Dva sanoo da

Ääkköset on heivattu kielenkannasta naksauttaen sivuun, otettu slaavilainen asento ja asetettu leuka pystypain tuulta, kun Taru Leskinen ja Ursula Pylvänäinen sujahtavat Katjushan korkokenkiin ja leninkiin.

IMG_0242
Ursula heittäytyy

Naisten saunan tiloihin on tosiaan tunkenut ulkomaalainen. Naisellinen ja herkkä Katjusha, mutta millä avuilla ja miksi?

– Katjusha on venäjän kielen tulkki Coitiossa ja on nyt pyrkimässä osaksi tätä seuruetta, myhäilee Taru.

– Tottakai Katjusha, siinä missä muutkin, osallistuu illanviettoon, kun kerran mahdollisuus on tarjoutunut, kuvailee Ursula.

Tänä kesänä ensimmäistä kertaa Pisaralaisena näyttelevä Ursula kaipasi perhearjen pyörittämisen keskelle vanhaa harrastustaan, joka oli ajan saatossa jäänyt taakse. Nyt hän astelee lavalle itsevarmoin askelin tuona kaunottarena, jolla ei taida mennä jauhot suuhun, vaikka suomalainen kulttuuri jaksaa hämmästyttääkin.

– Katjushalla on pimeä puolensa ja tulinen sielu. Teatteri on juuri tätä: rentoa ja vakavaa leikkiä, jossa saa heittäytyä, innostuu Ursula.

Taru puolestaan kokee tänä kesänä kymmenennen ensi-iltansa. Harrastuksiin on lisäksi tullut kaikki mahdollinen koiran kanssa puuhailu, sekä lastenleirin ohjaajana toimiminen. Siellä tosin myös tehtiin teatteria lasten ehdoilla.

IMG_0376
Taru tulisielustelee

 

– Teatterikärpäsen puremasta ei parane, nauraa Taru.

– Katjusha on taas jotakin uutta ja erilaista: itsetietoisuutta, ylpeyttä ja kuoren alla kuplivia salaisuuksia, hän jatkaa rooliaan kuvaten.

Kaksi naista ja kaksi Katjushaa, jossa jo itsessään taitaa olla ne kaksi puolta. Lauantaista lähtien ne nähdään näiden naisten hallitsemina Taarastissa! Tarun ja Ursulan roolituksen löydät täältä. Äläkä unohda mahdollisuuttasi osallistua itse Naisten saunaan!

Taarastin rantasauna on varattavissa esityksen yhteyteen, juuri sinulle ja seurueellesi sopivana.

Varaukset: Hannu Lahti 040 547 43 12 tai taarasti@phnet.fi

 

 

Naisten saunan roolitus

 

Lähtölaskenta ensi-iltaan on alkanut toden teolla. Kuu kiurusta kesähän ja juhannuksesta vajaa kuu kesäteatteriin! Naisten saunan näyttelijäkaarti on tänä vuonna kuudesta roolista huolimatta kymmenhenkinen. Koska kaikki mahdollinen potentiaali on haluttiin hyödyntää, osa roolituksista on tuplamiehitetty. Myöhemmin julkaisemme tuttuun tapaan henkilöhaastatteluja tarkemmin näyttelijöiden ja roolien takaa.

Mikäli kesälomasuunnitelmat ovat vielä silausta vailla, seuraavasta voi tarkistaa mieleisensä ja tarpeen mukaan useamman ajankohdan, jolloin suunta Taidekeskus Taarastiin tulee ottaa.

Naisten saunan roolitukset esityksittäin, olkaa hyvät!

Jokaisessa näytöksessä Janica Pynnönen ja Hannele Väisänen.

