Tee kurkistus Iso Paha Susi -näytelmän kulisseihin!

Pisarateatterin kuvagalleriaan on taas lisätty iso satsi kuvia, joiden avulla voit kurkistaa Ison Pahan Suden kulisseihin. Löydät galleriasta kuvia niin julistekuvauksista kuin harjoituksista. Kuvat on valittu galleriaan suurella sydämmellä ketään näyttelijöitä säästämättä 😀

Suora linkki Ison Pahan Suden kuva-albumiin saat tästä: http://www.flickr.com/photos/pisarateatteri/sets/72157634284398562/

Ison Pahan Suden harjoituskuva

Ison Pahan Suden harjoituskuva

Ison Pahan Suden harjoituskuva

Ison Pahan Suden harjoituskuva

Iso Paha Puheenjohtaja

Unelmaroolissaan Onnellinen mies, mutta tulevana kesänä sitä jokseenkin erikoisella tavalla. Timo Väisänen on toiminut Pisarassa niin rahastonhoitajana kuin ohjaajanakin. Nyt kolmatta vuotta puheenjohtajana häärivä vaari saa täyttää Ison Pahan mahan.. siis saapikkaat. Kuinka tässä näin kävi?

– Niinpä, pidin 10 vuoden tauon ja tulin pari kesää sitten takaisin, ajatuksella, että saan vain näytellä. Tänä vuonna olin valmis pitäytymään vain puheenjohtajan pallilla, mutta päärooli tuli. Sitä on sitten työstetty tosissaan huhtikuusta lähtien.

– Iso Paha on ollut työläs tehtävä, välillä kokonaisuuden pyörittäminen sai tunteet kuumenemaan ja sanan säilän lentämään.

Kuten sanottu roolia ei vain tehdä. Viime kevät on vaatinut lähes kaikki arki-illat ja viikonloppujakin, jotta vuorosanat siirtyisivät käsikirjoituksesta mieliin ja sieltä hahmona lavalle.

– Omasta itsestään ja kokemuksistaan sitä yrittää ammentaa sisältöä. Nyt kuitenkin harjoitustauolla rooli kypsyy mielessä ja suhtaudun turvallisin mielin esityskauteen.

Aikanaan runojakin lausunut Väisänen on 60-luvulta lähtien nauttinut esillä olosta. Alkuun oli kahden hengen näytelmäryhmä Nastolan Nuoret Kotkat. Sitten 80-luvulla nuori perheen isä halusi vain löytää jonkun harrastuksen. Tai siihen tuli tarve. Puheenjohtajamme toteaakin usein meissä harrastajissa elävän pienen pääsiäiskukkasen.

– Näytteleminen on jotenkin luonteva valinta harrastukseksi. Työni puolesta olen paljon esillä, mutta teatterissa se on ihan erilaista. Toisaalta tykkään vetäytyä mökin rauhaan nauttien lukemisesta ja hiljaisuudesta, sellaista vastapainottelua arjelle.

Arjessa mies on siis isä, vaari, palvelujohtaja, mökkeilevä harrastajateatterin puheenjohtaja, joka kaiken lisäksi toimii myös osana Pisaran markkinointiryhmää. Ei siis ihme, jos vapaa-ajan kaipuu pääsee iskemään.

– Isäni Tauno olisi suonut minusta metsästäjän tai kalastajan, mutta innokas kulttuurintekijä tuli! Terveisiä vaan sinne pilven reunalle.

Tuskinpa Väisäs-Narsissi jaksaisi kovin kauaa vapa kädessä istuskella, kun olisi tarve ihmisten ilmoille, esille. Monen roolin mies, se onnellinen mies, ei ihan Jaatinen, mutta Timo Väisänen.

