Kundi Keihäsen takana

Seiväsmatkojen ensi-iltaan on kuukauden päivät ja työryhmä vapautettiin keskikesän viettoon ennen viimeistä harjoitusmaratonia. Sen myötä löytyi sopiva hetki kaivaa mies Keihäsen chinchilla turkin uumenista ja esitellä teille Marko Hiekkanen!

Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä perheenisä Orimattilan Pennalasta on ajautunut lajin imuun, voi sanoa, että ihan tosissaan. Viime vuonna Launtainäyttämöllä debytoinut Hiekkanen, saikin kerrasta sellaisen teatterikärpäspureman, jota ei osannut odottaa.

– Neljän- ja viidenkympin välissä on tullut mietittyä mitä elämällä voisi olla vielä annettavaa ja miten voisin haastaa itseäni.  Lasten kanssa hassuttelut kotioloissa on ollut arkipäivää, mutta jokin on estänyt vapautumisen työroolista muiden edessä, Hiekkanen avaa lähtemistään näyttelemisen tielle.

Taustalla esiintymiseen vaikuttaa miehen nykyinen ammatti myynnin- ja markkinoinnin johto- ja koulutustehtävissä, joiden parissa esiintyminen ihmisille on tullut tutuksi. Mutta koulukuvuosien kevätjuhlakuvaelmat eivät vielä tuoneet nuoren ja ujon Hiekkasen tietä näyttämölle.

– Muistan kun ensimmäisen luokan kevätjuhlissa ainut tehtäväni oli soittaa lintupilliä erään esityksen aikana. Opettaja tunnisti ujouteni ja ajatteli, että tuosta hän ainakin selviää, kun saa vielä olla katseilta suojassa näyttämön takaosassa. Mutta ei, H-hetkellä henkeni salpautui enkä saanut pillistä ääntä lainkaan!

Muisto on vieläkin nolona hetkenä mielessä, mutta siitä huolimatta jokin teatterissa kiehtoi niin paljon, että sai Markon etsimään paikallisista harrastajateattereista ensiksi Launtainäyttämön ja siten uppotui mukaan, kuin tuohon hulppeaan roolivaatteeseensa konsanaan.

– Nälkä kasvoi syödessä, kun vaihe vaiheelta huomasin kuinka haastavasta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta on kyse. Totesin hetken olevan sopiva kehittymiseen ja tuntemattomaan hyppäämiseen, Hiekkanen kertaa.

Markosta on tullut nopesti myös työryhmän silmissä virtuoosi, joka osaa vuorosanat ensimmäisenä ulkoa ja imee itseensä tulevaa roolityötään ohjaaja Petri Liskin osaavassa huomassa.

– Pelkäsin ehkä eniten kuinka muistan repliikit. Nyt tästä kuvittelemastani heikkoudesta on muodostunut vahvuus, kun muistini on yllättänyt minut iloisesti, Hiekkanen virnistää. 

Yhtä hymyä, aina! Kuvat: Patrik Hvitsjö

Tekeminen on tuonut ymmärrystä roolin ja kokonaisuuden rakentumiselle palasista, jotka sisältää kaikki nyanssit puheesta liikkeeseen, sijoittumiseen lavalla ja kulkemisesta kulisseihin.

– Parhaimmillaan roolihahmon löytämisestä saa valtavia kiksejä ja haastavimmillaan sitä on vaikea tavoittaa. Itse teen töitä repliikkien- ja roolihahmon löytymiseksi paljon myös harjoitusten välissä, usein jopa lähes joka päivä.

Myös Hiekkasen musikaalisuus on huomattu, ja tästä mies on pelkästään iloinen. Vaikkei se kukkopilli niin nuorena soinutkaan, on Taarastin lavalla nähtävissä kuukauden kuluttua komeaääninen Keihänen.

