Ernit – yksi miespääosa, kaksi erilaista näyttelijää

Kaisu ja kaksi Erniä!

Liian paksun perhoseksi -näytelmän miespääosan, Ernin, kapeita hartioita on täyttämässä kaksi uutta pisaralaista. Luokanopettaja Timo Suvisilta ja lukiolainen Ekke Hyvönen ovat ottaneet uuden harrastuksen pilke silmäkulmassa tosissaan.

Minusta tulee joskus näyttelijä

Puoli vuotta näytelmän valmistamista alkaa olla takana ja ensi-ilta lähestyy yhtä varmasti, kuin pääskysestä ei ole enää päivääkään. Missä tunnelmissa herrat elävät tulevaa kesää kohti, miksi tulitte ja mitä harrastus on tuonut mukanaan?

-Harrastajateatteriin liityin puhtaasti kokemuksen kartuttamiseksi, sekä jonkun näköisen pohjan luomiseksi tulevaisuutta varten. Päätin jo ala-asteella, että minusta tulee joskus näyttelijä, enkä oikeastaan osaa sanoa, mistä se johtuu, tuntui vain siltä ja se sama tunne on voimassa vieläkin, kertoo Hyvönen. Suvisilta puolestaan lähti mukaan Pisarateatterin puheenjohtajan, Timo Väisäsen innoittamana.

Vaikka miehet lähtivät uuteen harrastukseen erilaisista lähtökohdista, teatteria tehdään samalla sykkeellä. Aikaa ja paneutumista vaativa harrastus on saanut Suvisillan mietteliääksi.

-Juuri nyt olisin kaikkein mieluiten pienessä sivuroolissa taka vasemmalla lavastekoivun juurella. Ernin roolin omaksuminen vie yllättävän paljon aikaa ja aika on minusta riippumattomista syistä kortilla.

Rooli rakentuu hiljalleen pala palalta

Ohjaaja Mikko Lammia käy kumpaiseltakin kiittäminen, että roolia on saanut kehittää vapaasti. Alusta asti on myös ollut selvää, ettei Lammi hae kahta samanlaista näkemystä.

-Rooli rakentuu hiljalleen pala palalta. Mikko on julmetun hyvä neuvomaan ja valamaan itseluottamusta. Hän osaa kuunnellakin, jos joskus päähän pätkähtää joku ajatuksen poikanen. Taidan tehdä enemmän tunteella kuin ajatuksella, miettii Suvisilta.

Harjoituksissa nähtyjä oivalluksia saatetaan kokeilla molemmin puolin, mutta Ernin eleet, ilmeet ja reaktiot ovat kuitenkin omanlaisensa toisen esittämänä.

-On ollut antoisaa, sekä myös hauskaa nähdä toisenkin näyttelijän näkemys Ernistä. Siten on ollut helppoa nähdä ja kokea, kuinka hän (Suvisilta) ja minä reagoimme usein samalla tavalla ärsykkeisiin ympärillä, mutta sanomme asiamme hieman eri sävyllä. Toki yhtäläisyyksiä löytyy myös, toteaa Hyvönen.

Yksi pääosa, kaksi näyttelijää

Esityksissä miehet vuorottelevat niin, että Suvisilta näyttelee kenraalissa (25.7.) ja Hyvönen ensi-illassa (26.7.). Sen myötä esitykset Erneillään vuorotellen. Paitsi viimeiseen esitykseen ohjaaja kaavailee molemmille puoliajoille kummankin Ernin näkyvyyttä. Jopas!

Tässähän on jo syytä tulla katsomaan Liian paksu perhonen vähintään kolme kertaa. Oi, ensi-illan odotusta!

Pisarateatteri on liian hyvä vain röhönaurattajaksi

Nastolan Pisarateatteri ei turhia ujostele tänä kesänä, vaan tuo Taarastin näyttämölle yhden kesän vaativimmista tuotannoista koko maakunnassa. Pisarateatteri on liian hyvä vain röhönaurattajaksi, kirjoittaa Orvokki Jaakkola Seutunelosten Nastola-lehdessä. Olemme tehneet Orvokki Jaakkolan alkuperäisestä artikkelista (Nastola-lehti 23.5.2012, 13) nyt lyhennelmän, jotta artikkelin voisivat lukea nekin, jotka eivät vielä ole tajunneet tilata Nastolan-lehteä.

