Oi näitä iloisia aikoja!

Nimittäin teatterin tekemisen! Mielensäpahoittajan miniä on annettu teidän käsiinne ja ensi-ilta viikko on ylitetty yli odotusten. Teitä on käynyt jo miltei 400 katsojaa mieltään ilahduttamassa Immilän myllyllä.

Nyt tehdään kaikin puolin Pisarateatterin yli 30-vuotisen uran historiaa. Varauksia ja positiivista palautetta kaikuu korviimme niin, että poskia jo miltei kuumottaa. On tämä vain hienoa! Ja hienointa on sekin, että mielettömään myllymiljööseen on saapunut väkeä kaukaa yli maakuntarajojen! Kiitos jo teille kaikille katsomaan ehtineille ja odotamme teitä tulevia jo malttamattomina!

 

Katsojapalautetta on siis saatu etenkin alun näyttämökuvasta, joka tässä oikealla.

Kyllä, seinien lisäksi tässä kaikki käytössä oleva lavastus.

Tarpeistoa sen sijaan löytyy ja niiden kuvaan tuomisesta huolehtivat näyttelijät.

Äänimaisema, efektit ja musiikki luovat myös mahdollisuuden pelkistettyyn näyttämökuvaan. Ilmari Myllysen vangitsemat äänimaisemat kaikuvat Jyrki Jussilan toimesta näyttämölle ja tuovat tunnelmaa. Kuten tässä, onneksi saamme kuulla.

 

 

Katsojapalautetta tähän mennessä kuultuna:

*Kannatti ehdottomasti tulla katsomaan kauempaakin.

*Vain kaksi tuolia ja näytelmä imaisi mukanaansa herkeämättä.

*Onnistuneet roolitukset, sovitus ja ohjaus, kiitos!

*Parasta kesäteatteria! Lisää tällaista!

*Olette loistavia!

Palaute hämmentää ja hykerryttää! Tule tekemään oma päätelmäsi ja nauttimaan teatterista! Seuraava mahdollisuus heti huomenna klo 19.00

Ja muutoin tuttuun tapaan keskiviikkojen lisäksi perjantaisin klo 19.00 ja sunnuntaisin klo 15.00 Aina 20.8. asti! Tavataan teatterissa!

 

(Kuvat. Sami Metsäranta)

Kakskytä vuotta! Ei sikana, mutta monena!

Hyvät naiset ja herrat! Kesän 2017 Mielensäpahoittaja ja Pisarateatterin tuorein vahvistus. Kannonnokasta, pystymetsästä, mietteitään virkkova sysisuomalainen. Ei sentään, ilolla ja kunnialla esittelyyn 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Kari Kitunen!

– Työpaikan pikkujoulusta se alkoi. Vuosi oli yhdeksänkymmentä ja kuusi. Kaupunki oli Savonlinna, Kitunen aloittaa.

Seuraa hetken tuumaustauko, muisteltavaa riittää, miten teatterikärpänen sai puraistua näinkin pysyvästi?

– Minua pyydettiin kaupungin pikkujouluun tekemään pantomiimiesitys. Sain noin viikon verran ennen tapahtumaa harjoiteltavaksi Hectorin Juodaan viinaa-biisin. Se piti esittää. Koska esiintymiskokemusta ei entuudestaan ollut, lähdin suoritukseen vähän ”rohkaistuneessa” mielentilassa. Sitten paljastui, että kyse olikin kilpailusta. Tuomarina oli paikallisen harrastajateatteriryhmän Teatterimyllyn taitava näyttelijä ja minä voitin! Siitä alkoi suostuttelu tulla näyttelemään ja houkutuksille alttiina lupauduin. Ensimmäinen rooli oli kesällä 1997 Siunatun hulluuden Nestori, Kitunen kertoilee teatteriharrastuksensa alkuajoista.

Ura lähti nopeasti huikeaan nousuun, sillä jo saman vuoden syksyllä hän oli mukana Savonlinnan Kaupunginteatterin Akselissa ja Elinassa.

