Vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala

Laamanen ja Ruhala - Tahdotko naimisiin

Tahdotko naimisiin näytelmän päärooleissa eli Immilän kyläyhdistyksen talkoomiehinä esiintyvät Mauno Nissinen ja Patrik Hvitsjö – Pisarateatterin Aku Korhonen ja Tauno Palo.

Mitäs talkoomiehet ovat miehiään?

– Olen Mauno Henrik Nissinen, 63 vuotias eläkeläinen, jolle ”dementia” tuottaa lisähaastetta roolisanojen opetteluun. Niin ja olen minä lavasteetkin tehnyt jo pitkään.

– Minä taas olen Patrik Hvitsjö, 20-vuotias sosiomiopiskelija ja muusikko Lahdesta. Hoitelen näyttelemisen ohella myös Pisarateatterin markkinointia.

Mikäs sai miekkoset mukaan harrastajateatteriin?

– Silkka vahinko, niinkuin moni muukin asia elämässäni, toteaa Mane. Pisarateatterin laivamatkalle Saksaan 1980-luvulla jäi yksi paikka vapaaksi. Sille paikalle tuli Mane ja on ollut tiiviisti mukana toiminnassa jo kunnioitettavat 31 vuotta. Mane on uurastanut näyttelemistyön ohella myös puheenjohtajana ja ohjaaja.

– Minut houkutteli mukaan viime kesänä ystäväni Johannes Latva, toteaa Pate. Tulin katsomaan harjoituksia ja sain heti roolikirjan käteen ohjaaja Väinö Weckströmiltä ja sillä tiellä olen. Näytteleminen alkoi kiinnostaa jo yläasteella ilmaisutaidossa, Kannaksen lukiossa suoritinkin jo kaikki teatterityön kurssit ja olin mukana näytelmissä ja tuotin monologeja.

Miltäs tämän vuoden produktio ja porukka näyttäytyy pääroolien vetäjien näkökulmasta?

– Mane huokailee vuorosanojen oppimisen vaikeutta. Lyhyet repliikit itsellä ja vastanäyttelijöillä tuottavat muistamisen haastetta. Pitkät monologit Mane sitten lasketteleekin sujuvasti 31-vuoden antamalla varmuudella!

– Pate pitää näytelmän kevyestä ja kesäteatteriin sopivasta tekstistä. Näytelmästä välittyvät myös mukavalla tavalla pienen kyläyhteisön sosiaalisen elämän lainalaisuudet ja sukupuoliroolit. Pate tykkää myös työstää näytelmää pienemmällä porukalla, jolloin ilmaisuun saa helpommin syvyyttä.

Hyvä yleisö, saammeko esitellä Immilän kyläyhdistyksen puuhamiehet ja vastuulliset vanhat pojat Laamanen ja Ruhala!

Kelkelkel..keltaiset sivut!

Tässä poimittuna teille kuin kesäkukkakimppuna loput Nastolan ja Lahden seudun puhelinluettelon hahmosista. Olettehan jo ostaneet Off-pullonne, kaivaneet villasukkanne varastosta ja täten valmistautuneet kesäteatterikatsomoon?

 

Mauno Onnelalla on rendilasit
Mauno Onnelalla on rendilasit

Pisarateatterin istuva puheenjohtaja, Timo Väisänen heittäytyy Maunu Onnelan kellonsoittajan käsivarsien vietäväksi. Tuo Nastolan kirkon oma Quasimodo, kaikkien ensirakastajien esi-isä, lienee tarinan hellyttävin hahmo.

 

 

IMG_0871
Timoo, sä et ole mikään keskushyökkääjä

Muutaman vuoden tauon jälkeen paluun tekee Kimmo Sirvo. Kesän koomikko, mies jolle kuiskaajalla on aina töitä ja jolle ohjaajan on mahdoton asettaa rajoja. Kimmo heiluu niin myytinmurtajana kuin painokonetyöntekijä Bruno Kakkona sekä maatalon isäntä Timo Kankkusena.

 

IMG_0606
Karoliina osaa jo ihan ite käydä potalla (jalkakylvyssä)!

Viime kesänä debytoineet Ursula Pylväinen ja Karoliina Bergman jakautuvat viehkoksi Neiti Ajaksi, Homo Sexuaaliksi (lue apina), teho-osaston Jösseksi sekä aurinkoa palvovaksi Bellaksi.

 

 

IMG_0741
Aina mun pitää!!