Vapaa-ajallaan muutoin ahkerana kuntosalikävijänä hyvä fyysinen kestävyys ja lihaskunto ovat mahdollistaneet laajaa ja monipuolista tekemistä teatterin lavalla. Lisäksi koneiden ja laitteiden parissa puuhailu on Hiekkasen mieleen, vaikka kokee, että kyllä harrastajateatterista on myös nyt tullut se juttu.

– Yhteisöllisyys on ollut molemmissa ryhmissä hyvä, uusia tuttuja ja kavereita on tullut paljon. Olen varma, että minua voi olla vaikea pitää poissa lavalta jatkossakaan, sikäli hyvän harrastuksen olen löytänyt ja saan vielä kehittyä valtavasti tämän parissa lisää.

Taidekeskus Taarastin lavalla nähdään siis 16.7. alkaen yksi unelmien täyttymys, nimittäin Marko Hiekkanen isossa roolissa kesäteatterissa huippuammattilaisen ohjauksessa. Joko sinä olet varannut paikkasi auringossa?

Liput haltuun:

pisarateatteri@gmail.com / 044 9841301

VisitLahti.fi

 

Valelääkäriä valmistamassa

Harjoitukset etenevät suunnitellusti Taidekeskus Taarastin lavalla ja 24.7. klo 19.00 pääsemme tarjoilemaan teille valmista Valelääkäriä!

VisitLahden verkkosivujen kautta lippuvaraus onnistuu nyt päivitetyn linkin kautta sekä edelleen osoitteesta pisarateatteri@gmail.com tai numerosta 041 808 3716

Väliaikatarjoilut Taidekeskus Taarasti: tarjoilun ryhmävaraukset ma-pe ja su 12.00-17.00 puh: 045 1099 450

Pian nähdään!

“Kyllä tästä näytelmä tulee”

Timo ohjaajana 2016

 

Harjoituskausi on pitkällä ja produktio alkaa jo hahmottua. Kyselimme Pisaran puheenjohtajalta ja ohjaajalta Timo Väisäseltä, minkälaiset ovat fiilikset urakan tässä vaiheessa.

”Kyllä tästä näytelmä tulee”, Timppa toteaa hymyillen, samalla lisäten, että ”töitä on vielä kuitenkin paljon”. Timo on pitkän uransa aikana tehnyt monenlaista Pisarateatterissa. Tänä vuonna hän toimii teatterin puheenjohtajana, sekä on myös mukana markkinoimassa näytelmää. Miten kiireinen mies sitten päätyi myös ohjaajan hommiin?

”Viime kesänä aloin sitä miettimään, koska edellinen kesä ei ollut taloudellisesti menestys. Piti miettiä uutta ratkaisua sille, miten saisimme tämän kesän tuottamaan ilman palkattua ammattiohjaajaa. Puntaroin muutaman viikon, että minä kun olen ohjannut ennenkin, jospa mentäisiin tämä vuosi tällä tavalla”.

Timolla on takanaan monta kymmentä näytelmää, joissa hän on näytellyt, ja muutamia ohjauksia, jonka ansiosta hän kertoo tuntevansa jo suurin piirtein, millainen prosessi näytelmän synnyttäminen on.

”Onhan se jo, kun äijällä on ikää lähemmäs 60, ja sosiaali- ja terveysalalla ollut johtotehtävissä koko ikänsä. Sieltäkin sitten ammentaa kokemuksia siitä miten ihmiset käyttäytyvät, ja miten heidän kuuluisi käyttäytyä näytellessään. Tämä on tällainen sekametelisoppa kaikesta elämänkokemuksesta mitä on”.

Pisarateatterilla on muutamana aiempana vuonna ollut ammattiohjaaja. Näkeekö Timo vaihdoksen harrastajaohjaajaan haasteena vai mahdollisuutena?

”Olen varautunut siihen palautteeseen, ettei tämä näytä ammattiohjaajan tekemältä. Ja niinhän se on! Mutta on se ihme jos tällä materiaalilla ja porukalla, ei saisi hyvää näytelmää aikaiseksi”.