Teksti: Janica Pynnönen, Pisarateatteri

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho

Pisaran purjehtiva punk-poliitikko

Pikku-Hukka, Ruuperi, Ruikku. Rakkaalla lapsella on lähes yhtä monta nimeä kuin Sami “Samppa” Metsärannalla. Lahden lahja Nastolan näyttämötaiteelle valloittaa tulevana kesänä pienenä sudenpoikana. Mutta miksi sinulla on tämmöinen harrastus?

– Jos minut otettaisiin mukaan punk-bändiin, niin jättäisin heti nämä teatterihommat. Totuus on se, ettei niin älyvapaata yhtyettä olekaan, että musiikillinen lahjakkuuteni otettaisiin tosissaan, Sami kertoo.

Iso Paha Susi on kuitenkin melko musiikkipitoinen näytelmä ja olen saanut vihiä, että loppulauluakin olet joutunut jopa herkällä otteella harjoittelemaan. Miten rooli ja sen herkkyys rakentuu?

– Ihan alkuun opetellaan vuorosanat ja sitten yritetään löytää eri konstein se rohkeus, jolla yleisön eteen astutaan. Luin aiheesta taannoin laulaja Kim Gordonin haastattelun. Hänen mukaansa rokkikeikoissa on kyse siitä, että ihmiset pääsevät maksusta näkemään, kuinka joku seisoo lavalla ja uskoo itseensä. Tästä tilanteesta katsoja saa imettyä itseensä varmuutta ja voimaa, ja kaikki ovat tyytyväisiä, Sami pohtii.

Vuorosanoja onkin tänä vuonna ollut opeteltavana melkoinen määrä, ei taida montaa kohtausta olla, joissa pikku sutta ei näy tai kuulu. Miten teatteria jaksaa harrastaa?

– Ajankäytöllisesti harrastajateatterilla ei ole mitään tekemistä harrastelun kanssa. Sitä tekee lähes täysipäiväisesti kahta duunia ja vielä nauttii siitä. Omalla kierolla tavallaan ihan hillitöntä elämänjanoa, josta vain pystyynkuolleet voivat kieltäytyä, kertoo mies jonka vapaa-aikaa täyttää myös aikido, purjehtiminen sekä ei-niin-harrastuspohjalta Lahden kunnallispolitiikka.

– Eniten teatterin tekemisessä tykkään siitä, että tämä on todellista tee-se-itse-meininkiä. Siitä mitä yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi ollaan perkuleen tyytyväisiä sanoivat kriitikot siitä mitä hyvänsä, Sami nivoo yhteen.

Pilkkeen silmäkulmassa omaava velmu onkin teatterin puolesta monessa mukana. Markkinointi ja etenkin verkkomarkkinointi on Samin vastuualueina. Niiden viimeaikaiset tulokset ovat olleetkin apukäsistä huolimatta paljolti hänen osaamisensa aikaansaannosta.

Ihan pian päästään näkemään onko Ruikkuun rakentunut punk-henkeä vain auki jääneiden kengännauhojen muodossa ja osaako se murista. Sillä aikaa voit osallistua vapaalippujen arvontaan tai varata majoituspaketin Pajulahdesta!

Teksti: Janica Pynnönen, Pisarateatteri

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho

 

Uusi osaaja astuu Pisarateatterin remmiin – Meikkitaiteilija Heli Mäkisalo

Tässä Helillä onkin työn alla erityisen vaikea tapaus…

Kuukausi ja vähän toista enää, ja pölähdämme keskelle urbaania viidakkoa. Iso Paha Susi valtaa Taarastin näyttämön. Ensi-iltaa odotellessa tutustutaan jälleen tekijäkaartiin. Tänä vuonna meillä on suunnaton ilo ja kunnia saada oikea meikkitaitelija loihtimaan roolihahmot harrastajien kasvoille.

Heli Mäkisalo nivottiin remmiin sattuman kaupalla ja yhteistyön alkutaival on kulkenut kuin sivellin taiteilijan paletilla. Kuka oikein olet ja missä olet piileksinyt?