Sami Metsäranta pääsee pistämään koko kropalla itsensä likoon (ei sentään tangon kanssa, kuten vuosi sitten.) Vuokra-aviomies Jussi Päivänsäde sekä näytelmässä alttarille asteleva Jakob Bremer ovat kuin yö ja päivänsäde.

 

IMG_1401
Janica ja Susanna

Lisää uusia ihaNaisia edustaa Susanna Mutanen, joka antautuu luettelon sivuille lääkäri Leila Lintusena. Ohjaajan sanoin näytelmän ainoa normaali, josta Susanna on koko harjoituskauden yrittänyt etsiä sitä epänormaalia. Lintusena vuorottelee Janica Pynnönen.

 

IMG_0617
Jyrkillä on taas huppu silmillä, mutta mieli iloisena

Äänet esityksiin on jälleen valmistava Jyrki Jussila sekä maskeeraamaan saapuu Heli Mäkisalo. Oi, me aivan tikahdumme jännityksestä! Orkesteri on koottu, sävelet annettu, reilun viikon päästä ei enää kapellimestarilla ole asiaa! Korkeintaan ohjaajaajallamme Väinö Weckströmillä voi olla jotain mutinoita energiatasoista.

 

Lanka palaa!

Alkuun varoitus: kuvat tahi teksti eivät sovi heikkohermoisille. Kerrottakoon seuraavaksi Naisten saunan Miehestä, äijästä, pikkupojasta, joka pikku-Inkerin päiväunesta ja kodinkoneesta. Kyllä, esittelyvuorossa Dynamite, Dynis, jota saa luvan kanssa paukutella Sami Metsäranta ja Mauno Nissinen.

Naisvoittoisessa harrastajateatterissa näytelmän valinta aiheuttaa monesti päänvaivaa siksi, että kaikkia rooleja ei riitä jaettaviksi. Naisten sauna oli välttämätön jo miehityksen vuoksi, eikä kilpailua mies-pääosaan päässyt syntymään. Dynamite tulkitaan kahden hyvinkin erilaisen kehon kautta, yhteisellä sanomalla.

–  Tämä miesstrippari on nähtävyys. Pyykkilauta on vaihtunut pesurumpuun ja silti Dynis uskoo itseensä ja tekee työnsä tosissaan, tokaisee Mauno 61-vuotiaan kumealla rintaäänellä.

–  Itse olen 42-vuotias miehen alku Lahesta, jolle Dynis on pelisalien Beethoven, viihdyttäjä, siis ammattimies kaikinpuolin, kuvailee Sami.

Kaksikymmentä vuotta tekee eron kehonkieleen. Mauno on ollut muutoin onnekkaissa hellesäissä paikoitellen nitropurkin tarpeessa, sillä vaikka Dynis puhuu paljon, on roolisuoritus oletettavasti myös fyysinen.

"Tässä on kuormakirja", Mauno "Dynis" muistuttaa
”Tässä on kuormakirja”

– Jossain vaiheessa ajattelin ihan todella, etten mä vanha äijä pysty tähän. Ilmat ovat olleet upeat ja lämpö hellinyt, mutta kyllä 30 asteen lämmössä juoksentelu pistää kielen solmuun ja muistin pätkimään, kun puhuu yhtäsoittoa, vaikka riisuukin siinä samalla, lataa Mauno.

– Olen panostanut vuorosanojen opetteluun tänä vuonna varmasti aiempaa enemmän. Dynamiten monologit, varsinkaan selostamalla, eivät menisi ellen olisi tankannut niitä tuhannen kertaa, Sami toteaa.

Lavalle ei siis astele vain ”nuhjuinen miesstrippari”, joka vähän vilauttaa ja höpisee hölmöjä. Molemmat miehet ovat astuneet Dynamiten lateksipöksyihin ymmärtäen, että kyseessä on muutakin kuin pelleksi heittäytyminen. Se syvyys, joka hahmossa on, löytyy viimeistään kuunneltuaan mitä monologeissa sanotaan.

– Käsikirjoitus ei ole helppo, se on vaatinut, mutta myös antanut paljon, joka kerralla myös jotain uutta. Dyniksen hahmoon sulautuminen ei myöskään ollut itsestään selvää, tarvittiin muutakin kuin verkkarit ja vanhat t-paidat. Lopulta mä kasvatin tän parran, jätin käymättä parturissa ja pyrin olemaan olemukseltani muutoin hyvin epäseksikäs, muistelee Sami nauraen.