– Rooleja oli kolme, vanha rovasti, toimittaja ja Eetu Salin. Roolit olivat pieniä, mutta Salinin roolista pidin erityisesti. Siinä pääsi pitämään hurmoshenkisen agitaatiopuheen. Suuri kiitos alkuun pääsemisestä menee silloiselle Savonlinnan Kaupunginteatterin johtaja Kimmo Lavasteelle. Hänen ohjauksessa näyttelin pääosan Savonlinnan ajasta, Kitunen summaa.

Nyt Immilän myllyllä Mielensäpahoittajan miniässä tulee täyteen kunnioitettavat 20 vuotta harrastajateatteria.

– Ei se niin hirveästi ole. Harmittaa, ettei ”herääminen” tapahtunut nuorempana, mutta ei koskaan tullut pieneen mieleenikään, että näyttelisin.

Kyllä, ei Kitusen kanssa mieli pääse pahaksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Kitunen on näytellyt seitsemässä teatterissa ja 23 eri näytelmässä. Savonlinnassa työn alla oli usein kaksikin näytelmää vuoden aikana. Esityskertoja oli paljon, joten Kitunen on kavunnut näyttämölle reilusti yli 300 kertaa.

Harrastus on tuonut mukanaan myös vastuuta yhdistystehtävissä: Savonlinnassa parin vuoden ajan Teatteri Myllyn puheenjohtajana ja täällä Lahdessa kahtena vuotena Lahden Lauantainäyttämön varapuheenjohtaja.

– Vaikka tämä harrastus sitoo paljon, en ole koskaan katunut, että lähdin mukaan. Työelämä ja näytteleminen tukivat toisiaan. Työssäni kunnanjohtajana jouduin paljon olemaan esillä ja esiintymään.

No Kari, teatterintekijöiden suuri mystinen kysymys, mikä näyttelemisessä on kiehtovaa?

– Siihen on helppo vastata, itsensä likoon laittaminen ja upea porukkahenki. Näytelmissä kokoonpanot vaihtelevat, mutta en muista, että koskaan olisi ollut ikävää. Päinvastoin kaikki harrastajat, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat olleet iloisia, taitavia, huumorintajuisia ja kaikin puolin mukavia tyyppejä. Hyvää on ollut sekin, että useimmat ohjaajistani ovat olleet ammattilaisia. Nyt haastava Mielensäpahoittajan rooli työstyy taitavan Väinö Weckströmin johdolla, Kitunen kertoo.

Näyttelemisen ohella on syntynyt myös tekstiä, sillä Kitusen kynästä on syntynyt näytelmiä joita on esitetty muun muassa Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

– Ensimmäinen raakile muotoutui Matti Wanneen opastuksessa, kun Puumalassa näyttelimme hänen kirjoittamaansa näytelmää Poikamiehen pesäpuu. Yrityksen ja erehdyksen tuloksena syntyi ensimmäinen näytelmäni Helskutin hyvä mies. Taas uusi tuttavuus johti eteenpäin. Matti pyysi minua Tuulokseen näyttelemään minulle jo entuudestaan tutussa Poikamiehen pesäpuussa. Tuuloksessa on usean vuoden ajan ohjannut Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski. Petrin kanssa kuljimme Lahti-Tuulos väliä ja tulin maininneeksi hänelle näytelmästäni. Hän luki sen ja niin sitten kesällä 2013 näytelmä kantaesitettiin Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä, Kitunen kokoaa.

Tuolle maalaiskomedialle valmistui syksyllä 2013 itsenäinen jatko-osa, Pirun kiinalainen juttu. Se sai kantaesityksen Tuuloksessa kesällä 2014. Kolmas maalaiskomedia on nimeltään Noitatohtori ja sen kantaesitti kesällä 2015 Kerimäen Pitäjänteatteri. Lisäksi Kitunen on kirjoittanut Liskin kanssa farssin Naisvaara.

– Nyt on meneillään tyttäreni Kikka Heikkisen kanssa lastennäytelmä Elli ja Nelli, Kitunen paljastaa.

Mielensäpahoittaja on siis tälle miehelle vain rooli. Vain siksi, että vakavaa tai tosikkoa ei Kitusesta saa millään ilveellä. Roolin takana on utelias ja aikaansaava harrastajanäyttelijä, jonka silmät tuikkivat.

