Coition koetinkivet

Naisten saunassa jo käyneet arvaavat keistä on kyse. Kyllä tuon illanistujaisen lahjomattomimmat ja tiukimmat ääripäät ovat Marja ja Anna-Riitta. Roolien takaa siis Hannele ”Hansu” Väisänen ja Janica Pynnönen. Molemmat ovat pisaralaisia jo toisella vuosikymmenellä, Hansulla pian jo kolmas edessä.

– Aloitin vuonna 1986, tein kaikkea mahdollista sihteeristä ohjaukseen, kunnes jäin tauolle vuonna 1999. Palasin ensisijaisesti puvustamaan vuonna 2009, mutta niin se roolivihko vain jäi käteen myös vuorosanojen opettelua varten, kertoo Hansu pisaralaisuudestaan.

– Minä synnyin vuonna 1986, joten on epistä, etten ole voinut aloittaa jo silloin. Mukaan tulin 2003 ja kesät ovat vierineet lavalla, mutta muutaman vuoden ajan enemmän myös näitä markkinointi ja kirjoitushommia tehdessä, valottaa Janica. (Kirj.huom. itsestään 3.persoonassa puhuminen on vaikeaa, mutta harrastajanäyttelijälle mahdollista. Kirjoitan siis tätä juttua itsestäni parasta aikaa. Älkää antako sen häiritä.)

Rooleja on näytelmässä viisi ja jo aiemmin kirjoitetut jutut antavat osviittaa millainen karikatyyri-sakki heistä koostuu. Näiden kahden hahmon kohdalla päästään sitten ääripäihin: Hansun esittämä Marja, varatoimitusjohtaja, piinkova bisnesnainen ja Anna-Riitta, toimittaja, jolla sanansäilä on myös kynän lisäksi hallussa kielenkannassa.

– Marjan ainoa unelma on päästä johtajaksi, näyttää kaikille kuinka nainen voi olla johtaja olematta mies. Toisaalta elämänkoulu on jo opettanut sen, että yhtälö on mahdoton. Tämän vuoksi Marja on mitä odotetaan olevan, kuvailee Hansu.

– ”Kaiken nähnyt ja kaunainen” koostaa Anna-Riitta näytelmässä persoonansa. Pinnan alla on toki muutakin. Muiden silmissä Anna-Riitta on äijä ja sitä hän haluaakin olla: elämä on opettanut myös surullisen kovalla kädellä, Janica toteaa.

Anna-Riitta ja Marja, samalla puolella.

Naisten saunassa lentää löylyn lisäksi myös huumori, mustakin, mutta myös vain naisten keskinäisen ymmärryksen vaativa herjanheitto. On selvää, että sitä eivät kaikki ymmärrä. Ei kai niin ole tarkoitettukaan.

– Teksti on haastava, moniulotteinen. Mielestäni siitä saa sen mitä tulee katsomaan ja millä asenteella. On mahdotonta tarjota sellaista, joka  kelpaisi kaikille. Naisten sauna on kuitenkin viihdyttävä ja opettava kokemus, jos sen sellaisena ottaa, tiivistää Janica.

– Yleisön eläminen mukana kertoo kuitenkin sen, että tekstin sisällön ovat useimmat tavoittaneet. Naiskuva voi olla ruma, katkera, mutta ei se ole koko tarkoitus, eikä pidä ottaa liian tosissaan, tämähän on näytelmää, kesäteatteria, Hansu tarkentaa.

Lehdistä (ESS ja Seutuneloset s.10) ja Pisarateatterin facebook-sivuilta on jo voinut lukea ilahduttavan paljon katsojien mielipiteitä. Kyllähän ne eroaa toisistaan ja löytää puolesta ja vastaan puhujia, mutta eikö se juuri ole elämää. Naisten sauna tarjoaa palan elämää, joka pitää kokea. Tule ja totea itse, oletko puolesta vai vast..siis vihtaan!

Näytelmä kuumana tänään klo 17. Loput esitysajankohdat löydät täältä!

P.S. kuten artikkelikuvasta näkee, sateen uhka on aina mahdollinen, mutta joka ilta on näyttänyt tältä ennen esitystä!

 

Kun hahmoja on paljon ja näyttelijöitä vähän, tarvitaan hyvä puvustaja

Kyllä Hansu on nyt laittanut parasta päälleen!

Hannele “Hansu” Väisänen tekee pisarateatterin puvustajana pitkää päivää, ympäri vuoden. Ensin kuljetaan läpi varastot, vintit, kirpputorit, ja vielä opetellaan omat vuorosanat. Ja voilá ensi-iltaan mennessä roolihahmot on ajan hengen mukaisissa asuissa odottamassa lavalle pääsyä. Miten ihmeessä onnistut?

– Valmistelu lähtee aina tietysti näytelmästä, aikakausi, roolit ja näyttelijät persoonineen, kokoineen, kaikkineen, rajaavat oman osansa. Sitten penkomaan pukuvarastoa, kirpputoreja ja loput ommellaan tai valmiit muokataan.

– Tänä vuonna urakka oli suuri, yli 40 hahmoa, monella näyttelijällä useampi asu ja nopeita vaihtoja. Haastavuus lisää ainoastaan mielenkiintoa. Ohjaajan antamat melko vapaat kädet ja yhteistyö koko porukan kanssa on ollut onnistunutta ja kaikesta saatiin toimivaa.

Pitkin harjoituskautta koko työryhmä on penkonut kaappejaan milloin Hansun, milloin ohjaajan käskystä. Liian paksun perhosen 60-luvulle sijoittuva tyyli ei harrastelijoiden varastolle ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta nyt kokonaisuutta katsellessaan huomaa miten työ kannatti.

Hengästyttävän nopeita vaihtoja on monella, hahmot ovat hiottu pienimpiä yksityiskohtia myöten jotta vaihtuvuus erottuu. Välillä niinkin hyvin, ettei tunnista edes itse näyttelijää. Lähteekö puvustajan roolityö liikenteeseen vaatteista?

– Ensin luetaan käsikirjoitusta, rivienkin välistä ja kuunnellaan ohjaajaa. Ennen vaatteita tulee kyllä kaiken muun miettiminen, kävelytyyli, puhe ja eleet. Ja niin jokainen henkilö muotoutuu omaksi itsekseen.

Vielä ehdit hyvin seuraamaan Ruutinojan muotinäytöstä ja vaatteiden vaihdon ilotulitusta esityskauden viimeiseen näytökseen sunnuntaina 19.8. klo 17.00.