– Mä taas oon ihan omana itsenäni tässä. Tukan sentään oon ajanut, Mauno sanoo pilke silmäkulmassa.

Ne on kyllä korjattu.
Ne on kyllä korjattu.

 

Haikeudella on todettava, että tämän hurmurin päivät alkavat olemaan luetut. Mauno saa pitäytyä nitropurkin lähellä vielä tänään sekä ensi torstaina. Samin viimeinen ja ainoa kerta kunnon rytinälle on jäljellä tiistaina.

– Tulkaa ainakin katsomaan tätä partaa. Sitä ei sitten enää koskaan nähdä, huokaa Sami muka tuskastuneena

Tähän voisi lisätä, että on siinä ja siinä nähdäänkö Samin viimeisessä vedossa enää vartavasten modifioituja esiintymisboksereita, ne nimittäin repesivät muutama ilta sitten.  Mauno puolestaan lupautuu pyrkiä samaan helteestä huolimatta. Tänään nähdään klo 17!

Naisten saunan roolitus

 

Lähtölaskenta ensi-iltaan on alkanut toden teolla. Kuu kiurusta kesähän ja juhannuksesta vajaa kuu kesäteatteriin! Naisten saunan näyttelijäkaarti on tänä vuonna kuudesta roolista huolimatta kymmenhenkinen. Koska kaikki mahdollinen potentiaali on haluttiin hyödyntää, osa roolituksista on tuplamiehitetty. Myöhemmin julkaisemme tuttuun tapaan henkilöhaastatteluja tarkemmin näyttelijöiden ja roolien takaa.

Mikäli kesälomasuunnitelmat ovat vielä silausta vailla, seuraavasta voi tarkistaa mieleisensä ja tarpeen mukaan useamman ajankohdan, jolloin suunta Taidekeskus Taarastiin tulee ottaa.

Naisten saunan roolitukset esityksittäin, olkaa hyvät!

Jokaisessa näytöksessä Janica Pynnönen ja Hannele Väisänen.

La 19.7 klo 16 Hanna Pohjankoski, Ursula Pylvänäinen, Karoliina Bergman ja Sami Metsäranta

Ti 22.7 klo 19 Elina Immonen, Taru Leskinen, Outi Sirvo ja Mauno Nissinen

To 24.7 klo 19 Elina, Ursula , Karo ja Sami      Su 27.7 klo 17 Hanna, Taru, Outi ja Mauno

Ti 29.7 klo 19 Hanna, Ursula, Karo ja Sami      To 31.7 klo 19 Hanna, Taru, Outi ja Mauno

Su 3.8 klo 17 Elina, Ursula , Karo ja Sami        Ti 5.8 klo 19 Elina, Taru, Outi ja Mauno

To 7.8 klo 19 Hanna, Ursula, Karo ja Sami       Su 10.8 klo 17 Elina, Taru, Outi ja Mauno

Ti 12.8 klo 19 Hanna, Ursula, Karo ja Sami      To 14.8 klo 19 Elina, Taru, Outi ja Mauno

IMG_0058
Perän pitelijät vasemmalta lukien: Hanna Pohjankoski, Karoliina Bergman, Hannele Väisänen ja Ursula Pylvänäinen

 

Iso Paha Puheenjohtaja

Unelmaroolissaan Onnellinen mies, mutta tulevana kesänä sitä jokseenkin erikoisella tavalla. Timo Väisänen on toiminut Pisarassa niin rahastonhoitajana kuin ohjaajanakin. Nyt kolmatta vuotta puheenjohtajana häärivä vaari saa täyttää Ison Pahan mahan.. siis saapikkaat. Kuinka tässä näin kävi?

– Niinpä, pidin 10 vuoden tauon ja tulin pari kesää sitten takaisin, ajatuksella, että saan vain näytellä. Tänä vuonna olin valmis pitäytymään vain puheenjohtajan pallilla, mutta päärooli tuli. Sitä on sitten työstetty tosissaan huhtikuusta lähtien.

– Iso Paha on ollut työläs tehtävä, välillä kokonaisuuden pyörittäminen sai tunteet kuumenemaan ja sanan säilän lentämään.

Kuten sanottu roolia ei vain tehdä. Viime kevät on vaatinut lähes kaikki arki-illat ja viikonloppujakin, jotta vuorosanat siirtyisivät käsikirjoituksesta mieliin ja sieltä hahmona lavalle.

