaa. On tämä vain hienoa! Ja hienointa on sekin, että mielettömään myllymiljööseen on saapunut väkeä kaukaa yli maakuntarajojen! Kiitos jo teille kaikille katsomaan ehtineille ja odotamme teitä tulevia jo malttamattomina!

 

Katsojapalautetta on siis saatu etenkin alun näyttämökuvasta, joka tässä oikealla.

Kyllä, seinien lisäksi tässä kaikki käytössä oleva lavastus.

Tarpeistoa sen sijaan löytyy ja niiden kuvaan tuomisesta huolehtivat näyttelijät.

Äänimaisema, efektit ja musiikki luovat myös mahdollisuuden pelkistettyyn näyttämökuvaan. Ilmari Myllysen vangitsemat äänimaisemat kaikuvat Jyrki Jussilan toimesta näyttämölle ja tuovat tunnelmaa. Kuten tässä, onneksi saamme kuulla.

 

 

Katsojapalautetta tähän mennessä kuultuna:

*Kannatti ehdottomasti tulla katsomaan kauempaakin.

*Vain kaksi tuolia ja näytelmä imaisi mukanaansa herkeämättä.

*Onnistuneet roolitukset, sovitus ja ohjaus, kiitos!

*Parasta kesäteatteria! Lisää tällaista!

*Olette loistavia!

Palaute hämmentää ja hykerryttää! Tule tekemään oma päätelmäsi ja nauttimaan teatterista! Seuraava mahdollisuus heti huomenna klo 19.00

Ja muutoin tuttuun tapaan keskiviikkojen lisäksi perjantaisin klo 19.00 ja sunnuntaisin klo 15.00 Aina 20.8. asti! Tavataan teatterissa!

 

(Kuvat. Sami Metsäranta)

Kakskytä vuotta! Ei sikana, mutta monena!

Hyvät naiset ja herrat! Kesän 2017 Mielensäpahoittaja ja Pisarateatterin tuorein vahvistus. Kannonnokasta, pystymetsästä, mietteitään virkkova sysisuomalainen. Ei sentään, ilolla ja kunnialla esittelyyn 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kari Kitunen!

– Työpaikan pikkujoulusta se alkoi. Vuosi oli yhdeksänkymmentä ja kuusi. Kaupunki oli Savonlinna, Kitunen aloittaa.

Seuraa hetken tuumaustauko, muisteltavaa riittää, miten teatterikärpänen sai puraistua näinkin pysyvästi?

– Minua pyydettiin kaupungin pikkujouluun tekemään pantomiimiesitys. Sain noin viikon verran ennen tapahtumaa harjoiteltavaksi Hectorin Juodaan viinaa-biisin. Se piti esittää. Koska esiintymiskokemusta ei entuudestaan ollut, lähdin suoritukseen vähän ”rohkaistuneessa” mielentilassa. Sitten paljastui, että kyse olikin kilpailusta. Tuomarina oli paikallisen harrastajateatteriryhmän Teatterimyllyn taitava näyttelijä ja minä voitin! Siitä alkoi suostuttelu tulla näyttelemään ja houkutuksille alttiina lupauduin. Ensimmäinen rooli oli kesällä 1997 Siunatun hulluuden Nestori, Kitunen kertoilee teatteriharrastuksensa alkuajoista.

Ura lähti nopeasti huikeaan nousuun, sillä jo saman vuoden syksyllä hän oli mukana Savonlinnan Kaupunginteatterin Akselissa ja Elinassa.

– Rooleja oli kolme, vanha rovasti, toimittaja ja Eetu Salin. Roolit olivat pieniä, mutta Salinin roolista pidin erityisesti. Siinä pääsi pitämään hurmoshenkisen agitaatiopuheen. Suuri kiitos alkuun pääsemisestä menee silloiselle Savonlinnan Kaupunginteatterin johtaja Kimmo Lavasteelle. Hänen ohjauksessa näyttelin pääosan Savonlinnan ajasta, Kitunen summaa.

Nyt Immilän myllyllä Mielensäpahoittajan miniässä tulee täyteen kunnioitettavat 20 vuotta harrastajateatteria.

– Ei se niin hirveästi ole. Harmittaa, ettei ”herääminen” tapahtunut nuorempana, mutta ei koskaan tullut pieneen mieleenikään, että näyttelisin.

Kyllä, ei Kitusen kanssa mieli pääse pahaksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Kitunen on näytellyt seitsemässä teatterissa ja 23 eri näytelmässä. Savonlinnassa työn alla oli usein kaksikin näytelmää vuoden aikana. Esityskertoja oli paljon, joten Kitunen on kavunnut näyttämölle reilusti yli 300 kertaa.

Harrastus on tuonut mukanaan myös vastuuta yhdistystehtävissä: Savonlinnassa parin vuoden ajan Teatteri Myllyn puheenjohtajana ja täällä Lahdessa kahtena vuotena Lahden Lauantainäyttämön varapuheenjohtaja.

– Vaikka tämä harrastus sitoo paljon, en ole koskaan katunut, että lähdin mukaan. Työelämä ja näytteleminen tukivat toisiaan. Työssäni kunnanjohtajana jouduin paljon olemaan esillä ja esiintymään.

No Kari, teatterintekijöiden suuri mystinen kysymys, mikä näyttelemisessä on kiehtovaa?

– Siihen on helppo vastata, itsensä likoon laittaminen ja upea porukkahenki. Näytelmissä kokoonpanot vaihtelevat, mutta en muista, että koskaan olisi ollut ikävää. Päinvastoin kaikki harrastajat, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat olleet iloisia, taitavia, huumorintajuisia ja kaikin puolin mukavia tyyppejä. Hyvää on ollut sekin, että useimmat ohjaajistani ovat olleet ammattilaisia. Nyt haastava Mielensäpahoittajan rooli työstyy taitavan Väinö Weckströmin johdolla, Kitunen kertoo.