Tänä vuonna Pisarateatteri esittää Ilkka Malmin ja Rami Saarijärven näytelmää Tahdotko Naimisiin. Timo kertoo lukeneensa syksyllä kymmeniä näytelmiä, pitäen mielessä sen, että tänä vuonna näytelmää tekemässä on suhteellisen pieni porukka.

Hän kertoo haaveilleensa kansallisista näytelmistä, kuten Tukkijoesta, mutta näyttelijäkaartin pienuuden vuoksi, se ei ollut mahdollista. Yhtäkkiä Tahdotko Naimisiin teksti löytyi, ja Timo kertoo olleensa yllättynyt siitä, että teksti oli hauska ja kevyt näytelmä kesäteatteriin.

”Näytelmässä on uusi tuore sanoma miehen ja naisen elämästä ja ennakkoluuloista, ja kaikesta siitä miten ihmiset nykyään suhtautuvat yhteisöllisyyteen, ja yhdessä tekemiseen. Luulenpa, että moni katsoja saa kiinnekohtia siitä, millainen tämä kiireinen yhteiskuntamme on, sekä siitä, millaisia ennakkoluuloja miehillä on.”

Tämän vuoden näyttelijöihin ohjaaja kertoo olevansa hyvin tyytyväinen.

”Pidän enemmän siitä, että porukka on pieni, ettei tarvitse ohjata kymmeniä ihmisiä. Tänä vuonna mukana on osaajia, kunhan tämä kaikki osaaminen saadaan valjastettua. Olen ylpeä, sekä nuorista, että vanhemmista näyttelijöistämme”.

Lanka palaa!

Alkuun varoitus: kuvat tahi teksti eivät sovi heikkohermoisille. Kerrottakoon seuraavaksi Naisten saunan Miehestä, äijästä, pikkupojasta, joka pikku-Inkerin päiväunesta ja kodinkoneesta. Kyllä, esittelyvuorossa Dynamite, Dynis, jota saa luvan kanssa paukutella Sami Metsäranta ja Mauno Nissinen.

Naisvoittoisessa harrastajateatterissa näytelmän valinta aiheuttaa monesti päänvaivaa siksi, että kaikkia rooleja ei riitä jaettaviksi. Naisten sauna oli välttämätön jo miehityksen vuoksi, eikä kilpailua mies-pääosaan päässyt syntymään. Dynamite tulkitaan kahden hyvinkin erilaisen kehon kautta, yhteisellä sanomalla.

–  Tämä miesstrippari on nähtävyys. Pyykkilauta on vaihtunut pesurumpuun ja silti Dynis uskoo itseensä ja tekee työnsä tosissaan, tokaisee Mauno 61-vuotiaan kumealla rintaäänellä.

–  Itse olen 42-vuotias miehen alku Lahesta, jolle Dynis on pelisalien Beethoven, viihdyttäjä, siis ammattimies kaikinpuolin, kuvailee Sami.

Kaksikymmentä vuotta tekee eron kehonkieleen. Mauno on ollut muutoin onnekkaissa hellesäissä paikoitellen nitropurkin tarpeessa, sillä vaikka Dynis puhuu paljon, on roolisuoritus oletettavasti myös fyysinen.

"Tässä on kuormakirja", Mauno "Dynis" muistuttaa
”Tässä on kuormakirja”

– Jossain vaiheessa ajattelin ihan todella, etten mä vanha äijä pysty tähän. Ilmat ovat olleet upeat ja lämpö hellinyt, mutta kyllä 30 asteen lämmössä juoksentelu pistää kielen solmuun ja muistin pätkimään, kun puhuu yhtäsoittoa, vaikka riisuukin siinä samalla, lataa Mauno.

– Olen panostanut vuorosanojen opetteluun tänä vuonna varmasti aiempaa enemmän. Dynamiten monologit, varsinkaan selostamalla, eivät menisi ellen olisi tankannut niitä tuhannen kertaa, Sami toteaa.