– Kliseisesti voi teatteriharrastuksesta todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se vain harmittaa, että en ajautunut näihin kuvioihin aikaisemmin. ”Pystymetsän miehenä” olisi jonkin sortin kursseista ollut paljon apua, varsinkin kirjoittamiseen, mutta näillä mennään.

Ja kyllä, niin mennäänkin! 26.7. alkaen Immilän myllyllä! 

”Kyllä ei ole ihmisen hyvä vaan olla”

Eikä kyllä ole vaan oltukaan, mitä tulee pisaralaiseen tekemisen meininkiin. Jo ennen joulun viettoon vapautumistamme teimme ensi kesää koskevat siirtomme ja nyt on viimein aika jakaa ne kanssanne.

Tulevana kesänä 2017 saamme jälleen ohjaksista pitelemään Väinö Weckströmin. Miehen, jonka aivonystyröiden ajatushelmistä saimme nauttia niin Naisten saunassa kuin Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelossakin.  Lukuharjoituksissa jo istuneena ei vuoden tauon myötä mikään ole ainakaan radikaalisti muuttunut. Sen sijaan ideat sinkoilevat jo kuumina kesää ajatellen. (Lue myös Seutunelosten kirjoitus 11.1.2017 Väinö Weckströmillä riittää vientiä)

Pisarateatteri jatkaa esityksiä Immilän myllyllä myös tulevana kesänä. Näytelmävalinta on saanut porukan jo hykertelemään innostuksesta ja toivottavasti myös teidätkin. Ja se on Tuomas Kyrön Miniä (dramatisointi Satu Rasilan ja Merja Larivaara, 2013), jota on esitetty laajalti teattereissa kautta maan. Myös Mielensäpahoittaja elokuva pitää sisällään pitkälti Miniän näkökulmaa.

Nimikkorooliin suostui mieltään pahoittamaan Hollolan näyttämöltä tuttu Kari Kitunen. Miniäksi ryhtyy niin ikään vuoden tauon jälkeen paluun tekevä Janica Pynnönen. Muissa rooleissa nähdään aina energinen Patrik Hvitsjö sekä monipuolinen Karoliina Bergman.

Harjoituskausi aloitetaan 22.1.2017 Tuolloin lyömme myös lukkoon esitysaikataulun, joten pysy mukana seuraamassa miten produktio etenee. Ja senhän tiedämme vanhastaan, ettei mikään kulu niin nopeasti kuin aika. Se on kesä kohta!

Yksi yhdistävä tekijä

Vietämme tänään ystävien päivää. Teatteri on tekijä joka aina jollain tasolla yhdistää ihmisiä.  Ohjaajan esiintyjään, näyttelijän katsojaan, tarinan todellisuuteen. Parhaimmassa tapauksessa se voi pitää kiinni ja kannatella vuosikymmeniä. Ystävyys ei katso ikää, sukupuolta, statusta, vakaumusta, ei mitään minkä voi määritellä. Ystävyys on. Sitä on myös teatteri. Toivotamme entisille ja tuleville ystävillemme mitä parhainta päivää tänään ja huomenna. ❤

Syökö lähiön isoin ja pahin susi kaiken, jopa poikansa Ruikun, vai voiko tarina päättyä jotenkin toisin?
Tämän kaksikon ystävyys alkoi 20 vuotta sitten. Niin, teatterista.

 

P.S. Jos sulla ei ole ystävää, niin sellaista voi tulla etsimään 4.7. alkaen Puhelinluettelosta, Taidekeskus Taarastista. Olemme saaneet onnekkaasti joukkoomme monta uutta ja vanhaa tekijää, kenties vuosikymmenien kestävää ystävää.

Onkos tullut kesä talven keskelle?

Ei, vaan kesäteatteri! Nastolan Pisarateatteri on tehnyt näytelmävalinnan kesälle 2015. Ei menty sieltä mistä aita on matalin, ei koiteta ylittää mitään vaan rysäytetään kansalliseepoksella suoraan läpi. Tervetuloa Taarastiin Tuomas Parkkisen Puhelinluettelo (2007).

Älyaikaa elettäessä on lähes pyhäinhäväistys, että jokakodin ovistoppari, paperipaino ja henkilöhakemisto on syrjäytetty kieltomerkein kotiovissa, eikä edellispainokset ole antikvariaattien hyllyssä heti siinä Kalevalan vieressä. Vielä suurempi häväistys on, ettei tulevat sukupolvet koskaan saisi tietää mikä puhelinluettelo on.