Näyttelemisen ohella on syntynyt myös tekstiä, sillä Kitusen kynästä on syntynyt näytelmiä joita on esitetty muun muassa Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

– Ensimmäinen raakile muotoutui Matti Wanneen opastuksessa, kun Puumalassa näyttelimme hänen kirjoittamaansa näytelmää Poikamiehen pesäpuu. Yrityksen ja erehdyksen tuloksena syntyi ensimmäinen näytelmäni Helskutin hyvä mies. Taas uusi tuttavuus johti eteenpäin. Matti pyysi minua Tuulokseen näyttelemään minulle jo entuudestaan tutussa Poikamiehen pesäpuussa. Tuuloksessa on usean vuoden ajan ohjannut Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski. Petrin kanssa kuljimme Lahti-Tuulos väliä ja tulin maininneeksi hänelle näytelmästäni. Hän luki sen ja niin sitten kesällä 2013 näytelmä kantaesitettiin Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä, Kitunen kokoaa.

Tuolle maalaiskomedialle valmistui syksyllä 2013 itsenäinen jatko-osa, Pirun kiinalainen juttu. Se sai kantaesityksen Tuuloksessa kesällä 2014. Kolmas maalaiskomedia on nimeltään Noitatohtori ja sen kantaesitti kesällä 2015 Kerimäen Pitäjänteatteri. Lisäksi Kitunen on kirjoittanut Liskin kanssa farssin Naisvaara.

– Nyt on meneillään tyttäreni Kikka Heikkisen kanssa lastennäytelmä Elli ja Nelli, Kitunen paljastaa.

Mielensäpahoittaja on siis tälle miehelle vain rooli. Vain siksi, että vakavaa tai tosikkoa ei Kitusesta saa millään ilveellä. Roolin takana on utelias ja aikaansaava harrastajanäyttelijä, jonka silmät tuikkivat.

– Kliseisesti voi teatteriharrastuksesta todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se vain harmittaa, että en ajautunut näihin kuvioihin aikaisemmin. ”Pystymetsän miehenä” olisi jonkin sortin kursseista ollut paljon apua, varsinkin kirjoittamiseen, mutta näillä mennään.

Ja kyllä, niin mennäänkin! 26.7. alkaen Immilän myllyllä! 

”Kyllä ei ole ihmisen hyvä vaan olla”

Eikä kyllä ole vaan oltukaan, mitä tulee pisaralaiseen tekemisen meininkiin. Jo ennen joulun viettoon vapautumistamme teimme ensi kesää koskevat siirtomme ja nyt on viimein aika jakaa ne kanssanne.

Tulevana kesänä 2017 saamme jälleen ohjaksista pitelemään Väinö Weckströmin. Miehen, jonka aivonystyröiden ajatushelmistä saimme nauttia niin Naisten saunassa kuin Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelossakin.  Lukuharjoituksissa jo istuneena ei vuoden tauon myötä mikään ole ainakaan radikaalisti muuttunut. Sen sijaan ideat sinkoilevat jo kuumina kesää ajatellen. (Lue myös Seutunelosten kirjoitus 11.1.2017 Väinö Weckströmillä riittää vientiä)

Pisarateatteri jatkaa esityksiä Immilän myllyllä myös tulevana kesänä. Näytelmävalinta on saanut porukan jo hykertelemään innostuksesta ja toivottavasti myös teidätkin. Ja se on Tuomas Kyrön Miniä (dramatisointi Satu Rasilan ja Merja Larivaara, 2013), jota on esitetty laajalti teattereissa kautta maan. Myös Mielensäpahoittaja elokuva pitää sisällään pitkälti Miniän näkökulmaa.

Nimikkorooliin suostui mieltään pahoittamaan Hollolan näyttämöltä tuttu Kari Kitunen. Miniäksi ryhtyy niin ikään vuoden tauon jälkeen paluun tekevä Janica Pynnönen. Muissa rooleissa nähdään aina energinen Patrik Hvitsjö sekä monipuolinen Karoliina Bergman.

Harjoituskausi aloitetaan 22.1.2017 Tuolloin lyömme myös lukkoon esitysaikataulun, joten pysy mukana seuraamassa miten produktio etenee. Ja senhän tiedämme vanhastaan, ettei mikään kulu niin nopeasti kuin aika. Se on kesä kohta!

Yksi yhdistävä tekijä

Vietämme tänään ystävien päivää. Teatteri on tekijä joka aina jollain tasolla yhdistää ihmisiä.  Ohjaajan esiintyjään, näyttelijän katsojaan, tarinan todellisuuteen. Parhaimmassa tapauksessa se voi pitää kiinni ja kannatella vuosikymmeniä. Ystävyys ei katso ikää, sukupuolta, statusta, vakaumusta, ei mitään minkä voi määritellä. Ystävyys on. Sitä on myös teatteri. Toivotamme entisille ja tuleville ystävillemme mitä parhainta päivää tänään ja huomenna. ❤

Syökö lähiön isoin ja pahin susi kaiken, jopa poikansa Ruikun, vai voiko tarina päättyä jotenkin toisin?
Tämän kaksikon ystävyys alkoi 20 vuotta sitten. Niin, teatterista.

 

P.S. Jos sulla ei ole ystävää, niin sellaista voi tulla etsimään 4.7. alkaen Puhelinluettelosta, Taidekeskus Taarastista. Olemme saaneet onnekkaasti joukkoomme monta uutta ja vanhaa tekijää, kenties vuosikymmenien kestävää ystävää.