Puheenjohtajan leiviskä täynnä talentteja

Timo Väisänen tiesi jo syksyllä, että tulevana kautena hän keskittyy hieman erilaisiin vuorosanoihin. Viime kesän Iso Paha Susi antoi roolina niin paljon haastetta, että oli aika istua pelkästään puheenjohtajan penkkiin. Joko olet tullut toisiin aatoksiin?

– En missään nimessä, olen nauttinut täysin siemauksin vain seuratessani harjoituksia ja tietysti päästessäni aina silloin tällöin näytelmää lukemaankin. Muutoin olen keskittynyt markkinoinnin rakentumiseen ja niihin puheenjohtajan hommiin, hymyilee Väisänen.

Koska harjoittelemme parasta aikaa vielä hetken Väisäsen suomissa harjoittelutiloissa, hänen kotitalonsa kellarissa, on väistämätöntäkin, että miestä nähdään. Harjoitusten ajaksi hän sen sijaan ei kyllä kampea yläkertaan vaan jää usein harjoittelutilaan hymisemään itsekseen ja muidenkin kuullen. Miksi näin?

– On niin mieletöntä seurata porukan hitsautumista yhteen, josta kiitos kuuluu ohjaajallemme, kehityskaarta jonka pisaran vanhat näyttelijät ovat saavuttaneet ja uusien tulokkaiden antia, ei sieltä malta olla pois.

Mikko Lammi antoi meille kahtena kautenaan sellaisen määrän kehittymistä ilmaisuun, että sitä vain ihastelee miten tutut naamat tekevät roolejaan aivan uusissa sfääreissä. Nyt innokkaan Väinö Weckströmin käsissä näkyviin tulleet uudet puolet saavat kehityskaaren vain säihkymään enemmän, kuvailee Väisänen.

Selvää siis on, että kehitytty ollaan muutamassa vuodessa aikamoinen taival ja onhan Nastolan Pisarateatterista kuulunut viime vuosina vain hyvää. Puhuessaan Timo korostaa ammattiohjaajan käsiin pääsemisen merkitystä harrastajanäyttelijöille. Se on kenties tuonut mukanaan uusiutumisen voimavaran.

20140415_113828
Katse yhä kohti tulevaa

– Pitkään tätä teatteria tehdessäni, eri vinkkeleistä katsottuna, on suurin haasteemme ollut juuri uusiutuminen. Nyt olemme selvästi saavuttaneet jotain: meitä halutaan tulla ohjaamaan, teatteria halutaan harrastaa niin vanhat kuin aivan uudetkin. On saavutus, että meistä ollaan kiinnostuneita, olemme itse yhä kiinnostuneita ja haluamme ylittää aidan yhä korkeammalta.

Kunnianhimoa teatteri sai kahden vuoden aikana esittäessään tarinoiltaan hyvinkin vaativat ja erilaiset näytelmät. Laadusta ei tingitä nytkään, vaikka onhan Naisten sauna, sanalla sanoen, erilainen.

– On muistettava kuitenkin kenelle tätä tehdään ja miksi: haluamme palvella kesäteatteriyleisöä, antaa elämyksen, hetken, sellaisessa seurassa, että voi tuntea itsensä virkistyneeksi, iloiseksi ja siinä sivussa jotain ajatelleeksikin.

Ja näinhän se on. Naisten saunan teksti on koko ajan ajankohtaisempi, jonka tekin tulette huomaamaan sitten heinäkuussa. Teillä tarkoitamme tietysti naisia ja niitä miehiä, jotka palavat halusta nähdä mitä noissa saunailloissa oikein tapahtuu.

– Kohderyhmällemme on varmasti kova juttu tulla katsomaan tällaista näytelmää. Nykyään osataan jo kuitenkin nauraa enemmän itselleen ja tätä pätkää seuratessaan ei muuta voi. Roolit ovat herkulliset kuten niiden tekijät, näkökulmaa ja vinkkeliä löytyy jokaiselle. Ei ole syytä jättää tätä näkemättä.

Selvä. Laatuun on satsattu ihan kaikkia ajatellen. Ja vaikka puheenjohtajalla on haasteensa saada homma pyörimään noin niinkuin yhdistyksen näkökulmasta, on selvää, että Pisarateatteri elää ja voi hyvin.

Koita pysyä penkissä, täältä tulee Iso Paha Susi!

Iso paha susi ja Ruikku
Iso paha susi ja Ruikku

Olipa kerran betoniviidakko, jota myös lähiöksi kutsutaan. Se ihan tavallinen lähiö, jossa isien pahat teot siirtyvät poikien kannettaviksi ja minäminä-asenne on enemmän sääntö kuin poikkeus. Meneekö perimä kaiken edelle vai saako siellä Pikku-hukka rakastua Punahilkkaan tai olla isona adoptoitu?

Suomen teatteriliiton Vuoden näytelmä -palkinnon vuonna 2003 saanut Iso Paha Susi on jännittävä komedia isän ja pojan kasvutarinasta ympäristön asettamien paineiden alla. Katja Krohnin kirjoittama ja Mikko Lammin ohjaama näytelmä lunastaa odotukset, koska niin villin viidakkomaista on meno Taarastin näyttämöllä.