Lavalle ei siis astele vain ”nuhjuinen miesstrippari”, joka vähän vilauttaa ja höpisee hölmöjä. Molemmat miehet ovat astuneet Dynamiten lateksipöksyihin ymmärtäen, että kyseessä on muutakin kuin pelleksi heittäytyminen. Se syvyys, joka hahmossa on, löytyy viimeistään kuunneltuaan mitä monologeissa sanotaan.

– Käsikirjoitus ei ole helppo, se on vaatinut, mutta myös antanut paljon, joka kerralla myös jotain uutta. Dyniksen hahmoon sulautuminen ei myöskään ollut itsestään selvää, tarvittiin muutakin kuin verkkarit ja vanhat t-paidat. Lopulta mä kasvatin tän parran, jätin käymättä parturissa ja pyrin olemaan olemukseltani muutoin hyvin epäseksikäs, muistelee Sami nauraen.

– Mä taas oon ihan omana itsenäni tässä. Tukan sentään oon ajanut, Mauno sanoo pilke silmäkulmassa.

Ne on kyllä korjattu.
Ne on kyllä korjattu.

 

Haikeudella on todettava, että tämän hurmurin päivät alkavat olemaan luetut. Mauno saa pitäytyä nitropurkin lähellä vielä tänään sekä ensi torstaina. Samin viimeinen ja ainoa kerta kunnon rytinälle on jäljellä tiistaina.

– Tulkaa ainakin katsomaan tätä partaa. Sitä ei sitten enää koskaan nähdä, huokaa Sami muka tuskastuneena

Tähän voisi lisätä, että on siinä ja siinä nähdäänkö Samin viimeisessä vedossa enää vartavasten modifioituja esiintymisboksereita, ne nimittäin repesivät muutama ilta sitten.  Mauno puolestaan lupautuu pyrkiä samaan helteestä huolimatta. Tänään nähdään klo 17!

Dva sanoo da

Ääkköset on heivattu kielenkannasta naksauttaen sivuun, otettu slaavilainen asento ja asetettu leuka pystypain tuulta, kun Taru Leskinen ja Ursula Pylvänäinen sujahtavat Katjushan korkokenkiin ja leninkiin.

IMG_0242
Ursula heittäytyy

Naisten saunan tiloihin on tosiaan tunkenut ulkomaalainen. Naisellinen ja herkkä Katjusha, mutta millä avuilla ja miksi?

– Katjusha on venäjän kielen tulkki Coitiossa ja on nyt pyrkimässä osaksi tätä seuruetta, myhäilee Taru.

– Tottakai Katjusha, siinä missä muutkin, osallistuu illanviettoon, kun kerran mahdollisuus on tarjoutunut, kuvailee Ursula.

Tänä kesänä ensimmäistä kertaa Pisaralaisena näyttelevä Ursula kaipasi perhearjen pyörittämisen keskelle vanhaa harrastustaan, joka oli ajan saatossa jäänyt taakse. Nyt hän astelee lavalle itsevarmoin askelin tuona kaunottarena, jolla ei taida mennä jauhot suuhun, vaikka suomalainen kulttuuri jaksaa hämmästyttääkin.

– Katjushalla on pimeä puolensa ja tulinen sielu. Teatteri on juuri tätä: rentoa ja vakavaa leikkiä, jossa saa heittäytyä, innostuu Ursula.

Taru puolestaan kokee tänä kesänä kymmenennen ensi-iltansa. Harrastuksiin on lisäksi tullut kaikki mahdollinen koiran kanssa puuhailu, sekä lastenleirin ohjaajana toimiminen. Siellä tosin myös tehtiin teatteria lasten ehdoilla.

IMG_0376
Taru tulisielustelee

 

– Teatterikärpäsen puremasta ei parane, nauraa Taru.

– Katjusha on taas jotakin uutta ja erilaista: itsetietoisuutta, ylpeyttä ja kuoren alla kuplivia salaisuuksia, hän jatkaa rooliaan kuvaten.