Kaisu on suomalainen naisen malli

Mikko Lammi sanoo jännittäneensä hiukan etukäteen, mutta se oli turhaa. Kaisu Pisarateatterilla oli omasta takaa: Vaimolaarin tomera poliisi ja monen muun hersyvän roolin tulkki Outi Sirvo sopii rooliin mainiosti. Rooli ei ole helppo, sillä Istanmäen Kaisu-kauppias ei suinkaan ole mikään kuoliaaksinaurattaja – jopa itseään hennomman Erni-puolison olalle nostaminen on kaikessa kooomisuudessaan enemmänkin pakahduttava kuin röhönaurua herättävä episodi sydämeenkäyvän parisuhteen käänteissä.

Ernin rooliin tulikin sitten valittua kaksi herrahenkilöä, ensikertalainen lahtelaisnuorukainen Ekke Hyvönen ja Timo Suvisilta, jolla on joitakin hajakokemuksia näyttämöltä. Lopuissa rooleissa on tuttuja pisaralaisia, jotka kertovat nauttineensa Mikko Lammin kovasta koulutuksesta. Taru Leskinen sai pienen mutta tärkeän roolin kylän naisena, josta tulee Kaisun ystävä.

-Nyt on ollut aivan erilainen tapa tehdä, ja sekin on tosi hauskaa ja haastavaa. Mikko on suorastaan lutunen ja tosiammattilainen, ja se näkyy kaikessa. Meillä on harjoitukset joka päivä, ainoa tauko oli ulkomaan matkan takia viikko – mutta joka kerta kaikki ei ole paikalla, vaan kunakin iltana treenataan tiettyjä kohtauksia, Taru selvittää innostuneena.

Tekemällä, ei tankkaamalla

Taru on kokenut tehokkaana senkin, että vuorosanoja ei tankata kukin kotonaan ulkoa ennen harjoitusten varsinaista alkua, vaan kohtauksiin mentiin melkein heti.

-Jotenkin vuorosanat ovat menneet jokaisen päähän vähän kuin itsestään – tekemällä oppii kumman nopeasti ja pysyvästi roolit, Taru pohtii.

Mikko Lammi on niin innostunut tästä pestistään, että esisopimusta ensi vuodesta rustataan jo nyt. Isoja produktioita pääkaupungissa ohjannut Lammi on yllättynyt iloisesti pisaralaisten taidoista ja sitoutumisesta. Istanmäen tekstistä työryhmä on löytänyt uusiakin ulottuvuuksia sitä työstäessään. Lammin mukaan kirjailija on sisällyttänyt tarinaan monia ulottuvuuksia myös syvyyssuunnassa.

– Se on tavattoman älykkäästi rakennettu ja kannustavakin tarina ihmisistä, jotka kykenevät ratkomaan todella suuretkin ongelmansa ja löytämään tavan kulkea rinnakkain. Kaisu on monumentaalinen naishahmo, joka sitkeydellään jaksaa nousta isojenkin katastrofien jälkeen uuteen alkuun, Lammi kuvailee.

Lammi lähti kokeilemaan harrastajateatterin ohjaamista melko pienellä korvauksella, ja nyt hän paljastaa, että tekisi urakan vaikka maksutta loppuun hienona harrastuksena, niin kiintynyt hän on projektiinsa. Rooleihin hän katsoo saaneensa onnistuneen miehityksen, ja Ernin roolissa vuorottelee kaksi hyvin erityyppistä miestä.

Liian paksu perhoseksi ensi-iltaan 26.7.