La 19.7 klo 16 Hanna Pohjankoski, Ursula Pylvänäinen, Karoliina Bergman ja Sami Metsäranta

Ti 22.7 klo 19 Elina Immonen, Taru Leskinen, Outi Sirvo ja Mauno Nissinen

To 24.7 klo 19 Elina, Ursula , Karo ja Sami      Su 27.7 klo 17 Hanna, Taru, Outi ja Mauno

Ti 29.7 klo 19 Hanna, Ursula, Karo ja Sami      To 31.7 klo 19 Hanna, Taru, Outi ja Mauno

Su 3.8 klo 17 Elina, Ursula , Karo ja Sami        Ti 5.8 klo 19 Elina, Taru, Outi ja Mauno

To 7.8 klo 19 Hanna, Ursula, Karo ja Sami       Su 10.8 klo 17 Elina, Taru, Outi ja Mauno

Ti 12.8 klo 19 Hanna, Ursula, Karo ja Sami      To 14.8 klo 19 Elina, Taru, Outi ja Mauno

IMG_0058
Perän pitelijät vasemmalta lukien: Hanna Pohjankoski, Karoliina Bergman, Hannele Väisänen ja Ursula Pylvänäinen

 

Tyttö – sinä olet tähti

Krista & Taru - Kesän 2013 punahilkat Isossa Pahassa Sudessa
Krista & Taru – Kesän 2013 punahilkat Isossa Pahassa Sudessa

Krista Tuominen Nastolasta, kaipaa ehkä vielä esittelyä, mutta jatkamalla tähän malliin, ei sitä enää tarvitse. Pippurinen punahilkka aloitti viime kesänä Pisarassa, kun mukaan tarvittiin lapsia. Tänä vuonna Krista sitten näytteleekin kaksoisroolin, sävelsi näytelmään muutaman laulun, valmisti rekvisiittoja ja lavasti. Miten ihmeessä 16-vuotias tekee tuon kaiken?

– Aikaisemmat kokemukset ovat Minoksesta (lasten ja nuorten teatteri Nastolassa), jossa olin mukana neljä vuotta. Olen aina pitänyt esiintymisestä ja taiteesta ylipäätään: musiikista ja kuvataiteista, Krista valottaa.

Edellisen kesän lapsirooleja täyttäessään ei Krista olisi uskonut, että tänä vuonna ohjaaja soittaa ja pyytää mukaan. Edessä olikin Punahilkan rooli ja siihen sivuun vielä Kili, parhaimmillaan molempia samassa näytöksessä. Millainen prosessi on ollut?

– Roolin rakentumisen muodostavat vuorosanat ja kohtaukset, joista hahmo lähtee rakentumaan itsekseen. Eläytyminen on avainsana ja näytteleminen on paljon aidompaa ja näin mukavampaa, kun voi oikeasti ajatella elävänsä hahmon maailmassa.

– Kaksoismiehitys antaa mahdollisuuden nähdä hahmosta eri version toisen ihmisen näkökulmasta. Silti kummassakin on aina oma vivahteensa ja toiselta voi oppia. Kaksoisroolissa on paljon haastetta, nopeissa vaihdoissa kohtauksesta toiseen. Mutta muiden eläytyessä sitä tempautuu mukaan kulloinkin oikeana hahmona.

Krista on löytänyt teatterin taian, leikkimisen. Ja myös huomannut sen tuomat valttikortit elämässä lavan ulkopuolella: sosiaaliset taidot ja itsevarmuus kasvavat. Ikäisekseen erittäin lahjakas ja kypsä nuori analysoi varmalla otteella tuntojaan.

– On minulla pienestä pitäen ollut pieni auktoriteetti ongelma ja hihat meinaavat palaa ajoittain. Henkisesti julistekuvaukset koin todella rankkoina. Kiehuminen ja kyyneleetkin vain lisäävät lopulta sitä nautintoa, jonka teatterista saa.

Osaamisen vaikeus on juuri siinä, että aina ei voi osata eikä varsinkaan kerralla kaikkea. Toisaalta tuon tytön kehitystä seuraanneena voi vain kuvitella, mitä hänestä vielä kuulemmekaan. Mikä olisi unelmaroolisi?

– Jokin jossa pääsee revittelemään tunteita täysillä. Hauskinta ja samalla helpointa on olla vihainen. Sitä tunnetta elämällä sata lasissa on jotain hienoa.

