Warsinainen Weckström!

Väinö Weckström vastaanotti Pisarateatterin ohjaajan pestin viime syksynä. Sen jälkeen onkin menty monitoimimiehen armoilla niin, että hyvä jos kylpytakinvyöt kiinni pysyvät.

Vaikka Nastolassa keskitytäänkin Pisaran näytelmään, ei ole voinut olla huomaamatta kuinka monta rautaa yhdellä miehellä voi yhtä aikaa olla tulessa. Töitä on tehtävä harrastelun lisäksi jokaisen, tosin Väinölle tämä on työtä. Mutta onko hän nyt sitten ohjaaja vai näyttelijä?

– Molemmat. Teatterin tekeminen on kausiluontoista. Ohjaustyössä työn tekeminen loppuu ensi-iltaan, kun näytellessä se jatkuu viimeiseen esitykseen asti. Lapsen vuoksi ei voi sitoutua ihan mihin tahansa tai minne vain pitkäkestoisiin projekteihin. Teen siis kumpaa jompaa näillä puitteilla.

Väinön ohjatessa ei jää epäselvyyttä mitä mies haluaa. Harjoitusten aikana singahdetaan näyttämön ja katsomon väliä luontevasti, jos tilanne niin vaatii. Ohjaajalle saa ja on jopa suotavaa tarjoilla vaihtoehtoja, mutta apuakin löytyy, jos tekeminen unohtuu. Millainen ohjaaja olet omasta mielestäsi?

Kuva Taru Leskinen

– Alkuun lempeä. (toim.huom. tähän hymyilyä). Vaativampi sitten etenemisen myötä. Pyrin huomioimaan ja asettumaan näyttelijän asemaan, mihin suuntaan siitä on luontevaa lähteä etenemään.

Tämän me olemme jo saaneet huomata. Lavalla saa olla täysin omana itsenään. Ja myös ryhmädynamiikka on huomioitu. Ei ole itsestään selvää tarrata tuiki tuntemattomaan, kymmenen vuotta nuorempaan missään tunnetilassa, jollei ohjaaja huolehdi sen onnistumisesta. Ohjaaminen on keskustelua ja kokeilua.

– Huutaminen on mielestäni turhaa. Siten vain lukitsee näyttelijän. Ohjaajana olen semmoinen Clint Eastwood-tyyppi.

Ohjauksesta esitykseen. Tulevan kesän näytelmä on siis Naisten sauna. Miksi?

– Jo pelkästään Kylävaaran teksti on syy. Ja tietysti tyypit, vaikka mennään karikatyyreihin, jokainen voi samaistua ja löytää jotain itsestään. Ja onhan se kiinnostava ajatus, mitä siellä naisten saunailloissa oikein tapahtuu, eroaako ne miesten vastaavista loppujen lopuksi mitenkään.

Miksi minä edes kysyin. Näinhän se on. Tekin jo palasen Nastolan toripäivässä (s.3) nähneenä tiedätte sen. Selvää myös on, että näytelmä on hauska, karikatyyrimäisen kamala, naurussa riittää pitelemistä harjoituksissa. Jotka tosin ovat enää loppusilausta vailla. Mitä sitten tekee Väinö?

– Tavoitteeni on tehdä laaja-alaista teatteria, klassikoista hömppään. Näyttelijänä haluaisin päästä haastamaan itseäni kunnolla, kuten esimerkiksi Who’s that life anyway Harrisonin roolissa. Mainittava kuitenkin, että esimerkiksi viime vuoden Badding Pesäkallion kesäteatterissa oli yksi tällainen rooli.

Niitä ennen pääsemme nauttimaan “Väinön näköisestä Naisten saunasta” 19.7. 2014 alkaen, Taarastissa tavataan!

Puheenjohtajan leiviskä täynnä talentteja

Timo Väisänen tiesi jo syksyllä, että tulevana kautena hän keskittyy hieman erilaisiin vuorosanoihin. Viime kesän Iso Paha Susi antoi roolina niin paljon haastetta, että oli aika istua pelkästään puheenjohtajan penkkiin. Joko olet tullut toisiin aatoksiin?