– Omasta itsestään ja kokemuksistaan sitä yrittää ammentaa sisältöä. Nyt kuitenkin harjoitustauolla rooli kypsyy mielessä ja suhtaudun turvallisin mielin esityskauteen.

Aikanaan runojakin lausunut Väisänen on 60-luvulta lähtien nauttinut esillä olosta. Alkuun oli kahden hengen näytelmäryhmä Nastolan Nuoret Kotkat. Sitten 80-luvulla nuori perheen isä halusi vain löytää jonkun harrastuksen. Tai siihen tuli tarve. Puheenjohtajamme toteaakin usein meissä harrastajissa elävän pienen pääsiäiskukkasen.

– Näytteleminen on jotenkin luonteva valinta harrastukseksi. Työni puolesta olen paljon esillä, mutta teatterissa se on ihan erilaista. Toisaalta tykkään vetäytyä mökin rauhaan nauttien lukemisesta ja hiljaisuudesta, sellaista vastapainottelua arjelle.

Arjessa mies on siis isä, vaari, palvelujohtaja, mökkeilevä harrastajateatterin puheenjohtaja, joka kaiken lisäksi toimii myös osana Pisaran markkinointiryhmää. Ei siis ihme, jos vapaa-ajan kaipuu pääsee iskemään.

– Isäni Tauno olisi suonut minusta metsästäjän tai kalastajan, mutta innokas kulttuurintekijä tuli! Terveisiä vaan sinne pilven reunalle.

Tuskinpa Väisäs-Narsissi jaksaisi kovin kauaa vapa kädessä istuskella, kun olisi tarve ihmisten ilmoille, esille. Monen roolin mies, se onnellinen mies, ei ihan Jaatinen, mutta Timo Väisänen.

Teksti: Janica Pynnönen, Pisarateatteri

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho

Mane – ilmeikäs näyttelijä ja Pisaran lavastemestari

Mane kuvassa 2. oikealta

Mauno ”Mane” Nissinen on pisaralainen pitkän matkan takaa. Harrastajanäyttelijää on nähty usean kesän ajan rooleissa laidasta laitaan, joten voidaan kai puhua jo näyttelijästä, joka harrastuksenaan häärii lavalla ja vähän sen reunallakin. Mauno, mistä lähti kipinä teatteriin?

– Tutustuin pisaralaisiin Saksan risteilyllä, ja lähdin sitten kokeilemaan uskaltautuisiko sitä itsekin lavalle, kyseessä oli siis täysi vahinko.

Tämä vahinko on kesäteatterimme onneksi kantanut jo vuosia ilmeikästä hedelmää, mistä roolin rakentuminen lähtee?

– On tullut koettua elämän aikana aikamoinen tunteidenkirjo, sitten vaan käännetään tunnekytkin kuhunkin rooliin sopivalle kohdalle ja naps. Välillä se kytkin on aika jäykkä, toteaa Nissinen nauraen.

Lavastaminen on ohjaajan toiveiden kuulemista ja epätoivoista piirtelyä ruutupaperille

Vuosien ajan lavasteidenkin kimpussa ahertanut Mauno on tulevan kesän näytelmää varten tekemisissä, ehkä haastellisimpien kulissien kanssa koskaan. On Ruutinojan Sekatavaraa, makasiinia, kioskia ja huvilaa, miten kaikki rakentuu?

– Lavastaminen on ohjaajan toiveiden kuulemista ja epätoivoista piirtelyä ruutupaperille. Onneksi pisarassa on monen alan osaajia, jotka toteuttavat käytännön.

Talkoovoimaa taaskin tarvittiin, kun näitä kulissikomeuksia kyhättiin. Maalattiin ja rakennettiin uutta, entisöitiin edelliskesän seiniä, sahattiin, porattiin ja saranoita etsittiin. Siellä ne nyt Taarastin lavalla komeilee ja ensi-iltaa odottelee.

Sitä ennen Mauno haalii vielä lisää rakennustarvikkeita ja maalattavaakin on. Kaiken kukkuraksi välillä täytyy käydä ohjaajan toiveesta heittämässä repliikit, ainakin kolmeen rooliin tänä vuonna.

– Joka kevät päätän etten koskaan enää. Ja edelleen mukana olen. Kai tässä sitten joku juttu on, keksis vaan että mikä?

Ei se keksi, ainakin toivotaan niin, että saadaan ihastella ilmeikästä työskentelyä edelleen. Myös kulissien edessä!