Tuomas Parkkisen Puhelinluettelossa kulkee rakkaustarinan ympärillä hahmojen kirjo, jonka vain noiden kansien välistä voi löytää. Älykäs ja ilakoiva komedia tutustuttaa meidät neiti Aikaan ja opettaa uudelleen soittamaan hätänumeroon. Katoava kansanperinne tarjoaa paikallista naapuritirkistelyä urbaanilla twistillä, joissa ei maakunnanrajat ole esteenä.

Näytelmä kantaesitettiin Linnateatterissa 2007, nimellä Turun ja Naantalin seudun puhelinluettelo ja se keräsi 20 000 katsojaa. Mihin pystyy Päijät-Häme Väinö Weckströmin ohjauksessa? Tule ilahtumaan, muistelemaan menneitä ja varmistamaan vieläkö sinun nimesi löytyy luettelosta.

Esitykset Taidekeskus Taarastissa, Taarastintie 6, 15560, Nastola

Ensi-ilta la 4.7. klo 17

ti 7.7.klo 19            to 9.7 klo 19                                              su 12.7 klo 17

ti 14.7 klo 19         to 16.7 klo 19           la 18.7 klo 17       su 19.7 klo 17

ti 21.7 klo 19         to 23.7 klo 19                                            su 26.7 klo 17

ti 28.7 klo 19        to 30.7 klo 19           la 1.8 klo 17          su 2.8 klo 17

ti 4.8 klo 19          to 6.8 klo 19                                              su 9.8 klo 17

Eli simppelisti sanottuna tiistait, torstait ja sunnuntait sekä joka toinen lauantai!

 

10378247_1017037198321846_4962536481226831798_n
Ensi kesänä kaikki tietää! Eiks je?

Liput 15 €

Eläkeläiset, työttömät, opiskielijat, alle 15-vuotiaat 12 €

Ryhmässä joka 20. lippu on ilmainen

 

Varaukset

041 701 0012

pisarateatteri@gmail.com

Naisten sauna numeroina

Valitaan yksi näytelmä. Näytelmässä replikoituja sivuja 83. Päätetään kuusi roolia, joita yksi on mies ja jaetaan ne kymmenen ihmisen kesken. Sen tekee yksi ohjaaja. Tarvitaan yksi tuottaja, joka organisoi markkinoinnin, julisteiden jaon, delegoi lipunmyynnin sekä liikenteenohjauksen, keittää kahvit kahdellakymmenelläseitsemällä harjoituskerralla. Merkitään työvuorotoiveet kalentereihin. Hermostutetaan keskimäärin 9 esimiestä, jotka kuitenkin leppyvät ajan myötä. Päätetään 13 esityspäivän päivämäärät ja kellonajat. Sovitaan viisi tapaamiskertaa, joiden aikana valmistuu juliste, flyer ja käsiohjelma, joiden kuvat on otettu yhtenä talvisena iltana kylmässä saunassa.

Pyöritään toreilla ja muilla markkinapaikoilla muutamana päivänä jakaen noin 8 000 flyeria. Kirjoitetaan 10 artikkelia, joita on kesäkuukausina käyty lukemassa 9 315 kertaa. Ollaan 4 860 minuutin harjoittelun jälkeen valmiita yleisölle ja jännitetään kenraalia, jonka myötä jännitetään potenssiin neljä ensi-iltaa, jota ennen oksennetaan kerran. Kahdentoista esityksen aikana ei sada kertaakaan vettä eikä lunta. Ampiaisia esiintyy useampi kymmen. 12.8. neljä näyttelijää tekevät viimeisen esityksensä. Jäljellä on yksi näytös. Tänään.

Katsojia on ollut tähän mennessä 1 200.  Viimeinen saunavuoro jäljellä 20 minuutin ajomatkan päässä Lahdesta. Lämpötilaksi ennustettu 21 astetta ja 20 prosentin todennäköisyys sateelle. Sateen mahdollisuus katoksen alla olematon. Mahdollisuus viihtyä, nauraa, kokea viimeistä kertaa reviteltävä esitys aimoannoksella löylyä ja leikkiä 99.9%.

