Kaksipa neitoa Nastolasta

 

Eipä aina lukiota aloittaessa tiedä missä seuraavan kesänsä viettää. Eivät tienneet myöskään Hanna Pohjankoski ja Elina Immonen, kun Pisaran harjoitustilaan viime syksynä astelivat. Kahden viikon päästä he aloittavat kesäteatterin lavalla Taarastissa!

Ensi-illan lähestyessä on ollut herkullista seurata näiden nuorten naisten paloa harrastukseen ja intoa istua illasta toiseen oppimassa toisiltaan ja olla ohjattavana. Miten teatterista tuli harrastus?

– Lukiossa käyn kuvataidelinjaa, edelliskesänä kävin teatterikurssin ja viime syksynä jotenkin eksyin Pisaraan, Hanna kuvailee teatteriharrastuksensa alkua.

– Minä taas kävin lukion teatterikurssin, sittemmin kesälukiossa opiskelin teatteri-ilmaisua Kansanopistossa ja olen ollut vuoden Lahden Nuorisoteatterissa, kertoo Elina.

– Teatteri on myös hauskaa, kivaa ja hupaisaa, joten siksi, lisää Hanna nauraen.

IMG_20140707_210304
Kylpytakinvaihto. Elina huilaa Hanna siirtyy stagelle.

Pohjaa siis on mille roolinsa rakentaa. Ja yhdessä ystävykset ovat saaneet tehdä omannäkoistään Tiinaa, toimiston keltanokkaa, joka on vasta-alkaja sihteerinä, mutta ilmeisen varma itsestään?

– Tiina on kyllä hieman naiivi, mutta uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Maalaistyttönä ei vähästä säikähdä, Elina avaa omaa näkemystään roolistaan.

– Urasuunnitelmia Tiinalla riittää, sekä uskoa tulevaisuuteen ja elämään, miettii Hanna puolestaan hahmonsa ajatusmaailmaa.

Sikäli se ajatusmaailma on ollut helposti tavoitettavissa, sillä rooli on vain muutaman vuoden päässä näyttelijättäristä. Ilo, reippaus ja tekemisen meninki on tavoitettavissa, vaikka välillä sitä saa hieman houkutella kuorestaan.

IMG_20140707_210229
”Mä ajattelin mennä vielä pitkälle!”

Äänenkäytöstä ja meiningistä ohjaaja muistuttaa tarvittaessa ja toistaiseksi tytöt ovat ottaneet ne vastaan hymyillen. Turhan ryppyotsaisia ei tässä touhussa tarvitse ollakkaan.

Laulussakin sanotaan Tiinan uskovan unelmiin ja näin toivomme olevan myös roolin takana. 

– Teatteri on mahdollisuus, mutta antaa elämän näyttää mitä se tuo tullessaan, Elina hymyilee.

– Aion jatkaa esittävän taiteen parissa, koska se on niin mielenkiintoista ja saa tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, uskoo puolestaan Hanna.

Jatkoa jäämme innolla odottamaan. Sitä ennen Naisten sauna ja Tiina 19.7. alkaen. Hannan ja Elinan roolitukset esityksissä löydätte täältä

Nyt kipin kapin lippuja varaamaan ja vihtaa vääntämään. Pian nähdään!

 

Liian paksu perhoseksi sai 21 tähteä!!

Jos on harrastajateatteria, niin on myös harrastajakriitikoita. Yksi tällainen on Tarja Pieviläinen, joka on ansiokkaasti tämän kesän aikana käynyt katsomassa seitsemän teatteriesitystä ja pisteyttänyt ne meidän kesäteatteri-ihmisten iloksi.

Tarja oli katsomassa Liian paksu perhoseksi -näytelmän ensi-iltaa ja teki siitä arvostelun Facebook-profiilinsa seinälle. Jaamme nyt tämän arvostelun hänen luvallaan niidenkin luettavaksi, jotka eivät esimerkiksi käytä Facebookia:

Nastolan pisarateatterin näytelmä ”Liian paksu perhoseksi” nähty. Ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti odottaa. Tähditystä:

Iso katettu katsomo*
Hyvä kuuluvuus*
Näyttelijäkonkarin Outi Sirvon suoritus ***
Uuden ”näyttelijätuttavuuden” Ekke Hyvösen (en oikeasti tunne) suoritus *
Janica Pynnösen komediannen taidot*
Ernin äidin ja siskon yhteen ”pelaaminen”*
Lapsi kaartin suoritukset*
Roolit hyvin jaettu-oikea ihminen oikeassa roolissa*
Ei yli näyttelemistä tällä kertaa**
Konkarinäyttelijöiden maneereja ilmeisesti ohjauksella saatu pois**
Saunomiskohtaus hoidettu hienosti*
Sai jopa muutaman kyyneleen poskelle vierähtämään*
Kesäteatteriin sopiva Suomalainen rakkaustarina*
Raskaaseen tarinaan saatu hyvin komediaa ja nykyaikaa (esim. Manne Väänäsen-kohtaus ja Helsinkiläismiehen kaupassa käynti)*
Kirajailija Sisko Istanmäen vierailu ja puhe**
Hyvä, tuore väliaikapulla* 🙂

Nastolan Pisarateatterille siis tähtiä 21 kappaletta.

Tähän huippusuoritukseen on hyvä lopettaa tämän kesän teatterivierailut (7 takana) ja kesäteatterien tähdityssarja. Kiitos mielenkiinnosta. Toivottavasi toin arkeenne ajatuksia. 🙂

On se hienoa, että Suomessa on tälläinen hieno kulttuurimuoto ja että jotkut jaksavat antaa vapaa-aikaansa vielä tänä päivänä meidän muiden nautittavaksi. Kiitos teatterintekijöille.

Kiitos itsellesi, Tarja! Harrastajakriitikoita ei ole koskaan liikaa!

T: Koko Pisarateatterin väki

Erni, Kaisu ja kyläkauppa

Mane – ilmeikäs näyttelijä ja Pisaran lavastemestari

Mane kuvassa 2. oikealta

Mauno ”Mane” Nissinen on pisaralainen pitkän matkan takaa. Harrastajanäyttelijää on nähty usean kesän ajan rooleissa laidasta laitaan, joten voidaan kai puhua jo näyttelijästä, joka harrastuksenaan häärii lavalla ja vähän sen reunallakin. Mauno, mistä lähti kipinä teatteriin?

– Tutustuin pisaralaisiin Saksan risteilyllä, ja lähdin sitten kokeilemaan uskaltautuisiko sitä itsekin lavalle, kyseessä oli siis täysi vahinko.

Tämä vahinko on kesäteatterimme onneksi kantanut jo vuosia ilmeikästä hedelmää, mistä roolin rakentuminen lähtee?

– On tullut koettua elämän aikana aikamoinen tunteidenkirjo, sitten vaan käännetään tunnekytkin kuhunkin rooliin sopivalle kohdalle ja naps. Välillä se kytkin on aika jäykkä, toteaa Nissinen nauraen.

Lavastaminen on ohjaajan toiveiden kuulemista ja epätoivoista piirtelyä ruutupaperille

Vuosien ajan lavasteidenkin kimpussa ahertanut Mauno on tulevan kesän näytelmää varten tekemisissä, ehkä haastellisimpien kulissien kanssa koskaan. On Ruutinojan Sekatavaraa, makasiinia, kioskia ja huvilaa, miten kaikki rakentuu?

– Lavastaminen on ohjaajan toiveiden kuulemista ja epätoivoista piirtelyä ruutupaperille. Onneksi pisarassa on monen alan osaajia, jotka toteuttavat käytännön.

Talkoovoimaa taaskin tarvittiin, kun näitä kulissikomeuksia kyhättiin. Maalattiin ja rakennettiin uutta, entisöitiin edelliskesän seiniä, sahattiin, porattiin ja saranoita etsittiin. Siellä ne nyt Taarastin lavalla komeilee ja ensi-iltaa odottelee.

Sitä ennen Mauno haalii vielä lisää rakennustarvikkeita ja maalattavaakin on. Kaiken kukkuraksi välillä täytyy käydä ohjaajan toiveesta heittämässä repliikit, ainakin kolmeen rooliin tänä vuonna.

– Joka kevät päätän etten koskaan enää. Ja edelleen mukana olen. Kai tässä sitten joku juttu on, keksis vaan että mikä?

Ei se keksi, ainakin toivotaan niin, että saadaan ihastella ilmeikästä työskentelyä edelleen. Myös kulissien edessä!