Sen nautinnon pääsee näkemään seuraavan kerran ensi sunnuntaina (11.8.), jolloin kohtaat Punahilkan, joka ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Eikä pidä unohtaa Kiliä, joka suloisena balleriinana pyrkii pysymään kaukana Isosta Pahasta.

Teksti: Janica Pynnönen, Pisarateatteri

Minustahan on muuhunkin kuin hepsankeikaksi!

Anna Ruutinojan sekatavarakaupassa näkkäriostoksilla

Paljasjalkainen Nastolan tyttö löysi tiensä pisaraan, kun palasi kotikuntaansa ja pojan päivähoitaja houkutteli mukaan toimintaan. Nyt mukana on oltu lähes 10-vuotta ja pelkän lavalla heilumisen lisäksi Taru hoitaa Pisarateatterin tiedoitussihteerin virkaa, miten siinä näin kävi?

– Sitä vaan Pipsan (toim.huom. Pirjo Haukkavuori, Pisaran pitkäaikanen puvustaja, ohjaaja ja jäsen) innostamana eksyin harjoituksiin ja tämä vaan vei mukanaan, Leskinen kertaa.

Taru Leskiselle on vähintäänkin tuttua harrastajateatterilaisten joka vuotuinen kamppailu ensin vuorosanojen, sitten sään ja lavasteiden kanssa ennen yleisön eteen astumista. Mikä se on se teatterin juju?

– Teatterin tekeminen on pääsääntöisesti hauskaa. Kamppailut kuitenkin unohtuu, kun näytökset alkavat ja saa yleisön nauramaan ja taputtamaan, toteaa Leskinen innokkaana ja muistuttaa teatterin tekemisen olevan muutakin kuin näyttelemistä.

– Aina tarvitaan lavasteet ja rekvisiitta. Talkoilla ne on joka vuosi valmiiksi puuhattu ja jokaiselle on tekemistä löytynyt.

Tarusta on muuhunkin kuin hepsankeikaksi

Useamman kesän kokemus takana ja olet tehnyt rooleja näpsäkkänä naisena kuten, sihteerikkönä, mallina ja kauneuskonsulttina. Tänä vuonna on luvassa jotain aivan muuta, miltä ammattiohjaajan käsissä on tuntunut, miten roolisi rakennat?

– Tänä vuonna se on ollut haastavaa, rooli on niin erilainen aikaisempiin verrattuna. Mutta niin vaan palaset löytää paikkansa ja ehkä se kuitenkin kumpuaa siitä, mitä elämä on opettanut.

– Vaikeudet on tehty voitettaviksi, sitä kautta myös roolihahmo löytää syvyytensä. On ollut mukava tehdä ihan erilaista, eikä ohjaajan apua voi väheksyä, vaikka itse roolia saakin rakentaa.

Paljastettakoon sen verran, että tulevan kesän Annan roolissa, Kaisun ainoana naispuolisena ystävänä, on niitä kohtalon pohjamutien syvänteitä ja vakavuutta, joita Taru ei aiemmin ole tulkinnut.

– Tämä menisi kuitenkin vaikka siitä unelmaroolista, juuri erilaisuutensa vuoksi. Ja on antanut eväitä näyttelemiseen, minustahan on muuhunkin kuin hepsankeikaksi, Leskinen hymyilee.

Ja mihin Tarusta vielä onkaan, sen verran harjoituksissa nähneenä voinee todeta, että tätä roolitulkintaa kannattaa esityksen keskellä pysähtyä miettimäänkin. Tule, koe ja ihastu!

Lue lisäksi:

Ernit – yksi miespääosa, kaksi erilaista näyttelijää

Mane – ilmeikäs näyttelijä ja Pisaran lavastemestari

Ohjaaja Mikko Lammin haastattelu (Osa 1.)