Sanalla sanoen, tervetuloa!

Coition koetinkivet

Naisten saunassa jo käyneet arvaavat keistä on kyse. Kyllä tuon illanistujaisen lahjomattomimmat ja tiukimmat ääripäät ovat Marja ja Anna-Riitta. Roolien takaa siis Hannele ”Hansu” Väisänen ja Janica Pynnönen. Molemmat ovat pisaralaisia jo toisella vuosikymmenellä, Hansulla pian jo kolmas edessä.

– Aloitin vuonna 1986, tein kaikkea mahdollista sihteeristä ohjaukseen, kunnes jäin tauolle vuonna 1999. Palasin ensisijaisesti puvustamaan vuonna 2009, mutta niin se roolivihko vain jäi käteen myös vuorosanojen opettelua varten, kertoo Hansu pisaralaisuudestaan.

– Minä synnyin vuonna 1986, joten on epistä, etten ole voinut aloittaa jo silloin. Mukaan tulin 2003 ja kesät ovat vierineet lavalla, mutta muutaman vuoden ajan enemmän myös näitä markkinointi ja kirjoitushommia tehdessä, valottaa Janica. (Kirj.huom. itsestään 3.persoonassa puhuminen on vaikeaa, mutta harrastajanäyttelijälle mahdollista. Kirjoitan siis tätä juttua itsestäni parasta aikaa. Älkää antako sen häiritä.)

Rooleja on näytelmässä viisi ja jo aiemmin kirjoitetut jutut antavat osviittaa millainen karikatyyri-sakki heistä koostuu. Näiden kahden hahmon kohdalla päästään sitten ääripäihin: Hansun esittämä Marja, varatoimitusjohtaja, piinkova bisnesnainen ja Anna-Riitta, toimittaja, jolla sanansäilä on myös kynän lisäksi hallussa kielenkannassa.

– Marjan ainoa unelma on päästä johtajaksi, näyttää kaikille kuinka nainen voi olla johtaja olematta mies. Toisaalta elämänkoulu on jo opettanut sen, että yhtälö on mahdoton. Tämän vuoksi Marja on mitä odotetaan olevan, kuvailee Hansu.

– ”Kaiken nähnyt ja kaunainen” koostaa Anna-Riitta näytelmässä persoonansa. Pinnan alla on toki muutakin. Muiden silmissä Anna-Riitta on äijä ja sitä hän haluaakin olla: elämä on opettanut myös surullisen kovalla kädellä, Janica toteaa.

Anna-Riitta ja Marja, samalla puolella.

Naisten saunassa lentää löylyn lisäksi myös huumori, mustakin, mutta myös vain naisten keskinäisen ymmärryksen vaativa herjanheitto. On selvää, että sitä eivät kaikki ymmärrä. Ei kai niin ole tarkoitettukaan.

– Teksti on haastava, moniulotteinen. Mielestäni siitä saa sen mitä tulee katsomaan ja millä asenteella. On mahdotonta tarjota sellaista, joka  kelpaisi kaikille. Naisten sauna on kuitenkin viihdyttävä ja opettava kokemus, jos sen sellaisena ottaa, tiivistää Janica.

– Yleisön eläminen mukana kertoo kuitenkin sen, että tekstin sisällön ovat useimmat tavoittaneet. Naiskuva voi olla ruma, katkera, mutta ei se ole koko tarkoitus, eikä pidä ottaa liian tosissaan, tämähän on näytelmää, kesäteatteria, Hansu tarkentaa.

Lehdistä (ESS ja Seutuneloset s.10) ja Pisarateatterin facebook-sivuilta on jo voinut lukea ilahduttavan paljon katsojien mielipiteitä. Kyllähän ne eroaa toisistaan ja löytää puolesta ja vastaan puhujia, mutta eikö se juuri ole elämää. Naisten sauna tarjoaa palan elämää, joka pitää kokea. Tule ja totea itse, oletko puolesta vai vast..siis vihtaan!

Näytelmä kuumana tänään klo 17. Loput esitysajankohdat löydät täältä!

P.S. kuten artikkelikuvasta näkee, sateen uhka on aina mahdollinen, mutta joka ilta on näyttänyt tältä ennen esitystä!