Pisarateatterin tulevaisuuden visiot

"Kippis", sanoi puheenjohtaja Timo ja visioi lisää

Nastolan Pisarateatteri on 1980-luvulta lähtien toiminut innokkaiden teatterinharrastajien yhdistys. Se on tuottanut kymmenittäin kesäteatteriesityksiä, elokuvan, kirkkonäytelmiä ja muita esityksiä nastolalaisten ja muidenkin kuntien asukkaiden nautinnoksi. Teatterin katettu esityslava ja katsomo Taidekeskus Taarastissa on eräs Suomen kauneimmista kesäteattereista.

Pisarateatteri on kaudellaan 2012 lähtenyt kehittämään osaamistaan palkkaamalla ensimmäistä kertaa historiassaan ammattiohjaaja Mikko Lammen Helsingistä. Teatterin ammatillista ja suunnitelmallista markkinointia kehitetään valittujen kulttuurin kohderyhmien palvelemiseksi. Näyttämöilmaisun koulutuksilla hankitaan joukkoon uusia potentiaalisia näyttelijöitä ja kesäteatteritoimintaan liittyviä muita ahkeria harrastajia.

Näytelmien valintakriteereinä kesäteattereissa ovat usein olleet kevyet ja yleisöä viihdyttävät periaatteet. Tulevaisuudessa Pisarateatterin ohjelmistoon tullaan huolella valitsemaan näyttelijöiden laaja-alaisuutta ja osaamista kehittäviä näytelmiä. Pisarateatterista rakennetaan osa nastolalaista kulttuuriperintöä. Se tapahtuu lisääntyvässä yhteistyössä Nastolan kunnan ja maakunnan muiden kulttuurituotannosta kiinnostuneiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Puheenjohtaja Timo Väisänen

PS. Mikko Lammi ja Pisaralaiset aloittavat Liian paksu perhoseksi -näytelmän harjoittelemisen 16.4.2012, jota ennen Mikko vielä vie kunnialla päätökseen Helsingin pääsiäisdraaman Via Crucis: Poikkeustila Helsingissä – Poikkeustila ihmisissä

Harrastajat ammattilaisen otteessa

Mikko Lammi ja Mikon "kansallispuku" eli peltipaita

Viime vuosi oli Pisarateatterille uudistumisen aikaa. Pitkäaikainen Taarastin näyttämö sai upean katoksen ja maakunnan parhaisiin puitteisiin haluttiin tarjota entistä parempaa kesäteatteria. Näytöskauden aikana pohdittiin mitä lähes kolmikymppinen harrastajateatterimme tarvitsisi palkitakseen uskolliset teatterinystävänsä ja monivuotiset harrastajansa.

Vastaus löytyi “oman kylän pojasta” Mikko Lammista, joka on tällä hetkellä Helsingissä vaikuttava ammattiohjaaja. Yhteyttä otettiin ja haasteeseen tartuttiin molemmin puolin suurella innokkuudella. Tavoitteena olisi saada uutta verta niin loppukumarrusrivistöön, katsomoon kuin taustatiimiinkin, tekemään harrastajateatteria suurella sydämellä.

Useimmiten yhdistyksinä toimivat harrastajateatterit elävät katsojistaan, joille tahdotaan tarjota elämyksiä vuodesta toiseen. Voittoa toiminnalla ei tavoitella, vaan lipputuloilla katetaan kulut kuten kirjailijapalkkiot tai tarjotaan esimerkiksi koulutusmahdollisuuksia yhdistyksen jäsenille. Minna Mänttäri toteaa opinnäytetyössään kuitenkin, että yhä useammin harrastajat sijoittavat varoja myös ulkopuoliseen apuun: tuottamiseen, ohjaajaan tai näyttelijään. Liekö syynä pitkät perinteet, mutta toiminta on enenevässä määrin vähintäänkin puoliammatillista ympäri Suomea.

Nähtäväksi jää, kuinka Pisaralaiset taipuvat ammattiohjaajan otteessa ensi kesänä. Kuka löytää kadonneen palon näyttelemiseen, kuka keinoja parempaan ulosantiin ja ennen kaikkea, kuka löytää kiinnostuksensa tekemään teatteria pisaran muotoisella kipinällä?