Tämän riemastuttavan komedian keskellä koetellaan sitä, mikä sijaitsee hieman mahalaukusta viistosti vasemmalla ja on vaara, että kovemmankin karhun silmänurkka kostuu. Tule, katso ja koe jännittävä eläinsatu ja totea itse onko se satua sittenkään. Muista myös, että mahan voi saada täyteen myös nauramalla!

Lisätietoja esitysajankohdista ja muista yksityiskohdista löydät Ohjelmisto -sivulta.

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho
Maskeeraus: Heli Mäkisalo

Pisarateatterin syksyn teatterikoulutukset alkavat!

Tänä syksynä Pisara on valmistanut myös Miten Suomi makaa -pikkujoulukabareen!

“Me tulemme taas kun on valtoimet veet. Kun on voitettu hanki ja jäät. Kun on lämpöiset tuulet maan valloittaneet. Kun on Suomessa taas kevään sää..”

Pisara kouluttautuu taas tulevaa kesää varten! Tule sinäkin Kanervan koulun jumppasaliin lauantaina 17.11.2012 10-16. Kouluttajana Mikko Lammi.

Ota mukaan evästä, ilmaisuun ja liikkumiseen soveltuvat vaatteet sekä luova, avoin mieli!

Missä nyt mennään? Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 3.)

Ei oo helppoo olla ohjaaja…

Kuka: Mikko Lammi
Ammatti: Ohjaaja
Kysymys: Missä nyt mennään?

– Käsityö alkaa olla tehty, teksti alkaa olla jo päässä, olemme siirtymässä seuraavaan, luovaan vaiheeseen jossa kaikki on luvallista. Saamme kokeilla mahdottomia ja mahdollisia, olla kiusallisia ja tylsiä, rajuja ja ujoja, vihaavia ja rakentavia…

– Viimeisellä kolmanneksella alamme sitten kutoa räsymattoamme kasaan lopulta meidän kaikkien koettavaksi, Mikko toteaa.

Voisiko kuherruskuu olla vuosi?

– Puheenjohtajamme Timo tapaa aina kysyä harjoitusten jälkeen: ”No miten on mennyt.” Tähän minä olen aina vastannut: ”Kyllä oli taas mukavaa, ihmeellisen mukavia näyttelijöitä.” johon taas Timo ”Niin, se on se kuherruskuu mikä teitä vetää…”

– Ja joka kerta kun käymme tämän dialogin ihmettelen aina enemmän, että voisiko se kuherruskuu olla kuukautta pitempikin – ja kuinka pitkälle sillä vielä päästäänkään. Voisiko kuherruskuu olla vuosi?

Lue lisäksi:

Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 1.)

Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 2.)

Liian paksu perhoseksi – mikä on näytelmän sanoma? Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 2.)

Mikko juontamassa Pisaran potpuria Nastola-viikon toritapahtumassa

Kuka: Mikko Lammi
Ammatti: Ohjaaja
Kysymys: Liian paksu perhoseksi – mikä on näytelmän sanoma?

-Pois mainosten ja median sanelemasta maailmasta, jossa meidän roolimme on olla vain passiivisina kuluttajina ja manipuloinnin kohteena. Meillä on omakin elämä elettävänä, kunhan vain ymmärrämme sen, toteaa Liian paksu perhoseksi -näytelmän sanomasta ohjaaja Mikko Lammi.

Sisko Istanmäen synnyttämät sankarihahmot seikkailevat Ruutinojalla taistellen ympäristön asettamia paineita kohtaan. Kaisu ja Erni edustavat molemmat omista lähtökohdistaan ääritapauksia, joita koko ajan yritetään pakottaa yleisen normiston alle ja hallittavaksi. Onneksi nämä kaksi löytävät toisistaan tarkoituksensa ja rakkauden. Mutta elämä ei koskaan artikuloidu pelkäksi onneksi, sen tämä nuoriparimmekin saavat kokea, toteaa Mikko Lammi.

-Kaisun suuri oivallus ja vahvuus on siinä, että elämä parhaimmillaan ja onnellisimmillaan on yhteisen arkisen aherruksen onnistumisen hetkiä, joista silkkilakanat ovat kaukana – ja tarpeettomia. Haaveilusta ja haalimisesta elävillä jää se arkinen onni huomaamatta. Tästä ajatuksesta esimerkkinä Mikko lainaa Kaisun puuskahdusta Liian paksu perhoseksi -teoksen lopusta:

Kunhan makasiini saadaan kuntoon niin voimme yhdessä pyrähtää ja pulahtaa järveen. Kuinka minä en ole sitä ennen huomannut – vieressä olevaa järveä? Siinä se onnikin on koko ajan vieressä kulkenut…

-Meidän roolimme meidän omassa elämässämme on olla sen toimijoita ja toteuttajia, oman elämämme asiantuntijoina, Mikko huudahtaa haastattelun lopuksi.

Lue lisäksi:

Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 1.)

Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 3.)