Kaksi naista ja kaksi Katjushaa, jossa jo itsessään taitaa olla ne kaksi puolta. Lauantaista lähtien ne nähdään näiden naisten hallitsemina Taarastissa! Tarun ja Ursulan roolituksen löydät täältä. Äläkä unohda mahdollisuuttasi osallistua itse Naisten saunaan!

Taarastin rantasauna on varattavissa esityksen yhteyteen, juuri sinulle ja seurueellesi sopivana.

Varaukset: Hannu Lahti 040 547 43 12 tai taarasti@phnet.fi

 

 

Kaksipa neitoa Nastolasta

 

Eipä aina lukiota aloittaessa tiedä missä seuraavan kesänsä viettää. Eivät tienneet myöskään Hanna Pohjankoski ja Elina Immonen, kun Pisaran harjoitustilaan viime syksynä astelivat. Kahden viikon päästä he aloittavat kesäteatterin lavalla Taarastissa!

Ensi-illan lähestyessä on ollut herkullista seurata näiden nuorten naisten paloa harrastukseen ja intoa istua illasta toiseen oppimassa toisiltaan ja olla ohjattavana. Miten teatterista tuli harrastus?

– Lukiossa käyn kuvataidelinjaa, edelliskesänä kävin teatterikurssin ja viime syksynä jotenkin eksyin Pisaraan, Hanna kuvailee teatteriharrastuksensa alkua.

– Minä taas kävin lukion teatterikurssin, sittemmin kesälukiossa opiskelin teatteri-ilmaisua Kansanopistossa ja olen ollut vuoden Lahden Nuorisoteatterissa, kertoo Elina.

– Teatteri on myös hauskaa, kivaa ja hupaisaa, joten siksi, lisää Hanna nauraen.

IMG_20140707_210304
Kylpytakinvaihto. Elina huilaa Hanna siirtyy stagelle.

Pohjaa siis on mille roolinsa rakentaa. Ja yhdessä ystävykset ovat saaneet tehdä omannäkoistään Tiinaa, toimiston keltanokkaa, joka on vasta-alkaja sihteerinä, mutta ilmeisen varma itsestään?

– Tiina on kyllä hieman naiivi, mutta uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Maalaistyttönä ei vähästä säikähdä, Elina avaa omaa näkemystään roolistaan.

– Urasuunnitelmia Tiinalla riittää, sekä uskoa tulevaisuuteen ja elämään, miettii Hanna puolestaan hahmonsa ajatusmaailmaa.

Sikäli se ajatusmaailma on ollut helposti tavoitettavissa, sillä rooli on vain muutaman vuoden päässä näyttelijättäristä. Ilo, reippaus ja tekemisen meninki on tavoitettavissa, vaikka välillä sitä saa hieman houkutella kuorestaan.

IMG_20140707_210229
”Mä ajattelin mennä vielä pitkälle!”

Äänenkäytöstä ja meiningistä ohjaaja muistuttaa tarvittaessa ja toistaiseksi tytöt ovat ottaneet ne vastaan hymyillen. Turhan ryppyotsaisia ei tässä touhussa tarvitse ollakkaan.

Laulussakin sanotaan Tiinan uskovan unelmiin ja näin toivomme olevan myös roolin takana. 

– Teatteri on mahdollisuus, mutta antaa elämän näyttää mitä se tuo tullessaan, Elina hymyilee.

– Aion jatkaa esittävän taiteen parissa, koska se on niin mielenkiintoista ja saa tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, uskoo puolestaan Hanna.

Jatkoa jäämme innolla odottamaan. Sitä ennen Naisten sauna ja Tiina 19.7. alkaen. Hannan ja Elinan roolitukset esityksissä löydätte täältä

Nyt kipin kapin lippuja varaamaan ja vihtaa vääntämään. Pian nähdään!

 

Puheenjohtajan leiviskä täynnä talentteja

Timo Väisänen tiesi jo syksyllä, että tulevana kautena hän keskittyy hieman erilaisiin vuorosanoihin. Viime kesän Iso Paha Susi antoi roolina niin paljon haastetta, että oli aika istua pelkästään puheenjohtajan penkkiin. Joko olet tullut toisiin aatoksiin?