Pisarateatteri on liian hyvä vain röhönaurattajaksi

Nastolan Pisarateatteri ei turhia ujostele tänä kesänä, vaan tuo Taarastin näyttämölle yhden kesän vaativimmista tuotannoista koko maakunnassa. Pisarateatteri on liian hyvä vain röhönaurattajaksi, kirjoittaa Orvokki Jaakkola Seutunelosten Nastola-lehdessä. Olemme tehneet Orvokki Jaakkolan alkuperäisestä artikkelista (Nastola-lehti 23.5.2012, 13) nyt lyhennelmän, jotta artikkelin voisivat lukea nekin, jotka eivät vielä ole tajunneet tilata Nastolan-lehteä.

Kaisu on suomalainen naisen malli

Mikko Lammi sanoo jännittäneensä hiukan etukäteen, mutta se oli turhaa. Kaisu Pisarateatterilla oli omasta takaa: Vaimolaarin tomera poliisi ja monen muun hersyvän roolin tulkki Outi Sirvo sopii rooliin mainiosti. Rooli ei ole helppo, sillä Istanmäen Kaisu-kauppias ei suinkaan ole mikään kuoliaaksinaurattaja – jopa itseään hennomman Erni-puolison olalle nostaminen on kaikessa kooomisuudessaan enemmänkin pakahduttava kuin röhönaurua herättävä episodi sydämeenkäyvän parisuhteen käänteissä.

Ernin rooliin tulikin sitten valittua kaksi herrahenkilöä, ensikertalainen lahtelaisnuorukainen Ekke Hyvönen ja Timo Suvisilta, jolla on joitakin hajakokemuksia näyttämöltä. Lopuissa rooleissa on tuttuja pisaralaisia, jotka kertovat nauttineensa Mikko Lammin kovasta koulutuksesta. Taru Leskinen sai pienen mutta tärkeän roolin kylän naisena, josta tulee Kaisun ystävä.

-Nyt on ollut aivan erilainen tapa tehdä, ja sekin on tosi hauskaa ja haastavaa. Mikko on suorastaan lutunen ja tosiammattilainen, ja se näkyy kaikessa. Meillä on harjoitukset joka päivä, ainoa tauko oli ulkomaan matkan takia viikko – mutta joka kerta kaikki ei ole paikalla, vaan kunakin iltana treenataan tiettyjä kohtauksia, Taru selvittää innostuneena.

Tekemällä, ei tankkaamalla

Taru on kokenut tehokkaana senkin, että vuorosanoja ei tankata kukin kotonaan ulkoa ennen harjoitusten varsinaista alkua, vaan kohtauksiin mentiin melkein heti.

-Jotenkin vuorosanat ovat menneet jokaisen päähän vähän kuin itsestään – tekemällä oppii kumman nopeasti ja pysyvästi roolit, Taru pohtii.

Mikko Lammi on niin innostunut tästä pestistään, että esisopimusta ensi vuodesta rustataan jo nyt. Isoja produktioita pääkaupungissa ohjannut Lammi on yllättynyt iloisesti pisaralaisten taidoista ja sitoutumisesta. Istanmäen tekstistä työryhmä on löytänyt uusiakin ulottuvuuksia sitä työstäessään. Lammin mukaan kirjailija on sisällyttänyt tarinaan monia ulottuvuuksia myös syvyyssuunnassa.

– Se on tavattoman älykkäästi rakennettu ja kannustavakin tarina ihmisistä, jotka kykenevät ratkomaan todella suuretkin ongelmansa ja löytämään tavan kulkea rinnakkain. Kaisu on monumentaalinen naishahmo, joka sitkeydellään jaksaa nousta isojenkin katastrofien jälkeen uuteen alkuun, Lammi kuvailee.

Lammi lähti kokeilemaan harrastajateatterin ohjaamista melko pienellä korvauksella, ja nyt hän paljastaa, että tekisi urakan vaikka maksutta loppuun hienona harrastuksena, niin kiintynyt hän on projektiinsa. Rooleihin hän katsoo saaneensa onnistuneen miehityksen, ja Ernin roolissa vuorottelee kaksi hyvin erityyppistä miestä.

Liian paksu perhoseksi ensi-iltaan 26.7.