– En missään nimessä, olen nauttinut täysin siemauksin vain seuratessani harjoituksia ja tietysti päästessäni aina silloin tällöin näytelmää lukemaankin. Muutoin olen keskittynyt markkinoinnin rakentumiseen ja niihin puheenjohtajan hommiin, hymyilee Väisänen.

Koska harjoittelemme parasta aikaa vielä hetken Väisäsen suomissa harjoittelutiloissa, hänen kotitalonsa kellarissa, on väistämätöntäkin, että miestä nähdään. Harjoitusten ajaksi hän sen sijaan ei kyllä kampea yläkertaan vaan jää usein harjoittelutilaan hymisemään itsekseen ja muidenkin kuullen. Miksi näin?

– On niin mieletöntä seurata porukan hitsautumista yhteen, josta kiitos kuuluu ohjaajallemme, kehityskaarta jonka pisaran vanhat näyttelijät ovat saavuttaneet ja uusien tulokkaiden antia, ei sieltä malta olla pois.

Mikko Lammi antoi meille kahtena kautenaan sellaisen määrän kehittymistä ilmaisuun, että sitä vain ihastelee miten tutut naamat tekevät roolejaan aivan uusissa sfääreissä. Nyt innokkaan Väinö Weckströmin käsissä näkyviin tulleet uudet puolet saavat kehityskaaren vain säihkymään enemmän, kuvailee Väisänen.

Selvää siis on, että kehitytty ollaan muutamassa vuodessa aikamoinen taival ja onhan Nastolan Pisarateatterista kuulunut viime vuosina vain hyvää. Puhuessaan Timo korostaa ammattiohjaajan käsiin pääsemisen merkitystä harrastajanäyttelijöille. Se on kenties tuonut mukanaan uusiutumisen voimavaran.

20140415_113828
Katse yhä kohti tulevaa

– Pitkään tätä teatteria tehdessäni, eri vinkkeleistä katsottuna, on suurin haasteemme ollut juuri uusiutuminen. Nyt olemme selvästi saavuttaneet jotain: meitä halutaan tulla ohjaamaan, teatteria halutaan harrastaa niin vanhat kuin aivan uudetkin. On saavutus, että meistä ollaan kiinnostuneita, olemme itse yhä kiinnostuneita ja haluamme ylittää aidan yhä korkeammalta.

Kunnianhimoa teatteri sai kahden vuoden aikana esittäessään tarinoiltaan hyvinkin vaativat ja erilaiset näytelmät. Laadusta ei tingitä nytkään, vaikka onhan Naisten sauna, sanalla sanoen, erilainen.

– On muistettava kuitenkin kenelle tätä tehdään ja miksi: haluamme palvella kesäteatteriyleisöä, antaa elämyksen, hetken, sellaisessa seurassa, että voi tuntea itsensä virkistyneeksi, iloiseksi ja siinä sivussa jotain ajatelleeksikin.

Ja näinhän se on. Naisten saunan teksti on koko ajan ajankohtaisempi, jonka tekin tulette huomaamaan sitten heinäkuussa. Teillä tarkoitamme tietysti naisia ja niitä miehiä, jotka palavat halusta nähdä mitä noissa saunailloissa oikein tapahtuu.

– Kohderyhmällemme on varmasti kova juttu tulla katsomaan tällaista näytelmää. Nykyään osataan jo kuitenkin nauraa enemmän itselleen ja tätä pätkää seuratessaan ei muuta voi. Roolit ovat herkulliset kuten niiden tekijät, näkökulmaa ja vinkkeliä löytyy jokaiselle. Ei ole syytä jättää tätä näkemättä.

Selvä. Laatuun on satsattu ihan kaikkia ajatellen. Ja vaikka puheenjohtajalla on haasteensa saada homma pyörimään noin niinkuin yhdistyksen näkökulmasta, on selvää, että Pisarateatteri elää ja voi hyvin.