– En missään nimessä, olen nauttinut täysin siemauksin vain seuratessani harjoituksia ja tietysti päästessäni aina silloin tällöin näytelmää lukemaankin. Muutoin olen keskittynyt markkinoinnin rakentumiseen ja niihin puheenjohtajan hommiin, hymyilee Väisänen.

Koska harjoittelemme parasta aikaa vielä hetken Väisäsen suomissa harjoittelutiloissa, hänen kotitalonsa kellarissa, on väistämätöntäkin, että miestä nähdään. Harjoitusten ajaksi hän sen sijaan ei kyllä kampea yläkertaan vaan jää usein harjoittelutilaan hymisemään itsekseen ja muidenkin kuullen. Miksi näin?

– On niin mieletöntä seurata porukan hitsautumista yhteen, josta kiitos kuuluu ohjaajallemme, kehityskaarta jonka pisaran vanhat näyttelijät ovat saavuttaneet ja uusien tulokkaiden antia, ei sieltä malta olla pois.

Mikko Lammi antoi meille kahtena kautenaan sellaisen määrän kehittymistä ilmaisuun, että sitä vain ihastelee miten tutut naamat tekevät roolejaan aivan uusissa sfääreissä. Nyt innokkaan Väinö Weckströmin käsissä näkyviin tulleet uudet puolet saavat kehityskaaren vain säihkymään enemmän, kuvailee Väisänen.

Selvää siis on, että kehitytty ollaan muutamassa vuodessa aikamoinen taival ja onhan Nastolan Pisarateatterista kuulunut viime vuosina vain hyvää. Puhuessaan Timo korostaa ammattiohjaajan käsiin pääsemisen merkitystä harrastajanäyttelijöille. Se on kenties tuonut mukanaan uusiutumisen voimavaran.

20140415_113828
Katse yhä kohti tulevaa

– Pitkään tätä teatteria tehdessäni, eri vinkkeleistä katsottuna, on suurin haasteemme ollut juuri uusiutuminen. Nyt olemme selvästi saavuttaneet jotain: meitä halutaan tulla ohjaamaan, teatteria halutaan harrastaa niin vanhat kuin aivan uudetkin. On saavutus, että meistä ollaan kiinnostuneita, olemme itse yhä kiinnostuneita ja haluamme ylittää aidan yhä korkeammalta.

Kunnianhimoa teatteri sai kahden vuoden aikana esittäessään tarinoiltaan hyvinkin vaativat ja erilaiset näytelmät. Laadusta ei tingitä nytkään, vaikka onhan Naisten sauna, sanalla sanoen, erilainen.

– On muistettava kuitenkin kenelle tätä tehdään ja miksi: haluamme palvella kesäteatteriyleisöä, antaa elämyksen, hetken, sellaisessa seurassa, että voi tuntea itsensä virkistyneeksi, iloiseksi ja siinä sivussa jotain ajatelleeksikin.

Ja näinhän se on. Naisten saunan teksti on koko ajan ajankohtaisempi, jonka tekin tulette huomaamaan sitten heinäkuussa. Teillä tarkoitamme tietysti naisia ja niitä miehiä, jotka palavat halusta nähdä mitä noissa saunailloissa oikein tapahtuu.

– Kohderyhmällemme on varmasti kova juttu tulla katsomaan tällaista näytelmää. Nykyään osataan jo kuitenkin nauraa enemmän itselleen ja tätä pätkää seuratessaan ei muuta voi. Roolit ovat herkulliset kuten niiden tekijät, näkökulmaa ja vinkkeliä löytyy jokaiselle. Ei ole syytä jättää tätä näkemättä.

Selvä. Laatuun on satsattu ihan kaikkia ajatellen. Ja vaikka puheenjohtajalla on haasteensa saada homma pyörimään noin niinkuin yhdistyksen näkökulmasta, on selvää, että Pisarateatteri elää ja voi hyvin.