– Olen Joensuusta lähtöisin, Kotkan kautta Lahteen laskeutunut 28-vuotias kahden lapsen äiti. Lukion jälkeen kävin For Style maskeeraus-meikki koulun, sekä yksityisen kosmetologikoulun. Maskeeraus vei mennessään ja Lumenella työskentelyn jälkeen aloitin estenomin opinnot, kertoo Heli ammatinvalintansa kulkeutumisesta.

Suhtautuminen ammattiinsa näkyy Helin olemuksessa ja tekemisessä. Rakas harrastus voi olla myös intohimolla toteutettava työ. Opettajan pätevyyteen tähtäävä taituri on tehnyt omalla toiminimellään (Tmi Heli Mäkisalo) meikkauksia, kynsiä sekä maskeerauksia harrastusmielessä.

-Rakastan maskeerausta, kun jokin inspiraatio iskee, ei kukaan ole turvassa. Lapseni ja mieheni joutuvat usein kohteeksi ja olemmekin muun muassa pääkallo-perhe, valaisee Heli.

Puhuessaan työstään Helin silmiin syttyy se palo, joka meitä taiteentekijöitä yhdistää. Koemaskeerauksia tehdessä tarvittiin vain sananen ja Heli loihti pienin yksityiskohdin juuri sen minkä vain muiden mielissä näki.

Johtuneeko Karjalaisista juurista, mutta valoisan ja iloisen luonteen omaavan Helin kanssa on ollut suorastaan taianomaista työskennellä. Näyttelijät malttavat tuskin odottaa päästä malliksi ja muuntautumaan hahmoihinsa.

-Sitä minä usein tuskailen, kun en saa ideaa, mutta haluan maskeerata. Tai sitten on idea, mutten osaa toteuttaa sitä ilman mallikuvaa. Parasta on se, kun itsekin hämmästyy, että osasinko minä tuollaisenkin tehdä, Heli kertoo haasteistaan.

Kaipaamaansa idearikkautta ei tarvitse toivottavasti tulevana kesänä etsiä. Innokkaita naamoja riittää kilistä sammakkoon, aina isoäidin kautta punahilkkaan. Haluamme päästä kaikki tuomaan sen tunteen, jonka vain onnistunut maskeeraus antaa!

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho

Kirjoittaja: Janica Pynnönen, Pisarateatteri

Koita pysyä penkissä, täältä tulee Iso Paha Susi!

Iso paha susi ja Ruikku
Iso paha susi ja Ruikku

Olipa kerran betoniviidakko, jota myös lähiöksi kutsutaan. Se ihan tavallinen lähiö, jossa isien pahat teot siirtyvät poikien kannettaviksi ja minäminä-asenne on enemmän sääntö kuin poikkeus. Meneekö perimä kaiken edelle vai saako siellä Pikku-hukka rakastua Punahilkkaan tai olla isona adoptoitu?

Suomen teatteriliiton Vuoden näytelmä -palkinnon vuonna 2003 saanut Iso Paha Susi on jännittävä komedia isän ja pojan kasvutarinasta ympäristön asettamien paineiden alla. Katja Krohnin kirjoittama ja Mikko Lammin ohjaama näytelmä lunastaa odotukset, koska niin villin viidakkomaista on meno Taarastin näyttämöllä.

Tämän riemastuttavan komedian keskellä koetellaan sitä, mikä sijaitsee hieman mahalaukusta viistosti vasemmalla ja on vaara, että kovemmankin karhun silmänurkka kostuu. Tule, katso ja koe jännittävä eläinsatu ja totea itse onko se satua sittenkään. Muista myös, että mahan voi saada täyteen myös nauramalla!

Lisätietoja esitysajankohdista ja muista yksityiskohdista löydät Ohjelmisto -sivulta.

Kuva: Mikko Turunen, Nastolan valokuvauskerho
Maskeeraus: Heli Mäkisalo